eikkuli80

Minulla ei ole vastaavaa tilannetta päällä, mutta minulta otettiin vakiona vasta-aineet koska työskentelen lasten parissa. Vasta-aineita ei myöskään löytynyt, ja sanoivat että töiden alettua otetaan vasta-aineet2 viikon välein johonkin viikkomäärään olikohan 20 rv) saakka. Ymmärsin, että siihen on keskenmenovaara ja sen jälkeen vauva voi sairastua kohdussa anemiaan :( Toivon sydämestäni, että vauvasi säästyisi vahingoilta!!!



t. myöskin kolmattaan odottava eikkuli rv 12+3

Heräsin ennen muuta perhettä, vaikka vannoin nukkuvani puoleenpäivään asti... ihanan raitista sisällä kun ikkuna on ollut yön auki! Jatkan siis pötköttelyä viltin alla olohuoneen sohvalla.



Mekin saatiin eilen vauvauutisia, läheinen ystävä synnytti kaksospojat kivisen raskauden jälkeen 33.rv:lla! Hurjan pieniä tuntuivat molemmat olevan reippaasti alle 2-kiloisia, mutta tien tuntien joka gramma puolesta kilosta eteenpiän on ollut taistelua. Onneksi eivät tarvinneet hengityskonetta kumpikaan. Tässä voi kyllä vierähtää aikaa ennenkuin näitä poikia päästään katsomaan...



Mulla alkoi pahoinvointi uudestaan sen sokerirasituksen jälkeen´, olen oksentanut joka päivä sen jälkeen :( Luulin, että se olisi ollut yli viikon tauon jälkeen jo ohi, mutta ei! Nyt odottelen tk:n avautumista että saan soitella verikoetuloksia, jos on kilpirauhasarvoista kiinni kuten vähän arvelen taas olevan.



Mulla on kans uuden työn aloittaminen vielä edessä vajaan kuukauden päästä. Olisi kyllä ihana, jos siitä muodostuisi suht "vaki"paikka, johon saisi palata äitiysloman jälkeen! Mulla ei nimittäin ole ikinä ollut paikkaa mihin palata työhön. Viimeksi työnsivät tylysti syrjään ja ilmoittivat, että olen vain lisäkustannus. Päätin, että toista kertaa niin ei tule tapahtumaan vaan aion valittaa eteenpäin jos niin käy. Mediassa oli juuri siitä kuinka huolimatta tasa-arvolaista, perhevapaiden takia syrjiminen on vain yleistynyt viime vuosina ja tämän voin takuulla itsekin allekirjoittaa!!!



Grr, tässä kohdassa alkaa aina kiehua. Mutta täytyy haukata jotain aamupalaa seuraavaksi, tähän mennessä olen nimittäin mennyt mehun voimalla...



eikkuli ja hippu 12+3

Sokerirasitus ohi ja onneksi selvisin siitä (puuuuuh...), arvot 5,2 - 8,1 - 5,7 mutta vähän jäi mietityttämään, kun tuo paastoarvo oli vain 0,1 yksikköä alle rajan... nimittäin litkin aika runsaasti vettä paaston aikana kun ei tullut neuvolassa puheeksi ettei vettäkään saisi juoda kuin lasin tai pari!!! Aamullakin lähdin liikenteeseen varmaan puolen litran juonnin jälkeen :/ Että mahtoiko se sitten vaikuttaa tulokseen eli olisinko napsahtanut tästä muuten?!?!



Samalla kun soitin noita tuloksia niin kuulin, ettei minulla ole parvorokkovasta-aineita, eli kun työt alkavat niin niitä testataan 2 viikon välein 20.viikolle siksi kun on lasten kanssa tekemisissä. Eli lisää labrakäyntejä tiedossa, eipä niitä vielä ollutkaan valmiiksi :S Toivottavasti nyt omat lapset pysyisivät erossa siitä taudista tämän aikaa...



Eipä tänne kai sen kummempia muita, vähän mietin kyllä tuon sokeritestin jälkeen että pitäisikö sittenkin yrittää pikkuisen keventää ruokavaliota nyt kun pahoinvointikin on hellittänyt. Eipä siitä ainakaan haittaa luulisi olevan. Mutta mikähän se kalorimäärä raskaana olevilla on, joka pitää vähintään syödä? 2000kcal ehkä?



tuumii eikkuli ja hippuska 11+6

Huh, tämä päivä on taas ollut tasapainoilua pahoinvoinnin kanssa, vaikka aivan oksentamaan ei ole tarvinnut taipua. Mies kun vielä teki pitsan, eikä malttanut antaa paistua tarpeeksi joten olipa kiva syödä löllöä pohjaa :P Hädin tuskin sain mölyt pidettyä mahassa...



Johonkin mun piti kommentoida mutten muista...



