Ellivelli

Pitkästä aikaa täällä. Tulin kuin tulinkin raskaaksi, vaikka AMH oli alhainen, mutta valitettavasti odotus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon. Nyt vaan odotellaan kierron käynnistymistä.

Kiwi: En usko että uit mitenkään tavattoman syvissä vesissä. Jokainen kait kokee keskenmenon omalla tavallaan. Toiset syyttävät itseään ja miettivät mikä meni vikaan ja toiset ajattelevat ehkä rationaalisemmin, että tälle on syynsä.

Tietenkin kun keskenmenoja tai tuulimunia osuu kohdalle enemmän kuin yksi voi tuntua siltä, että miksi minä en onnistu tässä ja joku toinen taas onnistuu.

Itse päätin, etten ala itseäni syyttelemään keskenmenosta, koska mikään mitä olisin voinut tehdä ei olisi muuttanut asiaa.

Kerrottiin molempien vanhemmille ja lähimmille ystäville. Keskenmenosta olen ollut todella avoin, koska haluan tuoda näkyväksi sen, että se voi sattua kenelle vaan, koska vaan ja se sattuu henkisesti. Haluan purkaa vaikenemisen tabua asian ympäriltä ja olla avoin, ajattelen että joku muu voi joskus kokea saavansa apua avoimuudestani.

Kultakalat aloitusta kommentoidakseni. Olen samaa mieltä, että ensimmäistä odottavan keskenmenoa ymmärtää varmasti samassa tilanteessa oleva.

Surun määrä on varmasti kaikilla menetyksen kokeneilla sama, mutta epätietoisuus siitä, saako koskaan lasta painaa kovasti mieltä. Ja kun ensimmäinen odotus päätyy keskenmenoon ei taustalla ole yhtään positiivista kokemusta, josta voisi valaa itseensä uskoa siihen että on mahdollista saada lapsi syliin asti.

Kauanko teillä on kestänyt ennenkuin kierto on normalisoitunut? Itsellä kkm takana ja kaavintaanhan se lopulta meni. Vielä pientä tuhrua tulee vaikka toimenpiteestä pari viikkoa. Kovasti tietenkin toivoisin vuodon jo loppuvan ja kuukautisten jo pian alkavan.