eikkuli80

Esikoinen ei tykännyt siitä äp:n peitosta oikein koskaan. Ei ainaskaan nukkunut sen alla varmaan yhtään! Uudelle tulokkaalle ostin villafleecepeiton, on sopivan ohut mutta tarpeeksi lämmin, eikä pitäisi liiaksi hiostaakaan. Olikohan se merkki joku minimundus tai sinnepäin. Ajattelin että se menisi sitten myös vaunuissa. Ja tuulettaminen riittää pissojen putsaukseksi, ei siis tarvi aina pestä. Meillä siis nuo paksut tikkipeitot ei oikein ole saavuttaneet suosiotaan. Esikoinen nukkui sitten lopulta sellaisen flanellinpalasen alla, josta nyttemmin on tullut rakkaimmista rakkain uniriepu =)

Onpas kiva kuulla muidenkin kuulumisia pitkästä aika :) Meidän poitsu siis syntyi 10.2.2004 pari viikkoa etuajassa. Palstailin silloinkin täällä samalla nikillä.



Maanantaisessa neuvolassa pituutta oli 84cm ja painoa 12.2kg, päänympärys 49cm. Poika on siis lyhykäinen,m utta isäänsä tullut - isänsä ja veljensä ovat molemmat olleet täsmälleen samanpituisia 2-vuotiaina. Kova touhuamaan, on ollut päivähoidossa 1,5 vuotiaasta asti, on edelleen samanlainen jäntevä tapaus mitä on ollut jo syntymästään asti. Kävelemään oppi 1-vuotispäivänä ja pian vaihtui juoksuksi, täytyy ihmetellä koordinaatiota koska se on todella hyvin kehittynyt. Sanainen arkkukin avattiin loppusyksyllä ja 4-5 sanan lauseita tulee montaa peräkkäin. täytyy aivan ihmetellä, mitä kaikkea sitä pieni hoksaakin ;) Laulaminen on suosikkiharrastus, muistikin tuntuu olevan parempi kuin molemmilla vanhemmilla yhteensä, sillä laulujen sanat tarttuu nopsaan ja vaikka sanat olisivatkin vähän hukassa, nuotilleen menee!



Yöt menee rauhallisesti, 11 h on ihan vakio yöuni. luksusta, kun muistelee mitä elämä oli silloin 2v sitten monta kuukautta... Jonkun kerran hän voi huudella äitiä tai isää peittelemään tai tuttia etsimään. Tutti ja tuttipullo ovat edelleen käytössä nukahtamisvaiheessa. Potalla ei käydä oikeastaan kuin yrittämässä, toisinaan sinne tulee pissat mutta kakkaa ei koskaan. Päiväunet menee noin 2 tuntia eikä h aittaa öitä vielä ollenkaan. Ruoan kanssa on toisinaan enemmän ongelmia, maito pitää olla eirkoismaitoa ja viljoista ohra ei käy. Onneksi ruoka on silti alkanut maistumaan jotenkuten! talvella käytiin läpi korvakierre, 3 antibioottikuuria ja 3kk korvat kipeinä. Putkitukselta vielä vältyttiin koska viimeinen tulehdus jäi tulematta.



Meidän helmipoitsusta on myös tulossa isoveli reippaan kuukauden päästä, kun pikkusisko päättää tulla maailmaan :) Elämä siis muuttuu taas aika tavalla. miehen sanoja lainatakseni, kun alkoi käydä liian helpoksi niin päätettiin antaa seuraavalle lapselle lupa tulla =D eli vapaa-ajanongelmia tuskin tulee taas vähään aikaan.



oikein hyvää jatkoa muille helmilapsien 2004 vanhemmille, jonkun nikin sieltä tunnistinkin :) Ja pidetään jatkossakin vähän yhteyttä, eikös juu...