Niin, olen itsekin kuntatyönantajalla ja edellisessä raskaudessa (ja edellisessä työpaikassa + edellisessä kunnassa) äitipolikäynnit sai palkallisena vain jos samalla oli lääkäriaika. "Tavallinen," kätilön tekemä ultraus oli siis palkaton, ja antoivat usein ilta-aikoja. Siksi tätä vähän mietinkin, joutuisin lähtemään työpaikalta liki 3h aikaisemmin. Lähin esimies tietää jo, mutten viitsisi häntä vaivata tällä parhaaseen loma-aikaan.



Sitäkin tosiaan mietin, että onko äitiyslomalle "pakko" jäädä 30 arkipäivää ennen laskettua aikaa? Tietääkö kukaan? En muista kirjoitinko jo tästä vai olenko vain pähkäillyt päässäni. Nimittäin ensi vuoden lomarahoja ajatellen olisi taloudellisesti hyödyllistä käydä vähintään yksi päivä töissä vuoden 2009 puolella...





Huomenillalla minulle koittaa sitten kauhujen kellonympärys, sillä alkaa sokerirasituspaasto! Saa nähdä, onko minussa naista siihen hommaan. Minullakin oli painoindeksi 27 eli siitä napsahti, lisäksi perheessä 2.tyypin diabetestä. Olen tähän mennessä lihonut jo 5 kiloa (!!!) mikä tuntuu aivan kauhealta, selittyy jatkuvalla syömisellä sekä kilpirauhasarvojen huononemisella.



HÖMPÄLLE: Ei muuta kun lääkitystä rauhallisesti ylöspäin vaan, huomaan itsekin että tosi paljon vaatii voimia tämä raskaus ja lääkityksen kanssa on jatkuvaa tarkkailua sekä nostoa. Nytkin jo olossa huomaan, että pitäisi nostaa lisää, mutta pakko odottaa ensin nuo torstain tulokset. "Vain" 5,5 tsh:ssa on oikeasti tosi huono. Pitäisi saada vähintään alle 2,5 että voisi käyttää edes tuota sanaa "vain" sen arvon edessä tällaisessa tilanteessa! Minulle juuri lääkäri sanoi, että hoitoraja on 2, sen alle pitää päästä. Ei niiltä lääkäreiltä saa juuri mitään irti, tiedonmurusista itse pitää rakentaa käsityksensä hoidosta - nimittäin ne lääkäritkään eivät tahdo tietää, miten tätä "helpointa pitkäaikaissairautta" pitäisi hoitaa todellisuudessa.



Mutta ei kun lippu korkealle - me aiotaan vielä katsoa leffa tänä iltana, meinaa kyllä jo tikkuja joutua panemaan silmiin...



eikkuli 11+4 (huomasin muuten että vissiin se la kuukautisista onkin kuitenkin 23.1. ja nämä mun ilmoittamat viikot sen mukaan, mutta olkoon 24.1., eipä se kuitenkaan silloin synny!)

minun kokemukseni on kyllä tosi negatiivinen, siihen vaikutti ruuhka (piti odottaa 1,5 tuntia että pääsin edes synnyttäjien vast.ottoon!), synnytyssalissa ekana ollut kätilö, joka oli suoraan jostain helvetin esikartanosta eikä empinyt yhtään olla todella epäasiallinen joka vaiheessa (jätimme hänestä valituksen johon todella oli aihetta!), ponnistusvaihe jossa vauvalta loppui happi ja äiti sai liki kaikki mahdolliset vammat sekä osastollaoloaika joka oli suoranaista painajaista huutavan vauvan kanssa tämän kaiken päälle, joten siinä ei todellakaan kaivattu enää yhtään nurjaa kommenttia! Minä en vissiin ollut riittävän huonossa kunnossa hoitajien mielestä, tai sitten en vaan osannut valittaa riittävästi.



Mietin jälkeenpäin ja kävin siitä keskustelemassakin, että oliko vika minussa, mikä minussa mahtoi aiheuttaa siinä synnytyssalin kätilössä niin paljon negatiivista ettei pystynyt olemaan edes asiallinen, kun jos jotain kysyi, niin vastaus tuli kuin yläastelaisilta, vittuilua sanan varsinaisessa merkityksessä - ja vielä synnytyssalissa! Sain kuulla, että kun äiti toivoo selviävänsä mahdollisimman pitkään ilman kivunlievityksiä, niin se voi joissain kätilöissä aiheuttaa tämmöistä. Hän kun olisi toivonut että makaisin sängyssä "helppona" letkujen päässä. lisäksi meillä oli mukana oma klö-opiskelija miehen lisäksi, se oli vissiin viimeinen tippa, hän oli minun lisäkseni tälle empaattiselle ihmiselle niin ilkeä ettei mitään laitaa.



Tämä kokemus, niin hirveä kuin olikin kaikkinen jälkiseuraamuksineen, auttoi minua kuitenkin avaamaan silmäni niin, etten takuulla koskaan astu enää synnytyssairaalan ovista sisään luottaen siihen, että kyllä henkilökunta yrittää parastani. Ouluun minun ei toivottavasti tarvitse enää koskaan mennä synnyttämään ja minne menenkin, käyn ensin keskustelemassa saadakseni varmuuden siitä, että edes uskallan lähestyä koko sairaalaa.