eikkuli80

Tyttö on 10kk ja poika 3v. Poika on nukkunut noin 1v4kk omassa huoneessa ja hyvin kivuttomasti, ei tule meidän sänkyyn oikeastaan kuin joskus aamulla herättyään. Hirvityttää vaan se, että miten sitä joutuu juoksemaan huoneiden väliä öisin... Tyttö kun välillä vielä syö rintaa yölläkin, vaikka kuinka olen pyrkinyt opettamaan pois yösyönniltä. Mutta sen takia haluttaisiin siirtää, kun heräilee välillä 20krt yössä, on niin herkkäuninen että vanhempien kyljen kääntäminen /vessareissu jne. herättävät. Lastenhuone olisi " perimmäinen" huone joten ainakaan sen ohi ei tarvitsisi kulkea matkalla vessaan tai sänkyyn.



Noh, ei kai sitä auta kuin kokeilla. Neuvolan täti ehdotti kyllä tarttumaan härkää sarvista ja heti ensi viikonloppuna kokeilemaan ja jatkamaan vaan niin pitkään että alkaa sujua. Mutta öisin sitä ei oikein järki luista kuin siihen suuntaan että miten kaikki pääsisivät takaisin unille, joten saas nähdä...

On jäänyt arjen pyörityksessä tämä netissä roikkuminen (eikä yöllä enää jaksa...) mutta hengissä edelleen ollaan! Meidän martta tulee sunnuntaina 10kk. On topakka ja pyöreäposkinen tyttö, konttaa (hurjaa kyytiä), nousee portaita (ikävä kyllä), nousee seisomaan ja liikkuukin jo tukea pitkin jonkin verran. Luonteeltaan on topakkuuden lisäksi hieman arempi kuin isoveljensä, kaikki uusi pelottaa ensin. Keittiön alalaatikot on tyhjätty jo moneen kertaan... ja pöydän alle aina viskoo ruokaa ja sitten menee sinne niitä " salaa" syömään =)



Viimeisen kuukauden aikana on oppinut tämän tukea vasten liikkumisen ja portaiden nousemisen. Lisäksi musiikki on alkanut mennä polviin :D ja nyt ihan viime aikoina alkanut yrittää sanoa " lamppu" tosin siitä tulee am-pu tai ump-pa. Hampaita on 4 kpl, ja ylhäälle tulossa kaksi lisää lähiaikoina. Ruokaa menee VALTAVASTI! Rintamaitoa annan edelleen, lisäksi 6-7 kiinteää ruokaa päivässä. Neiti popsii parit kaurapuurot päivässä, ruoalla aina pari perunaa kerrallaan, itse teen pakasteeseen lihakuutioita ja niitä sitten sulattelen, mutta tosissaan saadaan ruokaa lapata suuhun tai muuten yöt menee nälän huutamiseen. Imetys ei minusta enää ole kovin kivaa, kun aika teräviä ovat neidin hampaat ja puree nykyään ihan kaikkea...



Yöt on olleet risaisempia koko alkuvuoden, välillä ihan mahdottomia. Nyt kun neiti oppi seisomaan, niin könyää aina välittömästi pystyyn ja ylipäätään on mahdottoman herkkäuninen! Hankittiin jo lastensänkykin ja toiveissa olisi kesällä saada lapset nukkumaan samaan huoneeseen. Rinnasta vieroittamisen aion aloittaa kun vuosi tulee mittariin ja aletaan siirtyä lehmänmaitoon. Oma makuuhuone miehen kanssa tuntuu suorastaan saavuttamattomalta luksukselta...



Mutta nyt noutamaan tyttöä päiväunilta pihalta, ne kun eivät missään muualla maistu kuin vaunuissa. Yleensä kahdet unet ottaa päivässä, yhteensä 2-5 tuntia, vähän yöstä ja ravintotilanteesta riippuen. Hyvät jatkot kaikille huhtikuisille, roikutaanhan kuitenkin edelleen täällä vaikka väki harveneekin ja laiskistuu (- kuten minä...)?



eikkuli ja martta

tästä aiheesta näköjään saa mehevimmät riidat aikaan tällä palstalla! Varmasti kaikki (luulisin) tarkoittavat pelkkää hyvää, mutta ajatelkaahan nyt taas vähän ennenkuin teilaatte täydeltä laidalta yhden joka on tehnyt/ajatellut eri tavoin kuin olisitte voineet kuvitellakaan!



