eikkuli80

esikoiseni, poika, syntyi 38+1 ja toinen, tyttö, 41+6. olin saanut yliaikakontrollin samalle aamulle... (Äiti sanoi, että käynnistysaika on paras vauhdittaja!!) eli itse ainakin jouduin toteamaan, että todella laskettu aika on jotain sen neljän viikon ajalta. Vielä 41 tasan ei ollut mitään merkkejä lähestyvästä synnytyksestä, vauva keikkui kylkiluissa (kumpikaan ei ole laskeutunut ennen synnytystä). 41+1 alkoi hiljakseen vuotaa limatulppaa joka muuttui veriseksi siinä muutaman päivän sisällä ja vihdoin 41+5 illalla alkoivat säänn.supistukset. Vauva syntyi sitten aamupuolella yötä eli 41+6, noin 6h supistustelun alkamisen jälkeen



Tosi raskastahan joka päivä yliaikaa on. minulle kaikki kätilöitä ja lääkäreitä myöten vakuuttelivat, että toinen syntyy aikaisemmin jos toinenkin on syntynyt etuajassa! Niinpä aloin odotella jo joskus 35 viikon paikkeilla, että kohta... Tällä kolmannella kerralla en kyllä aio odottaa yhtään mitään, eiköhän se sieltä tule aikanaan. Voimia loppumetreille!

Joka raskaudessa (tämä on kolmas) pahoinvointi on kääntynyt oksenteluksi jossain vaiheessa (esikko rv 7, toka rv 10, kolmas rv8) ja sitä on kestänyt, ekalla kertaa oksensin vielä 30+ viikoilla... tokalla pahoinvointi hellitti aika hyvin 17.viikolla ja nyt mennään 14 viikolla ja tuntuu että pahenee vaan. Neuvolasta th sanoi, että on jotain suppoja, joita neuvolalääkäri voisi määrätä, mutta silloin tuntui että tämän kanssa vielä selviää, enkä sitten pyytänyt niitä ollenkaan.



Mutta tuttua tosiaan on, että oksentaa joutuu aamuin illoin, välillä päivällä siinä välissäkin. Nyt oksentelu on keskittynyt enemmän iltapuolelle ja se ei helpota yhtään enää, vaan monta tuntia sen jälkeen on huono olo. aina oksentamisen jälkeen olen yrittänyt syödä jotain kiinteää, mutta kesken ruoankin joutuu välillä lähtemään pöntön ääreen. Koko kesän olen maannut sängyssä ja sohvalla vuorotellen, mies on hoitanut lapset ja kotityöt 99%sti, eikä ymmärrettävästi ole siitä kovin innoissaan ollut. Vääntänyt radiota lujemmalle ettei yökkäily kuuluisi niin hyvin... ainoastaan kyläreissuilla olen pystynyt olemaan oksentamatta.



Oikeasti, eräs tuttu päivitteli, kuinka hänellä on kauhea pahoinvointi ja nyt kun juteltiin niin hän ei ollut kertaakaan oksentanut. En epäile, etteikö pahoinvointi siitä huolimatta olisi kamalaa, mutta kyllä tällainen oksentaminen vie kaikki mehut ihmisestä, myös sen ilon koko raskaudesta. Toinen ystävä sanoi, että ajattele, kuinka positiivisesta asiasta pahoinvointi kuitenkin muistuttaa, vaihtaisin tämä olotila kyllä mieluusti tällä hetkellä pois... Olen vakavasti ajatellut steriloida itseni tämän raskauden jälkeen, ihan sen takia jo että tuntuu etten enää kestä tällaista, vaikken mikään vanha olekaan (28v). Miehelle olen iltaisin itkeskellyt, että tällä kertaa en taida selvitä...

Mies ei ole meilläkään halunnut tietää vauvan sukupuolta, joten esikoisesta ei kysytty vaikka lääkäri kysyi,haluaisimmeko tietää. Itse olin aivan varma, että poika tulee ja niinhän sieltä tulikin. Toisella kertaa mies ei myöskään halunnut rakenneultrassa tietää, joten kuulematta jäi. Yllättäen kuitenkin sitten 33.rv:lla kun olin äitipolikäynnillä, vauva pyllisti niin että näkyi niin selvästi kuin valokuvasta tytön värkit! Olin aika yllättynyt, enkä tietenkään malttanut pitää salaisuutta mieheltä vaan kerroin heti kotiin päästyäni... Nyt kun on tyttö ja poika, niin oikeastaan on ihan sama, kumpi sieltä on tulossa seuraavaksi. Nyt tuntuisi, että kysymättä jää, mutta eihän sitä tiedä vaikka sukupuoli tosiaan näkyy taas, halusi tai ei!



