Etsivä löytää
Seuratut keskustelut
Kommentit
Käyttäjä102 kirjoitti:
Luin tosiaan ensimmäisen luvun tuosta kirjasta, ja totesin että se ei jotenkin tunnu hyvältä omassa tietoisuudessani. Siksi en halunnut jatkaa lukemista, varsinkin kun kirjoittajan valitsema muoto on monella tapaa sellainen, että olisi melkoinen työ onkia esiin taustalla oleva maailmankuva sekä käsitys siitä, mihin kirjan muutosvoima perustuu. Tuo työ täytyisi tehdä, jotta osaisin oikeasti peilata kirjan sisältöä omaa maailmankuvaani vasten ja muodostaa käsityksen mistä olen samaa ja mistä eri mieltä. Tällä hetkellä ei ole aikaa eikä innostusta ryhtyä sellaiseen.
Itse tykkään selkeämmistä, suoraviivaisemmista esitystavoista, ja esim. Tollen teksti oli siksi itselleni vähemmän "meluisan" oloista mieleen omaksuttuna. Mutta ihmisiä on erilaisia: jotkut haluavat lukea värikkäitä vertauksia tai runomuotoon laitettuja näkyjä, tai Ihmeiden oppitunnin kaltaista kieltä, ja minä taas selkeää, suoraa asiaa esitettynä yksinkertaisimmalla tai kompakteimmalla mahdollisella tavalla. Toisaalta olen viime vuoden aikana tutustunut sattuneesta syystä paljon hindulaiseen Bhagavad Gitaan, joka on kaikkea muuta kuin yksinkertaista kieltä, ja siitä silti jostain syystä nautin.
En minäkään nauttinut Ihmeiden Oppikurssin lukemisesta, ennen kuin olin lukenut pohjustukseksi G. Renardin kirjat aiheesta. En ole ollut ainoa, joka on nähnyt sinun ja Renardin/ IOK:n kirjoituksissa jotain samaa, mutta tässäkin on varmasti vain kyse erilaisista tulkinnoista. Renard on muuten lukenut myös Bhagavad Gitaa, ja itsekin olen siihen jonkin verran perehtynyt (ja myös yleisemmin hindulaisuuteen). Jollain tavalla nämä opetukset siis kuitenkin nivoutuvat yhteen, vaikka jokin niistä ei perimmäiseltä totuudelta täysin tuntuisikaan. Omalla lukulistallani ovat nyt IOK ja Raamatun kertaus, sillä jokainen uusi oivallus tuntuu avaavan lisää ymmärrystä myös näihin opetuksiin.
En halunnut aiemmin syöttää sinulle mitään ennakkokuvaa IOK:sta, ja en siksi kertonut siitä näitä tietoja etukäteen, mutta nyt voin sen tehdä, jos et sitä aio lukea. IOK:n kirjoitusasuhan on siitä erikoinen, että se on kirjoitettu shakespearelaiseen runomittaan, ja se vain tiivistyy edetessään. Minua tuo kirjoitusasu ei ole koskaan häirinnyt, vaan ennemminkin vedonnut ja kiehtonut. Sitä ei voi (tai ainakaan minä en voi) lukea kuin iltasatua, ja siinä ehkä sen suurin anti minulle onkin. Minulla kun on tapana ahmia henkisiä opetuksia pysähtymättä juuri tunnustelemaan niitä, mutta IOK pakottaa minut tekemään juuri tämän.
Kiitos sinulle vielä näistä vastauksista, tämä saa minut pohtimaan sisäiseen opastukseen luottamisen merkitystä. Eihän sillä loppujen lopuksi ole edes mitään väliä, onko jokin asia täysin "totta", jos siitä on sillä hetkellä kuitenkin apua matkalla edistymiseen. Ehkä pitäisi siis yrittää lakata arvioimasta totuudellisuutta älyllä ja antaa intuition ohjata prosessia. :)
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää:
En todellakaan pahastu.
On mielenkiintoista lukea edistymistäsi, koska tunnistan paljon itseäni. Polku muistuttaa samaa fundamentalisesesta taustasta lähtien. Odotan myös, milloin nämä jumistukset poistuisivat lopullisesti.... Saan aina oivalluksia, ja ehdin jo ajatella "joko nyt", mutta sitten taaaas tulee jotain uutta tilalle.
