eikkuli80

Vihdoin kun pitkästä pitkästä aikaa pääsin koneelle etsimään muita huhtikuisia, niin eipäs vaan tahtonut löytyä mistään...! Meillä on omakotiasujan kiireet plus tietysti nämä kaksi tuholaista täällä kotona. Lisäksi minulla aloitettiin nyt sitten eliniän kestävä kilpirauhaslääkitys (tyroksiini) kun arvot olivat menneet kesän jälkeen todella paljon huonommiksi eikä paluuta entiseen enää ole. eli väsymys on ollut melkoinen... mutta kyllä tästä vielä noustaan!



Meidän Martta tulee reilun viikon päästä 8kk ja silloin on lääkärineuvolakin sitten. Ihan hyvin on mennyt, kaikin puolin, mitä nyt ensimmäinen korvatulehdus todettiin pari viikkoa sitten ja antibiootit syötiin. Tosin vieläkin on nuhainen, joten pahaa pelkään että turha oli kuuri...



Martalla on kaksi alahammasta joilla puree LUJAA. Nyt 7 kk iässä alkoi päästä eteenpäin ryömimällä, konttiasennossakin välillä nytkyttelee muttei sillä tavalla pääse vielä eteenpäin. Ryömien/itseään vetäen kyllä vähän turhankin lujaa... Tänään näin eka kerran hänet " karhukävely" asennossa, eli kädet ja jalat suorina, hui! Istumaan on pyllähtänyt itse kaksi kertaa havaittavasti, mielellään kiemurtelee lattialla kyljelleen kun yrittää seurailla isoveljeään :) Tasapaino on viimeisten 2 viikon aikana kehittynyt huimasti, koska Martta pysyy jo tosi hyvin istumassa kun siihen laittaa eikä heitä nykyään enää selälleenkään siitä ainakaan helposti.



Ruoka meillä uppoaa tosi hyvin. Tissi maistuu toki edelleen, mutta nyt on viikon verran annettu 5 ateriaa päivässä; aamulla kaurapuuro, päivällä perunasoosi, välipalana jotain hedelmää tai kaupan purkkisosetta, sitten taas perunaa (ja tänään aloitin lihan, upposi kuin linnun nokkaan omatekoinen, keitetty ja sauvasekoittimella liemen kanssa muusattu jauheliha maissisoosin seassa!) ja iltapalaksi taas kaurapuuroa. Muita viljalajeja en oikein ole uskaltanut kokeilla laajasti, kun esikoinen oli ohralle yliherkkä. Maissinaksut ja näkkäri maistuu, ja viime aikoina myös leivänmurut kun pinsettiote toimii jo. Yöt on menneet vähän huonommin siitä lähtien kun ekat hampaat tuli 6kk iässä, mutta toivottavasti tästä on vielä parempaankin suunta...



Huvittavaa, Martta on kyllä niin erilainen isoveljeensä nähden ainakin tuon syömisen suhteen, väliaikoinakin hilppaisee aina keittiön pöydän alle syömään sinne heittelemiään ja isoveljeltä tippuneita ruokia! Taitaa ne makuelämykset tulla vasta sieltä :P Mutta ihanan iloinen typykkä kyllä on ja hiuksetkin on kasvaneet jo hurjasti, kohta joutuu etutukkaa lyhentämään. Veljensä kanssa on ihan irti kun pääsee lastenhuoneen lattialle tutkimaan kaikkia kivoja leluja.



Mutta nyt nukkumaan, jouluvalmisteluissa & viimesissä remonttihommissa tahtoo mennä aivan turhan myöhälle nämä illat. Meillä kyllä rytmi on tällä hetkellä se, että minä ja lapset noustaan vasta 9-10 maissa... tosin nukkumaanmenotkin on sitten tosi myöhäisiä. Päiväunia Martta vetelee välillä kolmen vartin satseissa, välillä kolmen tunnin... koskaan ei voi tietää mikä päivä on vuorossa! Isoveli sen sijaan lopetti päiväunensa, voi turkasen turkanen. Eli aika tulitusta on minun arki ja tuskin ehdin missään vaiheessa istahtaa ennenkuin mies tulee töistä.



