eikkuli80

Keskipäivän ihana auringonpaiste vaihtui sankkaan sumuun... mutta jospa huomenna taas olisi vähän pirteämpää. Kävin aamutuimaan yhdellä kurssilla, johon menin muutama viikko sitten, onneksi tänään oli viimeinen kerta. Jotenkin olen niin väsähtänyt, etten jaksaisi enää mitään ylimääräistä. Ihanaa, kun mies on kotona nyt kaksi päivää niin saadaan olla kaikki yhdessä, tuli viikolla jo vähän tunkkainen olo kun yksin kotona kyyhötin.



Hoitotasosta&punkasta: meillä arvotaan edelleen, että otetaanko käyttöön varaston perältä esikoisella ollut amme/hoitotasoyhdistelmä. Oli kätevä siinä mielessä, ettei tarvinnut miettiä ammeelle erikseen säilytyspaikkaa, mutta sinänsä ei-niin-kätevä, vie älyttömästi tilaa joten sille ei olisi oikeastaan paikkaa, eikä niihin lokeroihinkaan juuri mitään mahdu ja pölyyntyvät äkkiä. Saadaan siis se seinään kiinnitettävä vasta pääsiäisenä kun vauva jo syntynyt, mutta siihen ei sitten mahdu kaikki pikkuvaatteet... meilläkin siis hirveästi hommaa sijoittaa yhdet vaatteet vielä tässä kolmiossa. Yhtään piironkia ei mahdu lisää kuvioon.



Aikuisten osastolta, muistaakseni muutama viikko synnytyksen jälkeen " kokeiltiin" mutta oli aika kamalaa, mulla oli tikit vielä (kun mullahan oli ne " ihanat" 50 päivän tikit ja herraties montako kymmentä). Eli siitä ei tullut kerrassaan mitään ja lopetettiin alkuunsa. Toisen kerran muistaakseni joskus ristiäisten jälkeen, juuri ennen jälkitarkastusta eli n. 2kk synnytyksestä. Arvet aristi aivan kamalasti, tikit olivat juuri sulaneet vasta eikä siis mikään hieno kokemus sekään. En siis elättele mitään toiveita etukäteen, riippuu aivan siitä kuinka hyvät/pahat jäljet synnytyksestä tällä kertaa jää. Nyt olen ajatellut, että eka kerta ilman mitään kortsuja sitten kun se aika koittaa ;) liukuvoidetta on kyllä hyvä olla varastossa ja lääkäri suositteli jo tässä vaiheessa jotain estrogeenipitoista voidettakin sitä aikaa ajatellen, sitä vaan täytyy hankkia jostain vähän isomman paikan apteekista - ei täältä tuppukylästä! Mutta sitten kai taas asiat normalisoituu, kun menkat alkaa. Ainakin niin kävi viimeksi.



Mutta että tämmöistä tänään. Esikoinen nukkuu päiväuniaan vielä, meni vähän myöhäiseen täälläkin. Eiliset rajut 2-vuotisbileet vissiin painaa vieläkin :) Seuraavana projektina ajattelin soveltaen ommella unipussin collegekankaasta, tosiaan kaava löytyy suuri käsityö-lehdestä 12/2005 jos kiinnostaa muitakin. Kerrankin on kämppä siisti, kun piti eiliseksi siivota kun mummot tuli kylään :D



eikkuli ja hippuska 32+3 (vitsi, kun päivät menee kotona PALJON hitaammin. MIkään viikko tähän mennessä ei ole varmasti kestänyt yhtä monta päiväÄ!!!)

Kiitos vastauksesta! Luin tämän eilisen ketjun tosiaan vasta nyt... Täytyy kysyä heti neuvolassa noista maksa-arvoista, se tosin olikin vasta tiistaina. kutinaa minulla ei onneksi ole nyt ollut - ainakaan vielä. Äitipolilla en musitanut ottaa koko asiaa puheeksi, vaikka sieltä nimenomaan määräsivät noihin kokeisiin vk 30 jälkeen. Ja aika moni tosiaan tuntuu tietävän sukupuolen :) Toisaalta puolet jännityksestä on pois, toisaalta ainakin itsellä tuntuu vähän lisäävänkin, kun ennastaan on sitä toista sukupuolta. Meillä tosiaan sillion rakenneultrassa sukupuoli olisi näkynyt (vk 22+) mutta mies ei halunnut tietää, kätilö kyllä pysäytti ultran ja jotain röpelöä siellä jalkovälissä näkyi, mutta siitä ei tiennyt oliko ne pallipussit vai häpyhuulet, mutta nyt se oli tosiaan aivan päivänselvä näkymä... tyttöolo mulle silloin siitä jäi ja nyt se varmistui. kuullaan sitten vk 36 kun on seuraava ultra, että onko pysynyt samana vai " vaihtunut" ;D