Minullakin de Mello taisi olla ensimmäinen kirja. Olen tosin lukenut sen jo viidesti. Tolle oli toinen, sen luin uudelleen tämän ketjun innoittamana. Joka kerta kirjoista avautuu uusia näkökantoja.
Saanko kysyä, mikä oli se saamasi tekniikka, jolla et samaistu kehoon? Onko muukin tapa kuin se, että on läsnä ja katsoo itseään ulkopuolelta?
Ap
Ihmeiden Oppikurssi on se menetelmä, josta puhun. Se tosin ei tähtää pelkästään kehoon samastumisen poistamiseen, vaan koko ajattelumaailman mullistamiseen. Se tuotiin eteeni ensimmäistä kertaa jo sielun pimeän yön aikana, mutta en silloin ymmärtänyt siitä hölkäsen pöläystä. Yritin toiseenkin kertaan lukea kirjaa pari vuotta myöhemmin, mutta taas sama ymmärtämättömyys esti minua etenemästä asiassa. Vasta kun luin G. Renardin kirjat, jotka ovat eräänlaista johdatusta Oppikurssiin, pääsin asiassa eteenpäin. Täytyy tietysti muistaa, että Renardin kirjat ovat ihmisen kirjoittamia ja siten saattavat sisältää virheitä, mutta kokonaisuutena niistä saa kyllä hyvän tiivistelmän Oppikurssin asioista. Renard kertoo niissä selkokielellä myös näistä yksittäisistä menetelmistä, joita olen ottanut käyttööni. Muistan lukeneeni, että kristitty mystikko ei ole näihin kirjoihin tutustunut, mutta niissä on paljon samaa kuin mistä mystikko puhuu kokemustensa pohjalta.
En ole tosiaan lukenut, mutta kuulostaa huolestuttavalta jos hengellinen menetelmä tähtää 'ajattelumaailman mullistamiseen'.
Oma näkemykseni on, että parhaat ja puhtaimmat opetukset ovat yksinkertaisia, niin että ne vievät mielen kohti hiljaisuutta eivätkä niinkään synnytä halua ymmärtää jokin monimutkainen opetus. Koska juuri mielen hiljaisuus on avain, ajattelun tason ylittäminen. Ajattelemalla tai ajatusmaailmaa mullistamalla ei voi löytää sitä, mikä on aivan toisella tasolla kuin koko ajattelu. Yleensä riittää varsin yksinkertaisten hengellisten totuuksien tietäminen (kuten sen, että pohjimmiltaan on Itse se mitä etsii) , ei tarvita monimutkaisia ajatusrakennelmia. Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten, niiden jotka eivät tee yksinkertaisista asioista monimutkaisia.
Eckhart Tolle esimerkiksi pysyy hyvin hiljaisuuden suuntaan osoittamisessa. Tiedän, että siksi moni luettuaan kirjan pettyy, että eihän siinä ollut oikein mitään. Ei niin, ei älylle sisältöä pureksittavaksi, ei ihmeellisiä oppikokonaisuuksia ja teorioita. Kuitenkin juuri hiljaisuutta harjoittamalla löytää todennäköisimmin sen mitä etsii. Etsijä on jo itse se mitä etsii - täytyy vain olla riittävästi ajattelevan mielen hiljaisuudessa, että sen oivaltaa.
Minä olen käsittänyt Oppikurssin niin, että sen ei ole tarkoitus olla mikään uusi uskomusjärjestelmä vaan nimenomaan työkalu aiempien poistamiseen, jotta aito Tietoisuus voisi saada tilaa mielessä. Näin se itse asiassa toteaakin melko alussa, eli oikeastaan kyse on samasta poisoppimisesta, mistä de Mello puhuu. Kurssin alussa lukee niin, että sen sisällön voisi oikeastaan tiivistää kahteen lauseeseen: "Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa" ja toteaa vielä, että "siinä on Jumalan rauha". Varmaan arvaatkin, että minulle, jolta tuon asian suora kokemus vielä puuttuu, nämä lauseet eivät oikein anna mitään konkreettista. Tarvitsen apua tähän, jotta ylipäätään pääsisin edes sinne hiljaisuuteen asti nykyisessä elämäntilanteessani.
