eikkuli80

Yliaikontrolli sairaalaan oli samalle päivälle annettu, kun rimakauhu iski 41 viikolla käydessäni ylimääräisen äitipolikeikan, vauvan kun oli arvioitu olevan la:han mennessä 4kg ja th meni pelottelemaan isolla vauvalla. Mutta vauva syntyikin ihan luonnostaan samalla päivämäärällä. Tässä päti äitini sanoma, että käynnistysaika on paras käynnistyskeino :) Vauva oli 4,1kg ja kätilö totesi, ettei yhtään yliaikaisuuden merkkejä, istukassa oli pientä kalkkeutumista mitä pidettiin normaalina. Minulle sanottiin, että vauva ei enää "ylipäivillä" kasvaisi niin kiivaasti kuin viimeisinä aikoina sitä ennen.

Eräs sukulainen synnytti kuukausi sitten, hänet otettiin sairaalaan 42+0 ja alettiin käynnistelemään parin päivän päästä, lapsi syntyi muistaakseni 42+3 ja oli noin 3,5kg.

että kyllä sitä muillakin on enemmän tai vähemmän sallittuja vahinkoja nämä lapsukaiset... Meillä mies vonkui jo liki vuoden päivät uutta vauvaa, minä en vieläkään ollut valmis - ja sitten tämä lähti kasvamaan. Enpä esikoisen jälkeen ole yhtä hölmistyneenä katsellut raskaustestiä vessanpöntöllä istuen... Kakkosta jopa "yritimme" kuukauden, että silläviisiin.



Voimia sinulle ja miehellesi! Kyllä se odotus siitä vielä iloksi muuttuu ennen pitkää. Minulla tällä kertaa vasta noin 24 viikon jälkeen, kun en enää joutunut oksentamaan.



t.eikkuli 29+1

Meillekin on pikkukolmonen tulossa. Esikoispoika tulee helmikuussa 5v ja kuopustyttö huhtikuussa 3v, tämän pienokaisen laskettu aika on tammikuun loppupuolella.



Kiva kuulla, että joku muukin miettii, onko järkeä aloittaa kaikkea taas alusta... Olen pahoinvointini kanssa ollut sitä mieltä että saa jäädä viimeiseksi kerraksi, mutta jostain syystä hulluus valtaa mieltä näin loppuraskaudessa kun taas virtaa riittää vähän enemmän, etten lopullista päätöstä vielä uskalla tehdä. Voi siis olla että meille tuodaan vielä joskus neljättäkin, jos kaikki nyt hyvin menee...



Sinänsä melko stressitöntä odottaa kolmatta kertaa. Hankintoja ei juuri tarvi tehdä, kunhan haalii tavaransa lainasta takaisin ja pesee pikkupyykit valmiiksi. Kun muistelee siis mitä lastentarvikkeisiin on esikoisen kohdalla pantu rahaa, niin nyt selvitään rutkasti alle 10% siitä...



Me on kerrottu tosi aikaisessa vaiheessa lapsille tulevasta vauvasta. Isompi osasi alkuinnostuksen jälkeen säilyttää salaisuuden liki "liiankin hyvin" eli suorastaan suuttui sitten kun salaisuuden verhoa alettiin raottaa muillekin. Ovat olleet positiivisella mielellä odottamassa uutta sisarusta, nyt isommalla alkaa tulla toiveita sukupuolen ym. suhteen mutta jotenkin tosi hienosti on ymmärtänyt, etä sieltä tulee mitä tulee.



Synnytys hirvittää enemmän kuin aikaisemmin, kun tietää jo mitä se on, eli lähinnä pelko sitä että kun kaksi lasta on työllä ja tuskalla terveinä saattanut maailmaan, niin entäs jos tällä kertaa ei menekään niin... mutta pakko luottaa siihen, että niin se menee kuin on tarkoitettukin.



Olisi tosiaan kiva lukea ja vaihtaa ajatuksia, mutta täytyy myöntää että arjen myllerryksessä en kertakaikkiaan saa aikaan lukea kauemmaksi kuin etusivulle näitä ketjuja, eli täytyisi pitää pinnalla kolmosten ketju! kaiketi täällä on aikaisemminkin jotain vastaavia ollut, mutta ainakaan minä en niitä ole jaksanut kaivella esiin.



Voimia kaikille kahden jo maailmassa olevan ja kolmannen vielä helppohoitoisen lapsen kanssa eläville :)



t. eikkuli 28+3

Mun viesti mahtaa olla taas pinon viimeinen, mutta olkoon, kun nyt kerrankin ehdin kirjoittamaan!



Pitää kommentoida heti _kutinaa_, nimittäin minulla alkoi 1.raskaudessa tässä vaiheessa kutista jalat ja vähän kädetkin. MAKSA-ARVOJA alettiin seurata viikon välein ja niissä löytyikin poikkeavuutta, eli epäiltiin hepatoosia. Se ei (kai?) ehtinyt kehittyä kuitenkaan kovin pahaksi, tarkkailukin lopetettiin muutaman viikon jälkeen vaikka arvot olivat nousseet. 2. raskaudessa tämä ei toistunut, arvoja silti tarkkailtiin, ja nyt tälläkin kertaa joudun seurantaan 30. rv:sta lähtien. Eli kutina on syytä ottaa tosissaan!