Mikäli oikein ymmärsin, niin Adetuulian tarkoituksena oli rauhoittaa koko perheen illat ja yöt, jotka olivat siihen saakka menneet hyvin ja siinä onnistui oikein hyvin, ja todella lyhyen " harjoittelun" jälkeen. Ja jos oikein luitte, niin he kävivät rauhoittelemassa lasta. En tiedä onko kellään ketjuun kirjoittaneella kokemusta siitä, kun vauva ei todellakaan nuku MILLOINKAAN, ei yöllä eikä päivällä, niin että äiti edes vessaan ehtisi ennenkuin parku alkaa taas? Meillä näin oli esikoisen kohdalla ja siinä oli kyllä äidin järki jo koetuksella. Ja jos joku haluaa, niin sen kun on hyvä vaan ja laittaa haulla minun aikaisempia kirjoituksia, jos siitä saa itselleen hyvän mielen (ja vähän enemmän mustamaalattua muiden äitien silmissä).



Mutta nyt saa tämä p****njauhaminen taas loppua tästä aiheesta. Ei tällaisia ketjuja kukaan jaksa kahlata kun asia menee väärille raiteille. Se nyt vaan kertakaikkiaan on niin, että toisten vauvat ei tarvi unikouluja koskaan, toisille se tekee hyvää, joillekaan ei sovi ollenkaan. Kyllä sen yleensä vanhemmat huomaavat jos lapsi edustaa viimeistä tapausta ja lopettavat touhun.

Myönnän olevani liialla tiedolla ja hyvin imetyksessä onnistuneiden, hyväntahtoisten ystävien tuella tankattu " uhri." Rintamaidon herumaan lähteminen on ollut kahden lapsen kohdalla 4-5 päivän takana ja se aika on ollut todella tuskaa. Nyt toisen kohdalla olin päättänyt, että ei lisämaitoja sairaalassa, mutta jouduttiinpa vaan niihin turvautumaan vaikka imetin vuorokaudet ympäri - maitoni kun nousi vasta 5 pv synnytyksen jälkeen. Olin päättänyt täysimettää 6kk - siihen pääsinkin, mutta vauvan vaipat olivat kyllä melko kuivia kesäkuumilla, varsinkin kun vesipullokin lukeutui pahojen joukkoon eikä vauva sitä huolinut silloin kun tarjosin.



Mutta, täytyy sanoa, että nyt kun 10. kuukautta imettelen pikkukakkosta suht onnistuneesti, niin ehkä kolmannen kohdalla, mikäli meille sellainen suodaan, voin ehkä jo käyttää maalaisjärkeäkin. Ainakaan en aio kieltäytyä lisämaidoista, kun tiedän omat ominaisuuteni ja sen, että imetys voi todellakin onnistua, vaikkei vauvaa pitäisi nälkäkuoleman partaalla ensimmäistä viikkoa. Esikoinen jätti rinnan 6kk iässä, mikä oli silloin tosi kova paikka ja pelkäsin samaa tälläkin kerralla. Nyt kun takana on nämä kaksi kokemusta, voin huokaista, että paljon helpommalla ja vähemmällä stressaamisellakin olisi voinut imetysajat mennä. Ymmärrän kyllä ystävien neuvot pullojen kokonaan väliin jättämisestä, mutta esikoinenkin pääsi viimein muutama kuukausi ennen 3.vuotissynttäreitä eroon sekä pullosta että tutista - ei mennyt siis edes kouluikään saakka! Toinen alkoi syödä tuttia vasta hampaiden puhjetessa, ja syö edelleen myös rintaa - ei siis vaikuttanut imetykseen muuten, kuin että sain säästää itseäni ja minäkin nukkua joskus!



No, molemmat lapset ovat elossa ja voivat nähtävästi hyvin, vaikka kuivumiselle ovat todellakin olleet alttiina ensikuukausiensa aikana. Jospa äitikin tästä viisastuisi...

Eka synnytyksessä kätilöt tosiaan käskivät pitää silmät auki. verenpurkaumia oli silti VALTAVASTI koko naamassa, silmät tuli verelle vasta muutaman päivän jälkeen ja tosi kauan kesti " parantua" niistä. Toisessa synnytyksessä en muista että mitään sellaista olisi neuvottu. Ponnistaminen tuntui tietysti kovalta koetukselta, mutta purkaumilta vältyttiin... Itse olen kanssa sen linjan kannattaja, että silmät kiinni pystyn keskittymään paremmin.