eikkuli80
Seuratut keskustelut
Kommentit
Emilyn: ei tarkoituksena ole " panetella" sinua mitenkään omien mielipiteidesi vuoksi (ovat hyvin tuttuja, osa tekstistäsi voisi olla minun kirjoittamaani ennen eka synnytystä). Synnytyskipu, vaikka onkin " hetkellistä" ei siinä vaiheessa välttämättä tunnu niinkään hetkelliseltä, joten tämä ajatus on toisaalta harhaanjohtava, vaikka toisaalta tosikin. Olen samaa mieltä, että keskittyminen kipuun ja itsensä hallinta on kaiken a ja o, mutta välttämättä kipeimmässä vaiheessa siihen kipuun ei voi kehollaan vastata niinkuin toivoisi, tai supistuskivut saavat sinut esim. oksentamaan tms. joka vie keskittymiskyvyn pois. Itse olin vihainen kaikelle keskittymistäni häiritsevälle, esim. komensin välillä miehen ja kätilöopiskelijan hiljaiseksi, mieli olisi tehnyt myös käskeä epämiellyttävä kätilö ulos huoneesta koska en luottanut häneen. Ainut lohdutus on, että (usein) silloin, kun ottaa kaikkein kipeimpää, se ei kestä enää kauan :) Tätä ystävän lausumaa asiaa käytin mantrana pahimmilla hetkillä, ja siinä ei sitten kannata kelloja katsella...
Onnea synnytykseesi, samoin muille.
eikkuli
Jos sinulla on kuukautiset alkaneet etkä halua raskaaksi vielä, niin suosittelisin rakastelun jättämistä/kortsun käyttämistä ovulaatioaikoihin. Jos taas haluat raskaaksi, niin edellistä ei tarvitse miettiä. Itse toteutimme tätä ns. rytmimenetelmää menestyksekkäästi esikoista ennen useamman kuukauden, samoin ennen tätä toista puolisen vuotta, esikoinen lähti toisesta kierrosta ja kakkonen lähti ensimmäisestä kierrosta vauhtiin kun rakastelimme ovulaatioviikolla ilman muuta ehkäisyä. Vaatii tietysti naiselta tarkkaa tuntemusta omasta kehostaan ja se voi synnytyksen jälkeen olla helpompaa tai vaikeampaa, minulla kävi niin että ovulaatioaikaan olin järkyttävän kipeä joten tiesin hyvin milloin tärppipäivät olivat. Kuukautiset minulla alkoivat 4kk päästä synnytyksestä, seuraavat olivat siitä 2kk päästä ja sitten säännöllisemmin ja lopuksi liki kellontarkkaan.
Nyt kun mietityttää jo tämän vauvan jälkeinen aika, ajatukset ovat vähän kahtalaisia - toisaalta tekisi mieli luottaa imetykseen + rytmimenetelmään sitten kun kuukautiset ovat alkaneet, toisaalta pitää paussia ennen seuraavaa lasta mutta hormonaalisen ehkäisyn suhteen myös minä epäröin. Ja ilman ehkäisyäkin se paussi saattaa tulla luonnollisista syistä...tai sitten ei!
Eli maailman varmin epävarma tapa :)
eikkuli rv 32+1
Esikoinen syntyi 2004 viikoilla 38+1, lääkäri oli sanonut vajaata viikkoa aikaisemmin että näyttää siltä, ettei olisi syntymässä lähimpään viikkoon ainakaan elleivät lapsivedet yllättäen mene. Ja niin siinä sitten kävi, että lapsivesi lähti tihkumaan. Ainut vaiva mikä minulla oli, oli järkyttävä kipu häpyliitoksessa joka tuli lumihangessa kahlaamisesta bussipysäkille, mutta muuten olin hyvässä kunnossa, vietin edellisen päivänkin yliopistolla kun sitten yöllä alkoi tapahtua. Supistuksiakaan minulla ei ollut ennen kuin synnytys sitten lähti tosissaan käyntiin. Tuttavat siinä sitten ihmettelivät kun tekstiviesti vauvan syntymisestä saapui, että ei voi olla totta, mehän oltiin eilen vielä yhdessä syömässä...
Kyllä se sieltä tulee :)
eikkuli 32+1
Toka päivä kotona ja eilinen riehuminen vähän väsyttää :) Päätin nimittäin heti eilen ottaa härkää sarvista , pesin 4 koneellista pyykkiä ja vaihdoin keittiöön verhot, ompelin pöytäliinan ja olohuoneeseen myös verhot ja kiikuin nekin paikalleen joskus puoli 10 maissa. Olikin vielä jouluverhot ikkunoissa! Esikoisella on huomenna ne kauan odotetut synttärit, joten ajattelin että jospa laittaisin puitteet kuntoon jo eilen, niin tänään saisi keskittyä leipomiseen... Mies tosin lupasi siivota tänään töistä tullessaan mutta täytynee laittaa paikat siihen kuntoon ettei ole ylivoimainen operaatio.
Yö meni aika rauhallisesti sinne viiteen asti, mutta sitten valvoinkin melkein kellonsoittoon ja nyt on tokkura olo. Pitäisi vaan ryhdistäytyä ja vaihtaa päivävaatteet päälle, ettei mene koko päivä yöpuvussa koikkelehtiessa.
Masuasukista sen verran, että alan rauhoittua sen asian suhteen että meille on tulossa tyttö, vaikka onhan se uutinen ainakin miehen suvussa, jossa ei noin 30 serkuksestakaan ole kuin kaksi tyttöä ja tässä seuraavassa polvessa ei vielä ainuttakaan. Appi oli luvannut anopille tehdä leikkimökin silloin kun tämä odotti miehen veljeä, mikäli vauva olisi tyttö, mutta se leikkimökki on vieläkin tekemättä mutta tarjous on kuulemma vieläkin voimassa :) joten taitaa tulla apelle töitä ensi kesäksi :D salaisuuden aiomme kuitenkin pitää, emme edes kerro että sukupuolta on näkynyt ettei tarvitse vastata uteluihin. Pari kaveria joille mainitsin asiasta, on tosin onnitellut pikku poitsun johdosta, mikä edelleen huvittaa, en vaan uskalla sanoa että malttavat nyt jättää sen sinisten vaatteiden ostelun toistaiseksi... ja voihan se sukupuoli vielä " vaihtuakin" kun kuukauden päästä on seuraava ultra, mutta en oikein sitä usko, sillä niin selvästi se näkyi tiistaina, kuin olisi valokuvasta katsellut.
Mutta jotenkin jännää tämä loppuodotus on. Täytyy vaan toivoa, että kaikki menisi hyvin. Päivät kyllä tuntuvat aika pitkiltä täällä kotona, ensi viikolla aion ottaa esikoisen pariksi päiväksi kotiin vaikka hoitopaikka on tosiaan kuun loppuun asti, sillä kyllä se vähän säälittää laittaa unenpökkyräistä lasta hoitoon ja itse jäädä kotiin. Toisaalta täällä enemmän saa aikaan kun hän ei ole jaloissa pyörimässä.
Mutta nyt, takaisin hommiin......
eikkuli 32+1
myös sellainen sitkeä, kellertävä (kuin räkäinen) veretön klimppi, jota tuli parina päivänä, aluksi noin kourallinen, sitten vähemmän. Synnytys käynnistyi vasta noin 2,5 viikkoa myöhemmin. Mutta sulla tuskin menee yhtä pitkään ;)