eikkuli80

mutta yhtäaikaa et voi nostaa sekä työttömyyskorvausta että kotihoidontukea. Jos joku perheestä saa työttömyyskorvausta, niin kh-tuki vähennetään siitä täysimääräisenä (mikä on älytöntä, sillä voihan perheessä olla sekä työtön, että hoitovapaalla olija ja tulot on sitten vain sen työttömyystuen varassa jos näin käy...)



Mutta älytöntähän se olisi, että pitäisi lapsi pistää kalliiseen päivähoitoon sen takia että äiti on työtön ja kotona.



Itsellä edessä tammikuussa sitten äitiysloman päätteeksi myös työttömyys. Aion nostaa ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa, kun siihen on kerran mahdollisuus. Töitä tuskin löytyy.



eikkuli, lapset 2v5kk ja 3kk

Eka synnytyksessä ääntelin ammeessa avautumisvaiheen ollessa viimeisillä metreillä tuskallisimmillaan. Ponnistusvaiheessa sängyllä kun ähkäisin loput ilmat ulos aina ponnistuksen jälkeen kätilö tuumasi kanssa oikein tylysti että ei saa huutaa! Sen jälkeen en uskaltanut sitäkään ja tunne oli kyllä hyvin sama kuin koko synnytyksessä, minut liiskattiin täysin henkisesti eikä fyysisestikään niin hyvin lopulta käynyt. Kysyin vielä jälkeenpäin mieheltä ja kätilöopiskelijalta, että huusinko muka kun kätilö noin sanoi ja molemmat totesivat että et...



Toka kerralla oli eri sairaala ja ihana kätilö, joka ei välittänyt vaikka viimeiset 1,5 tuntia suihkussa voihkin omaan tahtiin ja ponnistusvaihheesa jakkaralla KARJUIN moneen kertaan että " tästä ei tule mitään" ja " AARRRGH!" (voisi olla oikea sana kuvaamaan) oli oikein vapauttavaa saada se ääni ulos itsestä. Enemmän tuntui koko synnytys olevan hallinnassa kun kukaan ei alkanut estellä äänen käyttöä. Välillä nyyhkin kun se vauva ei tuntunut tulevan millään...



Kätilön ohjeet kuulin hyvin,s amoin miehen joka oli takana kannattelemassa. Eipä muuta kun käskivät muistaa hengittää ja kätilö auttoi ponnistussuunnan löytymisessä. Kun lapsi sitten viimein oli maailmassa, kätilö hihkui että hienosti osasit ponnistaa hallitusti (siis täh?) ja antaa lapselle tilaa (??!) ja lopettaa ponnistamisen kun käskettiin. Itsestä tuntui että ponnistin koko ajan kuin viimeistä kertaa... mutta tosi paljon myös minuun vaikutti nuo kehut ja kiittelin kätilöä myös siitä ettei alkanut rajoittaa äänenkäyttöä. Hän sanoi että kyllä ääntä saa käyttää ellei kaikkea käytä siihen huutamiseen :), sitten puututaan jos ponnistamisesta ei samalla tule mitään.



Mutta minusta oli ihanaa karjua tuntemusten mukaan. Tuli siinä vissiin se ekakin synnytys samalla " ulos" itsestä ;)



argh!

eikkuli

Täällä sitä äiti istuu koneen ääressä, lapset nukkuu molemmat ja isukki kattoo jalista. Onneks se loppuu, parin päivän sisällä kai?



Meillä Martta menee tosiaan vielä ihan täysimetyksellä. Edes D-vitamiineja ei vielä anneta kerta ne eivät näytä vielä sopivan. On kyllä todella jytky mimmi, varmaan ylitetään kans se 7kg viikon päästä neuvolassa (ja 3kk tulee vasta parin viikon päästä täyteen...) Näillä helteillä olen yrittäny vesipulloa tukkia mutta tyttö vain yökkäilee. Viime päivinä olen huolissani (tissien kannalta!) todennut, että nyrkkiä jältätään vimmalla, toivottavasti hampaat ei ole vielä tulossa...



Talokuume ei ota hellittääkseen, vaikken ihan varma olekaan miten sitä saisi maksettua. Minähän jään kortistoon suoraa äitiyslomalta. Mutta kyllähän nuo pankit mainostaa 30 vuoden lainoja, tosin ihan sellaisiin me ei haluttais ruveta... Talo jota käytiin katsomassa ei aivan vastannut toiveita, pitäis uusia ainakin takka ja jotain muutakin. Nyt löytyi toinen, 1-kerroksinen tosin, ja ei ihan niin hyvältä alueelta... siinä olis kaikki mitä tarvitaan, mitään ei tarttis laittaa uusiks. Mitähän tästä vielä tulee! Työpaikkaa kummallakaan ei ole varmaa, minulla varsinkaan kun olen nainen. Olen ihan tosissaan kyllä harkinnut jäädä lasten kanssa kotiin ellei työpaikkaa ensi kesänä löydy, ja sitten saisi se kolmonenkin vaikka tulla (kun samahan se kai on, onko sitä kahden vai kolmen kanssa kotona:P)



Esikoinen (pian)2v5kk on meillä ollut varmaankin raskaampi kuin vauveli. Nytkin nukahti vasta puoli tuntia sitten pitkän taistelun jälkeen... Onneksi edes potalla on alkanut käydä vähän kun on juoksutettu ilman vaippaa, sitähän on sitten hyvä huudella sängystä tuhat kertaa vielä että pissalleeeee......