Minäkin kävin eilen neuvolassa ja kaikki oli muuten ok, mutta kun kerroin supisteluista niin pääsen lääkärikäynnille ja täti käski varautua että sairaslomaa tulee, luultavasti loppuajaksi. 7 viikkoa olisi nyt vielä töitä... Olisin saanut ajan jo ensi viikolle mutten vielä halunnut ajatella että jään töistä pois, joten 3 viikon päästä sitten ellei mitään yllättävää tule. Minulla siis supistelee arkisin tosi paljon, varsinkin iltaisin, viikonloppuisin taas tuskin muutaman kerran vrk:ssa.

Minulla supistelut on siis olleet kovettumisia, ja mikäli yhtään kumartelen tai nostelen, niin ne muuttuvat heti kipeiksi.



Synnytysunista, näin tällä viikolla toisen synnytysuneni ja siinä synnytin ja lääkärinä hääri meidän koulun vahtimestarimies (toivottavasti ei!), mieheni ei ollut ehtinyt paikalle ollenkaan. Kun poikavauva oli syntynyt, kävelin joku lappu kädessä osaston tiskille selvittämään sisäänkirjausta, vauvaa ei ollut näkyvillä. En edes muistanut, että oliko vauvani ollut poika vai ei. Ihmettelin sitten papereissa näkyvää pistettä kohdassa "epämuodostuma" ja kun kysyin että mitä tuo tarkoittaa, hoitajat sanoivat että jotain on ilmeisesti havaittu. Siitä minä hermostuin ja tajusin että vauvaa ei ole näköpiirissä, jolloin pääsin päivähuoneeseen missä vauvani nukkui. Tutkin tarkkaan hyväntuulisen pojan, jolla oli toisessa jalassa 4 pientä ylimääräistä varvasta... minä en huolestunut unessa tästä yhtään, tulin vain suorastaan hyvälle päälle kun ei ollut sen vakavampaa (miehellä on molemmissa jaloissa kuvattu ylimääräisten varpaitten "alut", joten siitä varmaan johtuu tuo mielentila). Siihen uni sitten päättyi, kun näppäilin tekstiviestejä tuttaville ja mietin että pitäisikö miehellekin ilmoittaa! Kerrassaan villiä menoa siis...



Meidän neiti 2,5v on harjoitellut pari viikkoa ahkerasti pottailua. Tahtoo vaan välillä olla liiankin omatoiminen... Vahinkojakin toki vielä sattuu. Pph oli tosi tyytyväinen että syysloman aikana asia oli edistynyt pottailun kanssa. Ulkona varsinkin meinaa pissat tulla housuihin, kun tyttö ei malttaisi sanoa mitään... mutta välillä kun lähdetään jonnekin ja vaipat on housuissa, niin saattaa olla 2-3 tunnin päästäkin vielä kuiva vaippa. Joten katsotaan, ehkä meillä on suhteellisen nopeasti sitten vain yksi vaipatettava!



Että sellaista. Nyt tekisi mieli jotain hyvää, kun tietäisi mitä. Neuvolassa kehuttiin, kuinka maltillista painonnousu on ollut viimeisen kuukauden aikana, vain 500g/viikossa. Kuulemma voi tässä vaiheessa tulla kilokin viikossa... joten sen kunniaksi :)



eikkuli 27+6

Olin tänään ystäväni apuna hoitamassa kaksospoikia, ja huh huh, olen nyt ihan naatti! Ihan mieluisalta vauvanhoito tuntui taas vaihteeksi, mutta täytyy myntää että ihan tyytyväinen olin, että omassa mahassa on vain yksi asukas, sillä koko ajan joku itkee (esikoinenkin on vielä 1v.)...



Meillä kahdella parisuhde pelaa ihan hyvin ja parantui vain aviopariviikonlopun myötä. Arkiset askareet aiheuttavat suurimmat kiistat ja närkästykset, mutta näistäkin asioista pystymme keskustelemaan mukavasti ja mieskin kyllä tekee osuutensa yleensä, vaikka välillä tietysti molempia tympäisee edes ryhtyä kodinhoitohommiin. Sinänsä tuntuu mukavalta olla yhdessä, kun tietää että pohjimmiltaan meillä on kaikki hyvin, vaikka ainahan parisuhde työtä vaatii eikä se onnistu jos vain toinen sitä henkistä työtä tekee, siis jos toinen vain "asuu" parisuhteessa sen eteen rikkaa laittamatta. Ei tämä meidänkään juttu silti mikään itsestäänselvyys ole, sen olemme nyt huomanneet. Kiire ja stressi ovat pahimmat viholliset, silloin tulee eniten riitaakin. Sitten varmaan taas kun minä jään kotiin, tuntuu että teen suurimman osan kaikesta vain jo siksi, että olen koko ajan kotona... siltä ainakin aiemmin on tuntunut.



Mutta nyt ukkokullan kainaloon, ennen kuin kaadun rättiväsyneenä petiin!



eikkuli 26+4