eräs äiti

Mullakin oli sama tilanne joskus. Mies uhkaili lähteä muttei sitten lähtenyt, kunnes vauva oli 7 kk.  Muistan kyllä tunnelmat. Kesti tosi pitkään hyväksyä se että on "yksinhuoltaja". Se oli omalta kohdaltani ehkä pahinta. Siihen liittyi se mitä muut ajattelivat, yksinhuoltajalle langetettu leima "joku yh".  Yksin kotiinkun muut lähtivät puistoista "isin luo" kotiin (se piti aina ilmoittaa ääneen jostain syystä), yksin rattaiden työntämistä kun muut ulkoilivat perheinä. Se sattui paljon ja pitkään, kunnes lapsesta alkoi olla seuraa niin etten enää kokenutkaan olevani yksin vaan kaksin, lapsi oli meistä toinen.

Ja kaiken aikaa iloa ja onnea toi kuitenkin juuri se vauva ja myöhemmin taapero. Häntä en kuitenkaan olisi mistään hinnasta vaihtanut mihinkään enkä hetkeäkään katunut sitä että hänet pidin. Miehen merkitys väheni vauvan myötä.

Sittemmin sain saman miehen kanssa toisenkin lapsen ja tiesin alusta asti ettei mies ole mukana kuin välillä. Suhteemme on vähän erikoinen mutta pääosin olen yksin lapset kasvattanut. Mutta enää en ole kokenut olevani yksin. Olen verkostoitunut, olemme käyneet kaikki puistot ja perhekerhot ja tarhakavereihin tutustuttu.

Kukaan ei kuitenkaan voi tietää mihin sinun voimasi riittävät. Jos abortti tuntuu paremmalta ratkaisulta niin tee se. Älä ota pohdiskeluissasi huomioon sitä mitä muut ihmiset ehkä ajattelevat äläkä murehdi riittävätkö rahat, saat ne asiat kyllä järjestettyä. Mieti suhteessasi lapsen isään että jos teet abortin hänen vaatimuksestaan niin haluatko sitten jatkaa vielä suhdetta hänen kanssaan. Hänelle on nyt tärkeämpää olla lapseton kuin olla sinun kanssasi. Mieti että oletko sinä mieluummin hänen kanssaan kuin pidät lapsen. Suhteenne ei tule tämän jälkeen kuitenkaan enää olemaan sama kuin ennen tätä, valitsit kumman vaihtoehdon tahansa. Juttele vaikka netissä tia ystäviesi kanssa ja mieti miten järjestät elämäsi, molemmissa tapauksissa.

Voimia, päätit mitä vaan! Hirveää aikaa tuo pohdinta, tiedän sen oikein hyvin. Liian iso päätös joka pitäisi vielä tehdä kohtuullisen nopeasti.