eikkuli80

Aletaan nimittäin miehen kans kattomaan leffaa kun se saa lapsille iltasadut luettua ensin yläkerrassa - sen aikaa mulla aikaa kirjotella tänne :)



Tosi pitkä ketju enkä muista enää puoliakaan mihin piti vastailla. Mulla oli tänään neuvola kans, verenpaine on myös matala, 100/60, on ollut tuota luokkaa sen jälkeen kun kilpparin vajaatoiminta saatiin hoitoon. Esim. viime raskaudessa normaalipaineet oli semmosta 130/80 luokkaa, joten huomattava ero! Painoa on tullut nyt 20kg yhteensä. Turvotusta meinaa vaan olla, kävin uimassa tällä viikolla taas kilsan ja se auttoi, mutta toista vuorokautta sen jälkeen on semmonen olo mahassa että kyllä se uintikin kuitenkin rasittaa. En muutakaan keksi kyllä turvotuksen hallintaan... Hb oli yllättäen laskenut, vain 127 joten sain rautapurkin! Täytyy kuitenkin yrittää ensin ottaa säännöllisest noita raskausvitamiineja, ettei tarvi p***aa tikulla kaivaa... Neuvolassa ultrattiin pikaisesti että vauva oli pää alaspäin, on nimittäin tässä viikon sisällä käynyt kierroksen perätilassa koska hikka tuntui kylkiluissa :[ mutta nyt oli onneksi oikeinpäin taas.



Nimiä meilläkin on mietitty, ja mies oli mielestään löytänyt virsikirjan virsien sepittäjistä oivia vaihtoehtoja (ihan tosi :D) kun meillä lasten nimet on "vanhahtavia" perusnimiä - siitähän työpaikan naiset kuulemma ovat innostuneet esittämään ehdotuksiaan :DD No, kun kuulisi niitä kotiinkin päin - nimet nimittäin eivät vielä oikein ole selvillä. Nyt tuntuisi helpommalta keksiä tytölle mutta poika täältä varmaan on tulossa kumminkin. Kummit on kaikkea muuta kuin selvillä. Minä pyytäisin koko pariskuntaa jos ovat naimisissa, meillä on lasten kummeissa sitten avopareista niin että toinen tai molemmat, riippuen vähän tilanteesta/kummin iästä ym. tilanteista.



Mitäs vielä. Raskausarpia minulla ei ole, eka raskaudessa tuli lähinnä rintoihin ja vähän reisiin, toisen lopussa lonkkiin sivuille mutta ne ovat oikeastaan jo näkymättömissä, rinnoissa vähän "tuntuu" pinnalta juovat. Itse mahaan ei ole vielä näiden raskauksien aikana tullut, että kai sitä voi joltain säästyäkin...



Meillä vauvanpyykit pestään LV:n jauheella, mulla on ollut periaatteena että ei zeoliittia eikä turhia hajusteita. LV:ltä näkyi tulleen uusi vielä allergiaystävällisempi vaihtoeht otettiin se jo käyttöön kun neiti on atooppinen. Huuhteluaineena olen tarvittaessa käyttänyt lähinnä lorauksen etikkaa, viime aikoina kyllä aikuisten pyykkiin ihan oikeitakin huuhteluaineita. Vauvalle aion varata jääkaappiin Rela-tippoja mahavaivoihin (luotan että niitä tulee tällekin kun muillakin on ollut), Nan-purkin ja Bepanthenia. Muita rasvoja löytyykin ihan riittämiin perheestä em. syystä. D-tippojen kanssa en pidä mitään kiirettä, ja ne ehtii sitten noutaa apteekista myöhemminkin. Luultavasti tulen käyttämään Deetippoja, koska ne on meidän perheessä todettu vauvoilla mahaystävällisimmäksi vaihtoehdoksi. Tutin aion ottaa synnärille jo mukaan, vaikka kyllä niitä sielläkin on vaikka mitä väittäisivät.



Huoh. Niin kai sitä on se synnärireissu pian edessä, viimeistään 2kk päästä! Ensi viikolla meilläkin on tutustumiskäynti kun on uusi sairaala kyseessä taas.



Lukaisen vielä pikaisesti mihin piti vastata ja laitan toisen viestin jos ehdin.. yläkerrassa hiljeni jo :)



t. eikkuli 33+6

kahdella tutulla on kokemus perätilasynnytyksestä, molempien vauvat ovat olleet melko tasan 3-kiloisia. Toisella oli toinen, toisella ensimmäinen vauva. Perätilasynnytyksessä ainakin aina tehdään episiotomia, mutten halua edes ajatella miten pahasti siinä voi käydä niin äidille saati vauvalle, jos tila loppuu tai vauvalle tulee yhtäkkiä joku hätä, hapenpuute tms. koska hätäsektiokaan ei ole mikään minuutin juttu vaan ymmärtääkseni siinä aina menee vähintään noin 15min että vauva pääsee maailmaan! Ei se sektiokaan mikään mukava juttu ole, mutta joskus turvallisuuden vuoksi vain välttämätön, jo suunniteltuna!