Oikein hyvää joulua kaikille huhtiäideille ja vauveleille (meinasin kirjoittaa masuille... missä välissä nämä meidän masut kasvoivat tähän vaiheeseen että lähtevät jo mönkimään????)!



terveisin eikkuli ja martta 18.4.06 ja isoveli 2v10kk

että ruoka on liian karkeaa, eli voisi ehkä kannattaa koittaa vaikka riisijauhoista keitetyllä vellillä/puurolla, toimi ainakin meillä alkuun. Sitten meni jo pikakaurahiutaleista keitetty löysä kaurapuurokin ja seuraavaksi peruna. Kokeilemalla löytyy oikeat konstit, sitä itse kyllä toisen lapsen äitinä miettii että mitähän kaikkea tuli tehtyä väärin (tai oikein) ekan lapsen kohdalla, kun hänellä aikanaan nämä kiinteät ruoat otti niin kamalan koville...



ei kun tsemppiä!

kun aloittelin viikkoa ennen puolivuotispäivää tytölleni kiinteitä ruokia. Istutin vauvaa sitterissä ja syötin. Pärinä ainakin meillä tarkoittaa eri tilanteissa tympääntymistä, väsymistä tai vastenmielisyyttä, olen tullut huomaamaan :) Vakavin päristelykausi meni muutamassa viikossa ohi (esikoinen tosin huomasi asian ja häneltä sitä oli huomattavasti vaikeampi saada loppumaan!), kun aina kun ruokaa alkoi lentää, katsoin silmiin ja sanoin tiukasti että " ei saa päristää!" Vauva katseli minua kummissaan ja välillä tuli itkukin (tietysti oli hankalaa äidillekin sanoa tiukasti ruokailutilanteessa!) mutta kummasti alkoi helpottamaan. Tärkeintä, kun yrität itse olla menettämättä malttiasi vaikka keittiön seinät, lattiat ja omat vaatteet on uudessa pilkkukuosissa...



Ongelma muuten toistui aina uusien ruokalajien kohdalla, eli lienee ollut ainakin meillä jonkinlainen puolustautumiskeino vierasta vastaan. Riittävän pitkään kun antoi samaa ruokaa ennenkuin alkoi sotkea muuta joukkoon riitti ilmeisesti turvaamaan lapsen hyväksynnän... Mutta nyt pari kk kiinteiden aloittamisen jälkeen ruoka maistuu todella hyvin eikä pärinääkään enää kuulu syöttötuolista, tosin sitten uusia kivoja " keksintöjä" on tullut... :)

esikoisen kohdalla ekat menkat (tosin aika vaisut sellaiset) tuli 4kk synnytyksen jälkeen, eli heti pari viikkoa sen jälkeen kun oli ekan kerran annettu vauvalle kiinteitä. Kunnolla alkoivat 6kk jälkeen. Nyt toka kerralla ei ole vielä kuulunut mitään, vauva on pian 8kk. Tosin täysimetin nyt 2kk pitempään hyvällä menestyksellä ja edelleen imetän. KUmmallista, että se voi näin vaihdella. toisaalta, eipä saisi valittaa kun ei ole rättipäiviä, mutta ehkä aavistuksen " puolinaiselta" tuntuu kumminkin :P

tuskinpa olet mitään onnettomuutta aiheuttanut lapsellesi. Meillä nuo tipat eivät ole sopineet kovin hyvin pienenä, kuopuksellekin aloin niitä antamaan vasta 6kk vanhana ja varmaan kuukauden mentiin deetippoja minimiannoksella. Esikoinen sai myöskin jälkijunassa tippojaan, mutta on tosiaan ihan normaali lapsi pian 3v.