Energistä keskiraskautta odotellen *hirn*,

eikkuli jälleen

Olen muutaman päivän vain lueskellut kiireessä mutten ole ehtinyt/jaksanut kirjoitella... Pahoinvointi on todella kurjalla mallilla. Alkaa heikentyä usko tulevaan, miehelle olen iltaisin jo ennustanut kuolevani tällä kertaa :( Neuvolaan soitin viime viikolla mutta eipä sieltä voivoita parempaa apua tullut. Ajattelin, että pääsisiköhän sitä käymään vaikka kuuntelemassa ne sydänäänet, että saisi vähän piristystä elämään?



Minulla on myöskin takana vasta yksi neuvola ja seuraava on 16.viikolla. Harvakseltaan, juu. Sitä vähän ihmettelin, kun minulle sanottiin että 30+ viikoilla neuvola olisi 3 viikon välein uudelleensynnyttäjillä! Itselläni siinä vaiheessa on ainakin aina ollut jotain remppaa, joten 3 viikkoa tuntuu tosi pitkältä väliltä loppusuoralla!



Joku kertoi kuppikoon kasvaneen ja niin on täälläkin käynyt, tosin laihdutuksen jälkeen vanhoja isoja rintsikoita riittää. Rinnat on kuumat ja arat, melkein kuin maidonnousun edellä! Minulla ei koskaan ole edes tullut maitoa ennenkuin 4-5pv synnytyksestä, joten tuntuu vähän yli-innokkuudelta kehon puolesta :P Maha on kanssa arka ja kipuileva, vatsallaan nukkuminen alkaa olla ohimennyttä elämää taas kerran... varsinaisia supistuksia en ole tuntenut kuin muutaman kerran. Ilmeisesti kohtu on kuitenkin noussut, koska vessassa ei tarvitse ravata aivan niin usein.



Johonkin piti kommentoida mutten muista mihin, kun illalla luin viestit läpi. Täytyy kai lukaista uudelleen...



Hyvää alkuviikkoa itse kullekin!



t. eikkuli 13+3

Huh, olen yksin lasten kanssa kotona kun mies on pelireissulla vaatimattomasti n. 250km päässä. Lähti tuossa 7 tuntia sitten, hyvä jos puolilta öin olisi takana... Lapset riekkuu yläkerrassa, laitoin jo unille mutta saas nähdä rupeavatko, kun on nyt kesän aikana ollut aika tuskallista touhua (meille vanhemmille ainakin).



Mulla on edelleen kuvotusta jatkuvasti, varsinkin jos yhtään mitään "tekee" eli lähinnä fyysisesti rasittaa itseään. Kunto on kyllä laskenut kesän aikana pohjalukemiin, tuskin jaksaisin enää juostakaan yhtään :( Kiloja on mulle tullut 5, ne tuli jo eka neuvolaan mennessä mutta sen jälkeen ei mikään ole muuttunut. Maha on kyllä kasvanut, mukana on läsää mutta sellainen tasapaksu vauvamahakin näkyy jo!



hoitopöytäkäytänteistä sen verran, että kahden lapsen jälkeen suosittelen, mikäli se vain on mahdollista, sijoittamaan hoitopöydän vesipisteen läheisyyteen. Näin vauvaa ei tarvitse kanniskella pyllynpesuun matkojen takaa. Esikoisen kanssa jonkun kerran pää kolisi karmeihin pesulle mennessä ja sen asunnon jälkeen viisastuin hoitopisteen sijoittelussakin huomattavasti...



Minulla ei tosiaan mitään kiirettä ole tavaroiden haalimisessa, lähinnä se onkin sitten lainatavaroiden takaisin haalimista. Äitiyspakkauksen aion tällä kertaa ottaa, koska viimeksi en sitä ottanut. Sen lisäksi tuskin tulee juuri ostettua vaatteita - ennemminkin entisiä pitää karsia pois :P



Mutta nyt nukuttamaan noita kahta riiviötä, joilla kuuluu olevan showmeininki päällä :S



eikkuli 12+6