Jos lukisit edes yhden luvun kirjasta, sinun ei tarvitsisi olla toisen käden tietojen varassa tässä asiassa. :) Luulen, että minun lisäkseni IOK on monelle muullekin henkisen tien kulkijalle tuttu, joten mielipiteestäsi voisi olla monelle apua. Jotenkin ajattelen tämän niin, että henki sinussa tunnistaa kyllä hengen IOK:ssa, jos sitä siinä on. Haluaisin luottaa vain omaan arviooni ja sisäiseen opastukseen, mutta en ole asiassa ihan niin pitkällä. Suoritan kyllä kurssia omatoimisesti, mutta epäilys nousee aika ajoin uudestaan pintaan.
Anthony de Mellolta kun kysyttiin vastaavaa, että voisiko hän antaa valaistuneen ihmisen mielipiteen siitä tai tästä tiestä, niin hän vastasi jotain tyyliin, että "haluatko tulla jonkun valaistuneen aivopesemäksi". Ja sitä se olisi, jos joku toinen ihminen asettuisi väitetyn valaistuneen statuksensa perusteella auktoriteetiksi ja sanoisi että tuo tie on sinulle huono, tämä hyvä. Lopulta et voi luottaa muuhun kuin omaan sisäiseen johdatukseesi - sekä positiivisiin tuntemuksiin että epäilyksiin.
Ihmisille voi olla henkisesti hyödyllisiä joskus mitä oudoimmat asiat: on jopa ihmisiä jotka ovat oivaltaneet jotain olennaista katsottuaan täysin maallista elokuvaa ja kuultuaan siinä yksittäisen pysäyttävän lauseen. Samoin myös opetukset, jotka eivät ole millään muotoa "täydellisiä", voivat olla yksilöille hyödyllisiä siinä vaiheessa, jossa he ne löytävät. Sitten jos ne lakkaavat olemasta hyödyllisiä, voi etsiä jotain muuta tilalle.
Itse en lukisi tuota kirjaa monestakin syystä, mutta se ei tarkoita sitä etteikö se voisi sinulle ja monelle muulle olla hyödyllinen. (Niitä syitä miksi en lukisi: en usko sellaiseen prosessiin jolla viesti väitetään saadun; tekstin sävyn ja sisällön perusteella en usko että äänessä on Jeesus kuten väitetään ja muutenkin pidän hyvin epäilyttävänä hankkia opetuksilleen ikään kuin absoluuttista auktoriteettia väittämällä sitä tunnustetun hengellisen opettajan sanelemaksi; ja lisäksi teksti tuntuu intuitiivisesti sekavalta meteliltä tietoisuudessani kun sitä luen, ja yritän pitää tietoisuuteni "clutter free zonena", puhtaana tarpeettomasta ajatussisällöstä. Jos lukisin tuota, tuntisin täyttäväni mieltäni tarpeettomalla monisanaisella ja epäselvästi esitetyllä ajattelulla.)
Ymmärrän kyllä hyvin, mitä tarkoitat tuolla, että auktoriteettia ei kannata etsiä enkä minä sinua siihen asemaan ollut korottamassakaan. Itse en tunne yhtään valaistunutta ihmistä, en ketään edes sinnepäin, joten olisi ollut mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksesi kirjasta. Luin jostain, että olit tutustunut Tollen kirjallisuuteen jonkun tuttusi pyynnöstä, kun hän oli pyytänyt näkemystäsi asiaan. Siksi ajattelin, että ehkä samaa voisi pyytää tästä. Hyväksyn kyllä sen, jos tekstin lukeminen arveluttaa sinua etkä halua sitä tehdä. Täytyy vain luottaa omaan sisäiseen ohjaukseeni siitä, että juuri nyt kurssista on minulle jotain hyötyä.
