Esko Murto Varkaudesta
Seuratut keskustelut
Kommentit
Lisäksi mieltä vainoaa pari biisiä, toinen on soinut usein taustalla kun tenavat ovat katselleet TikTokia ja toinen kerran tullut radiosta enkä ole ikinä toiste siihen törmännyt, ja lyhyet pätkät vain ehtinyt kuulla. Kuvauksille saa nauraa mutten nyt osaa paremminkaan ilmaista.
"Böwwöwwöwwöw BÖÖM, tädädättättää, BÖÖM, tädädättättää"
Ja toisessa suht syvällä miehen äänellä "hoomoo hommommoo, hommommoo hoo"
Televisiosta tullut minisarja, todella hataria muistikuvia lapsuudesta mutta veikkaisin myöhäistä 80-lukua ja olleen joko kotimainen tai ruotsalainen. Jossain syrjäisessä lapissa oli parakki/kasarmityyppinen laitos jonne katosi porukkaa, todella painostava meininki täynnä lunta ja pimeyttä, muistaakseni jotakuta jahdattiin moottorikelkoilla. Kun joku pääsi tuolta pakoon ei jostain syystä osannut enää puhua ymmärrettävästi vaan suusta tuli ainoastaan outoa källäälällää-mökellystä.
Vierailija kirjoitti:
Esko Murto Varkaudesta kirjoitti:
Toista sataa sivua ja silti yksi asia mainitsematta. Useammissa kylpylöissä yöpyjät saavat hotellihuoneeseen kylpytakit, ja niiden kera ohjeistuksen että uimapuolelle voi tulla myös suoraan huoneesta jos haluaa käydä siiellä suihkussa ja vaihtaa uima-asun valmiiksi päälle, silloin voi hiihtää menemään suoraan altaalle nakaten vain kauhtanan ja pyyhkéen niskastaan pukkariin, ja takaisin tullessa tietenkin toisin päin.. Tämä voi selittää useammatkin suihkunohittajaoletetut.
Täh?
En nyt ymmärrä onko ulosannissani jotain vikaa vai mikä tässä on vaikea ymmärtää. Kylpylähotelleissa yöpyjät voivat hoitaa suihkussa käynnin ja uima-asuun pukeutumisen omassa huoneessaan, ja painella sitten kylpytakeissaan pukutilojen ja suihkujen ohi suoraan altaaseen kamppeet valmiiksi päällä jättäen vain pyyhkeet, takit ja avainkortit matkan varrelle lukkojen taa. Poistuessa sitten pikasuihkun kautta kylpytakki päällä huoneeseen riisumaan ja peseytymään rauhassa. Jokseenkin normaali käytäntö kaikkialla missä on tullut tenavien kanssa yön yli lomailtua kattaen toistakymmentä mestaa, ja säästää hieman säätämiseltä ja hävetykseltä holtittoman jälkikasvun kanssa kun voi mennä lillumaan yhtä aikaa koko kööri. Pitääkö vielä yksinkertaistaa vai tarvitaanko aapinen avuksi?
Pälvänä, lärsäke ja vaakuttaja.
Itselläni on nykyisin lähinnä se ongelma, että kun on näitä vuosikymmeniä harrastanut ja katsellut niin vääjäämättä tulee eteen se, että tuntuu kuin kaikki olisi jo nähty ja yhä harvemmin tulee eteen mitään mikä oikeasti rikkoisi kaavaa ja säväyttäisi. Alkaa jo tympimään eikä oikein jaksa edes etsiskellä. Christinen katselin uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen tuossa vähän aikaa sitten, ja sen kanssa ilokseni huomasin että siinä oli vanha taika yhä jäljellä. Joskus penskana televisiosta tuli dokumenttisarja nimeltä Automania jossa näytettiin pätkiä tuosta, ja kuva tulessa loimuavasta autosta jahtaamassa uhriaan syöpyi mieleen jo ennen kuin itse elokuvan näin. Harmittaa vain kun aika montaa asiaa jouduttiin oikomaan kirjaan nähden, varsinkin Reppertonin kohtalon osalta. Mikä lie, noissa kirotuissa koneissa joku minuun vetoaa, myös The Duel kolisee edelleenkin ja sekin yksi tapaus joka lapsena nähdessä painosti hitokseen.