En synnyttäisi nelikiloista perätilassa missään tapauksessa!



Kokemusta on kahdesta pää edellä syntyneestä 3280g ja 4100g ja molemmissa oli tosi paljon punnaamista, esikoinen (pienempi) syntyi lopulta vielä imukupilla. Isomman pää oli 38,5cm ja välillä tuntui ettei tule millään, vaikka jakkaralta ponnistin hyvässä asennossa (ja lopulta kuitenkin hyvin tuli sieltä).



Minusta lääkärit turhan huolettomasti suhtautuvat perätilasynnytyksiin joillain paikoin, minusta jo tuo painoarvio sinun tapauksessa on ihan riittävä syy sektioon!



t. eikkuli rv 33+1

Olen rauhoittunut :) Vaikka kesti melkein eilisiltaan että pystyin antaa miehelle anteeksi tuollaisen pikkumaisuuden. No siitä mahdollisesta naarmusta ei varmaan enää puhuta...



Kävin kanssa eilen jouluostoksilla, oli kyllä niin tuskaisa reissu Keskisen "kyläkauppaan" että eipä enää mihinkään tarvi lähteä. Kummilapsille käyn tänään jotain vielä etsimässä paikallisista liikkeistä ja pikkusiskolle jotain hiustuotteita mutta sitten ne on siinä. Tänään on vissiin ne veronpalautuksetkin sitten tilillä. Olen siksi tosiaan niin iloinen, kun tämä oli eka kerta juuri koskaan, kun olen mitään saanut takaisin ja tällä kertaa tosiaan ihan reilusti! Yleensä olen joutunut takaisin maksaa. Viimeksi synnytyslaitokselle mies soitti, että hyvät vai huonot uutiset ja ne huonot oli, että mulle 1500e mätkyjä :/ Ilmoitti se mieskin muuten eilen, että jos se sänky pitää saada niin kyllä hän siinä aikoo nukkua...



Jouluverhot on tasan kahdessa ikkunassa. Vielä siis jokunen tunti menee ennenkuin on kaikki laitettu! Jouluvaloista puhumattakaan. Lapset on vielä tänään hoidossa ja seuraavan kerran vasta ensi viikon lopulla, että on ilmeisesti syytä kohta nousta tästä sohvalta ja alkaa hommiin. Huoks.



En muuten tiedä miksi mulla on semmonen tunne, että tämä vauva syntyy jo jouluna. Onhan silloin liki 36 viikkoa täynnä mutta jotenkin noita tuntemuksia on jo niin paljon enemmän kuin aikaisemmissa raskauksissa. Mulle lääkäri sanoi silloin joku viikko sitten, että kohdunsuu on tosi ylhäällä, en tiedä mitä se tarkoittaa, mutta niin sanottiin viime raskaudessakin 41.rv:lla. Rakenteellinen juttuko? Vauva taas tuntuu pullahtavan tuosta häpyluun yläpuolelta pihalle minä hetkenä hyvänsä...



Mutta nyt hommiin! Mulla ei todellakaan ole mitään vauvajuttuja vielä, sen taljan sain nyt sitten kunnostettua ja pestyä mutta siinä kaikki...



eikkuli 32+6

että esikoiseni synnyttyä alakautta oysissa ´04, vauva oli hätäisen hetken mahan päällä mutta sitten piti alkaa paikkaamaan minua etten olisi vuotanut kuiviin ja pitkään ja hartaasti kursittiinkin. Lääkäri tutki vauvan (en tosin muista että ennen vai jälkeen tuon mahan päällä -hetken), mies kylvetti ym. ja sen jälkeen vauva oli koko sairaalassaoloajan tiukassa kapalossa. Kunnon kokovartalokontaktiin päästiin vasta kotona. Todella kamala tunne jäi siitä, etten saanut lasta syliini vaan jouduin jalat telineissä lääkäreiden ommellessa katsomaan kuinka vauva imi miehen ja kätilöopiskelijan sormia. Pyysin sitä kyllä, mihin joku kätilöistä totesi että tipauttaisit sen kumminkin tuosta asennosta. Kannustavaa.



Toisen synnyttyä Kokkolassa ´06 vauva nostettiin heti syliini jakkaralla ponnistettuani ja enkä laskenut irti pitkään aikaan. Punnituksilla ym. ei pidetty mitään kiirettä vaan pötköttelimme mahat vastakkain lämmitettyjen peitteiden ja avaruuslakanan alla ihan rauhassa ensin toista tuntia. Se oli minusta synnytyksen ihanin vaihe, josta jäin täysin paitsi edellisellä kerralla.



Nyt kolmannella kerralla tämän ketjun luettuani olen valmistanut miestäni siihen, että jos jokin menee niin ettei vauvaa voida antaa minulle, hän ottaisi vauvan paidan alle heti kun se on mahdollista, oli sitten kyseessä alatie- tai keisarisynnytys. Kiitos, että otitte asian puheeksi!



t. eikkuli 32+5