Minullahan on vielä olemassa oma uskomusjärjestelmäni, ja tiedostan tämän rajoitteen kyllä. Toisaalta minulla on kokemusta siitä, että myös aivan tavallinen ei-valaistunut ihminen voi saada suoraa opastusta Pyhältä Hengeltä. Joillakin se opastus ilmenee muodon maailmassa, jos uskomukset ovat vielä sillä tasolla, että ei muuta voi oikein vielä sisäistääkään. Hienovaraisempaa opastusta ovat sitten erilaiset intuitiot, mutta itselläni niiden kuuntelemisen opettelu on vaatinut harjaantumista. Siksi en itse näe mitenkään ihmeellisenä sitä, että jotkut väittävät saavansa opastusta muodon tasolle ilmenneenä (ääninä, kuvina tai vaikkapa mainitsemanasi elokuvana). Jos ei usko muuhun kuin muotoon, Pyhä Henki voi "joutua" käyttämään muotoa väliaikaisena opetusvälineenä. Tietysti siinäkin on suuri vaara sille, että kyseessä on egon harhaluomus, mutta ei sitäkään auta kuin tutkia. Suoralta kädeltä en osaa tuomita mitään metodia, vaikka viestin olisi väitetty saapuneen sähköpostilla alieneilta. Tutkimattomia ovat Herran tiet. :D
Käyttäjä102 kirjoitti:
Etsivä löytää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Etsivä löytää:
En todellakaan pahastu.
On mielenkiintoista lukea edistymistäsi, koska tunnistan paljon itseäni. Polku muistuttaa samaa fundamentalisesesta taustasta lähtien. Odotan myös, milloin nämä jumistukset poistuisivat lopullisesti.... Saan aina oivalluksia, ja ehdin jo ajatella "joko nyt", mutta sitten taaaas tulee jotain uutta tilalle.
Minullakin de Mello taisi olla ensimmäinen kirja. Olen tosin lukenut sen jo viidesti. Tolle oli toinen, sen luin uudelleen tämän ketjun innoittamana. Joka kerta kirjoista avautuu uusia näkökantoja.
Saanko kysyä, mikä oli se saamasi tekniikka, jolla et samaistu kehoon? Onko muukin tapa kuin se, että on läsnä ja katsoo itseään ulkopuolelta?
Ap
Ihmeiden Oppikurssi on se menetelmä, josta puhun. Se tosin ei tähtää pelkästään kehoon samastumisen poistamiseen, vaan koko ajattelumaailman mullistamiseen. Se tuotiin eteeni ensimmäistä kertaa jo sielun pimeän yön aikana, mutta en silloin ymmärtänyt siitä hölkäsen pöläystä. Yritin toiseenkin kertaan lukea kirjaa pari vuotta myöhemmin, mutta taas sama ymmärtämättömyys esti minua etenemästä asiassa. Vasta kun luin G. Renardin kirjat, jotka ovat eräänlaista johdatusta Oppikurssiin, pääsin asiassa eteenpäin. Täytyy tietysti muistaa, että Renardin kirjat ovat ihmisen kirjoittamia ja siten saattavat sisältää virheitä, mutta kokonaisuutena niistä saa kyllä hyvän tiivistelmän Oppikurssin asioista. Renard kertoo niissä selkokielellä myös näistä yksittäisistä menetelmistä, joita olen ottanut käyttööni. Muistan lukeneeni, että kristitty mystikko ei ole näihin kirjoihin tutustunut, mutta niissä on paljon samaa kuin mistä mystikko puhuu kokemustensa pohjalta.
En ole tosiaan lukenut, mutta kuulostaa huolestuttavalta jos hengellinen menetelmä tähtää 'ajattelumaailman mullistamiseen'.
Oma näkemykseni on, että parhaat ja puhtaimmat opetukset ovat yksinkertaisia, niin että ne vievät mielen kohti hiljaisuutta eivätkä niinkään synnytä halua ymmärtää jokin monimutkainen opetus. Koska juuri mielen hiljaisuus on avain, ajattelun tason ylittäminen. Ajattelemalla tai ajatusmaailmaa mullistamalla ei voi löytää sitä, mikä on aivan toisella tasolla kuin koko ajattelu. Yleensä riittää varsin yksinkertaisten hengellisten totuuksien tietäminen (kuten sen, että pohjimmiltaan on Itse se mitä etsii) , ei tarvita monimutkaisia ajatusrakennelmia. Jumalan valtakunta on lasten kaltaisten, niiden jotka eivät tee yksinkertaisista asioista monimutkaisia.