Mutta nyt täytyy näköjään mennä antamaan vielä yötissiä Martalle, joten kuulemisiin mammat rakkaat!



eikkuli



ps. meille sanottiin sammakseen avuksi neuvolasta, että kastelee pumpulipuikon vissyvedellä ja " penslaa" sillä vauvan suuta. Sama käsittely myös tisseille, niin pitäisi lähteä sammaksen suusta. En kyllä ole vielä koittanut, juuh, onhan siitä neuvolakäynnistä taas jo pari viikkoa aikaa, pitäisi vissiin ryhdistäytyä...

On taas palstailu jäänyt aivan olemattomiin... vauvakuumeen jälkeen on nimittäin iskenyt TALOKUUME ja korkealla vetää kuumekäyrä tällä hetkellä. Löysin nimittäin toissailtana netistä kiinteistövälittäjältä talon, jota pitää päästä katsomaan HETI!!! Ikävä kyllä viikonloppu tässä välissä vähän pistää hanttiin. En tiedä mikä siinä nimenomaisessa talossa iski, mutta hyvä kun on yöllä saanut nukutuksi... toivon totisesti että kaikki olis kunnossa, ettei mitään vesivahinkoja tms. ja että putket olisi uusittu edellisen remontin yhteydessä, niin saisi tuon miehenpuolenkin mukaan kuumeeseen.



Että semmoista. Meidän Martta-neiti on todella tomera pikku tyttö, nyt 2½kk ja parin viikon päässä se 3kk neuvola. Täällä se onkin jo lääkärineuvola. Helle ja kesäflunssa sekoittivat yörytmit ja päiväunetkin, tuntuu ettei tyttö nuku oikeastaan ollenkaan ja yölläkin muuttaa parin-kolmen tunnin torkkujen jälkeen tissille ja on siinä loppuyön. Päivisin unet maistuu lähinnä liikkuvissa kärryissä taas... mutta kai tämäkin vaihe joskus menee ohi. Riesana on ollut silmätulehdus, johon saatiin loppuviikosta tipat. Nuhakin vielä vähän vaivaa.



Me on matkusteltu jo puoleen ja toiseen, tuli vaihdettua tila-autokin joten nyt pitäisi mahtua niin monet kärryt kuin tarve vaatii. Ihan hyvin on matkat menneet, matkasängyn virkaa on toimittanut vaununkoppa. Tavaraa näköjään lähtee kotoa mukaan joka reissuun vähemmän, kun taas pääsee itse tilanteen tasalle että mitä ja kuinka paljon oikeasti tarvitaan... Ja ihan samaa täytyy sanoa kuin Lumokin, että kummasti tässä toisen lapsen kohdalla osaa ottaa jo lunkimmin. Mitähän se mahtaa olla sitten kolmannen kanssa?



Läskien kanssa minullakin on edelleen tuskaa, 4kg lähtöpainoon ennen tätä raskautta ja 15kg ennen ensimmäistä raskautta. Huh huh. Saako sieltä Painonvartijoista siis todella tilata sen ohjelman kotiin, kun ainakaan täällä meidän paikkakunnalla ei niitä ryhmiä tällä hetkellä ole? Olen myös haaveillut aamulenkkeilystä, mutta toistaiseksi vain haaveen tasolla kun pennut ovat alkaneet nukkua vasta puolen yön tienoilla joten äiti on aamulla 6 aikaan vielä ihan liika väsynyt, varsinkin kun toinen on koko ajan tissillä. Herkkuja menee JOKA PÄIVÄ, asia josta en todellakaan ole ylpeä mutta johon olen liian väsynyt itsekurin puutteessa puuttumaankaan. Mutta nyt kilot alkaa haitata siinä määrin, etten enää jaksa odotella kauaa niiden itsestään katoamistakaan vaan jotain täytyis tehdä...



Mutta nyt valitukselta taas imettämään.

Kaksi synnytystä takana, ja kokemukset supistuksista edelleen sellaiset, että ennen vesien menoa on vaikeuksia tunnistaa niitä. Vesien menon jälkeen minulla supistuskivut on yltyneet niin ettei voi olla huomaamatta...! Mutta sitten onkin jo pian vauva ollut maailmassa.



Ekaa kertaa en niin hyvin muista ja suurimman osan aikaa olin ammeessa, mutta tällä toisella kertaa kipu tuntui ainoastaan alamahalla, vrt. menkkakivut. Maha ei todellakaan kovettunut!!! Myöhemmin kivut siirtyivät mahalta kylkiin ja selälle, mutta tosiaan edes sairaalan käyrät ei näyttäneet mitään, koska lätkät oli tuossa keskimahalla ja supistukset tuntuivat vain alhaalla. Silti sairaalaan mennessä kohdunsuu oli 4-5cm auki, eli vaikka itse epäröin vielä matkalla että onkohan tämä nyt viimein sitä vai ei (rv 41+6) niin olivat vain saaneetkin jo aikaan paljon ja vauva oli 3h kuluttua maailmassa.



Minulla supistuskipuihin on auttanut nimenomaan liikkeessä pysyminen, sängyllä olo on ollut kaikista kivuliainta.