2-vuotissynttärit on sitten vietetty ja sankari unten mailla. Yllättävän paljon hommaa tuli, vaikka kylässä eivät olleet muut kun isovanhemmat ja tädit ja sedät. Lahjoja ei onneksi tullut joulutyyliin. Nyt alkaa olla äitikin kypsä nukkumaan...



Tuosta linea negrasta vielä, että myös minä olen kuullut sen että pojalta viiva yltäisi napaan asti ja tytöltä rintoihin ja se päti ainakin meillä, kun esikoinen oli poika. Ja tältä toiselta viivaa ei ole vielä ainakaan näkynyt, ja tyttö sen pitäisi siis olla.



MAhdoton hikka on mahassa käynnissä, mahtaa johtua pepsistä ja kakusta ;) Siskoni, hoitoalalla, tuumasi äsken viimeisen ultrakuvan nähtyään - jossa vauva oli puolittain kääntänyt kasvonsa kuvaan - että tämä näyttää aivan tytöltä =D



Pinnasängyistä ei ole muuta kommenttia, kuin että meillä on käytössä minun vanha, koko jotain 60x100cm eli uutta patjaa joutui vähän lyhentämään. Lyömätön plussapuoli oli laskettava laita, eli olemme käyttäneet sitä sivuvaununa parisängyn vieressä, ei tarvinnut nostella niin paljon ja vauvan tippumisvaarakin ainakin tuntui pienemmältä. Jossain vaiheessa kun vauva oppi kovasti kääntyilemään ja liikkumaan unissaan, laita nostettiin, samoin silloin kun kiipeilyvaihe oli pahimmillaan ja pohja niin alhaalla kuin mahdollista, mutta sitten se laita taas laskettiin ja ipana kömpi sieltä itsekseen äidin viereen kesken unien. Jatkettavaan sänkyyn siirryimme n. 1½-vuotiaana omaan huoneeseen ja tosi hyvin meni. Nyt ipana nukahtaa sinne suunnilleen hyvät yöt sanottuaan, toisinaan huutelee vielä äitiä tai iskää katsomaan haisulia (muumityynyliina, vissiin haisuli pelottaa vaikkei sitä siinä olekaan). No, meni vähän yli aiheenkin mutta kuitenkin.



Huomenna ajattelin käväistä pitkästä aikaa vähän kävelyllä. Muuten tämä kunto kertakaikkiaan laskee kotona ollessa. Haaveissa olisi myös ommella jotain viikonloppuna, vaikkapa sellainen unipussi jonka ohje oli muistaakseni joulukuun suurikäsityö-lehdessä. Tiedä sitten, tuleeko sitä käytettyä, mutta jos kuitenkin ompelisi valmiiksi...



mutta nyt tutimaan. Öitä!



Eikkuli 32+2 edelleen

Kontrolli oli 2kk päästä, kun tuo viikon heitto osui vielä marginaaliin. Nyt oli käyrillä sitten vk 31+5, tosin lääkäri arveli mahan päältä että pieneltä tuntuu edelleen.

Minä tunsin esikoiselta tosi aikaisin, muistaakseni rakenneultar oli viikolla 16+ ja silloin jo olin tuntenut kuplimista noin viikon päivät. Kakkonen taas ei tuntunut mitenkään, meni ainakin pitempään kuin ensimmäinen, ja rakenneultrassa viikolla 22+ todettiinkin istukka etuseinässä mikä vaimensi liikkeiden tuntemista. Eli sillä on ainakin merkitystä. Itsekin olin tosi huolissani, kun aina sanotaan että toisen liikkeet tuntee aikaisemmin ja tarkkailin itseäni, mutta ei mitään, ja esikoiselta ne olivat alusta lähtien niin selviä. Joten ei vielä syytä huoleen!



eikkuli 32+2 ja nyt kyllä tuntuu jo oikein selvästi!