Eckhart Tolle esimerkiksi pysyy hyvin hiljaisuuden suuntaan osoittamisessa. Tiedän, että siksi moni luettuaan kirjan pettyy, että eihän siinä ollut oikein mitään. Ei niin, ei älylle sisältöä pureksittavaksi, ei ihmeellisiä oppikokonaisuuksia ja teorioita. Kuitenkin juuri hiljaisuutta harjoittamalla löytää todennäköisimmin sen mitä etsii. Etsijä on jo itse se mitä etsii - täytyy vain olla riittävästi ajattelevan mielen hiljaisuudessa, että sen oivaltaa.
Minä olen käsittänyt Oppikurssin niin, että sen ei ole tarkoitus olla mikään uusi uskomusjärjestelmä vaan nimenomaan työkalu aiempien poistamiseen, jotta aito Tietoisuus voisi saada tilaa mielessä. Näin se itse asiassa toteaakin melko alussa, eli oikeastaan kyse on samasta poisoppimisesta, mistä de Mello puhuu. Kurssin alussa lukee niin, että sen sisällön voisi oikeastaan tiivistää kahteen lauseeseen: "Mitään todellista ei voi uhata. Mitään epätodellista ei ole olemassa" ja toteaa vielä, että "siinä on Jumalan rauha". Varmaan arvaatkin, että minulle, jolta tuon asian suora kokemus vielä puuttuu, nämä lauseet eivät oikein anna mitään konkreettista. Tarvitsen apua tähän, jotta ylipäätään pääsisin edes sinne hiljaisuuteen asti nykyisessä elämäntilanteessani.
Jos lukisit edes yhden luvun kirjasta, sinun ei tarvitsisi olla toisen käden tietojen varassa tässä asiassa. :) Luulen, että minun lisäkseni IOK on monelle muullekin henkisen tien kulkijalle tuttu, joten mielipiteestäsi voisi olla monelle apua. Jotenkin ajattelen tämän niin, että henki sinussa tunnistaa kyllä hengen IOK:ssa, jos sitä siinä on. Haluaisin luottaa vain omaan arviooni ja sisäiseen opastukseen, mutta en ole asiassa ihan niin pitkällä. Suoritan kyllä kurssia omatoimisesti, mutta epäilys nousee aika ajoin uudestaan pintaan.
https://books.google.fi/books?id=6Pz2yK7-v18C&pg=PA1&lpg=PA1&dq=ihmeide…
Tuossa on vielä linkki, jonka takaa löytyy osia Oppikurssista, jos joku haluaa niihin tutustua. Etenkin mystikon näkemys olisi mielenkiintoinen, sillä minun ymmärrykseni mukaan hän puhuu ihan samoista asioista kuin kurssikin. Olen kyllä saattanut käsittää myös väärin, sillä arvioin asioita omista lähtökohdista ja kokemuksista käsin. Ja kuten todettua, minä en ole vielä perillä.
Minulla on kokemusta siitä, että elämä "pakottaa" pysähtymään, jos ei sitä muuten ymmärrä tehdä. Olin parin vuoden ajan työssä, joka oli ihan uskomattoman tylsää ja rutiininomaista. Sitä vielä piti tehdä pääsääntöisesti yksin, joten mielelle se ei kauheasti virikkeitä tarjonnut. Alkuun minä suorastaan inhosin sitä juuri siitä syystä, että se oli niin tylsää, kun olin tottunut aina ajattelemaan ja analysoimaan jotain. Jossain vaiheessa kuitenkin huomasin, että se työ alkoi olla kuin meditointia. Saatoin tehdä puolikin tuntia töitä ajattelematta oikeastaan mitään, ja silloin aloin kuulla "ääniä sisimmästäni". Eivät ne siis mitään oikeita ääniä olleet, vaan välähdyksenomaisia tuntemuksia, jotka sanoittuivat ajatuksiksi hieman viiveellä. En vieläkään osaa meditoida "oikein" (=istumalla hiljaa paikallaan), mutta olen sittemmin oppinut hiljentymään niin, että teen keholla samaan aikaan jotain rutiininomaista. Kehotit minua meditoimaan, jotta voisin oppia olemaan samaistumatta kehooni, mutta en oikein tiedä toimiiko se minulla vieläkään. Voiko tällainen rutiininomainen tekeminen ajaa saman asian?