eikkuli, epeli 2v ja hippuska 32+6

Kokemuksesi kuulostaa kyllä hirveältä. Oma ei ole sinnepäinkään, mutta jotain silti opin esikoisen jälkeisestä elämästä. Ensinnäkin meillä oli se " hyvä" tilanne, että isovanhemmat asuivat 250km päässä. (Nyt asuvat 0,5 ja 20 km päässä...) Äiti kävi silloin yhden viikonlopun meillä " hoitamassa" ja se oli kyllä stressaavin viikonloppu ikänä, minkä olen omassa kodissani viettänyt! Hän kun pisti paikat järjestykseen. Tiskipöydälle jos laski yhden lasin, se tiskattiin sen sileän tien. Suotta yritin ehdottaa tiskikoneen täyttämistä, hän kun kuulemma ei sitä konetta osannut käyttää kun on erilainen kuin kotona, joten tiskasi sitten käsin. Ja tämä vain yksi esimerkki. Ja äiti siivosi. Siivosi. Ja siivosi... Anoppi tuli viikon päästä ja olin jo valmiiksi karvat pystyssä, mutta hän ei onneksi ollut kuin äitini. Äidille ei ikinä tullut kerrottua, että ennen ristiäisiä meillä ei hänen vierailunsa jälkeen siivottu yhtään, muistaakseni tunti ennen ihmisten saapumista mies imuroi suurpiirteisesti :)



Ristiäisiä ajatellen sanoinkin suoraan, että meille ei mahdu kaikki, kummit yöpyivät ja siitä ihan tykkäsinkin, mutta muille ehdotin hotellia ja sinne he menivätkin. Stressaavat ne juhlat kyllä olivat. minua rasitti aivan erityisesti äidin asenne, että hän hääräsi keittiössä mutta kuitenkin oli kuin " alamainen" eikä sitten osannut päättää itse yhtään mistään, ei edes että miten päin kakku on pöydässä tai kummalle puolelle kupit laitetaan. Nyt olen ajatellut, että tämä kakkonen varmaan kastetaan kirkossa ja kahvit vaikka srk-talolla tai ehkä kotona, katsotaan nyt. Mutta kodin haluaisin rauhoittaa siltä rumbalta tyystin.



Samoin onneksi tuli sanottua sillion ennen esikoisen syntymää, että ensimmäisen kuukauden haluan rauhoittaa. Saman aion tehdä nyt, vaikka vaikeampaa se on kun suvut ovat huomattavasti lähempänä. Sairaalasta en muistanut kysyä, ketkä " saavat" käydä vieraisilla, mutta aion rajoittaa niin että korkeintaan isovanhemmat, sisaruksilla (minun ja miehen siis) ei pääsyä. Jos ei muu auta, annan nimilistan kansliaan. Anoppi ja appi sanoivat etteivät välttämättä edes tule sairaalaan kun siellä nyt ei montaa päivää mene, ja täytyy sanoa että heidän huomaavaisuuttaan kunniotan aina vaan korkeammalle. Meidän suvusta ei taas tiedä, pahimmillaan siellä voi olla jopa minun puolijauhoisista sedistä lähtien jos tieto kulkee liian liukkaasti. Kotiin olen sanonut ilmoittavani sitten, kun saa tulla. Viimeksi lähinnä meillä kävi kavereita, heistäkin osa tuli ilmoittamatta (!!!!) ja sitten ihmeteltiin, että emäntä makaa koko vierailun ajan makuuhuoneessa syöttämässä (istua kun en pystynyt ja vauva vaati sitä parin tunnin imetyssessiota tunnin välein...) Kaverit oli kyllä siitä ihania, etteivät vaatineet ylöspitoa vaan suurin osa jopa ilmoitti ottavansa kahvipullat mukaan. Ja niin voi pyytää ihan hyvin tekemäänkin, jos joku soittaa ja kysyy päästä kylään.



Mutta en voi oikeastaan muuta sanoa, kuin että mieti, mikä on " pahimmillaan" tilanne syntymän jälkeen ja ilmoita se jo etukäteen, niin sitä voi sitten kyllä aina lieventää jos tuntuu että omat voimat riittävätkin paremmin. Ja voimia sinulle päätösten tekoon ja niistä ilmoitteluun!!!



Toivoo eikkuli, hippuska 32+6 ja epeli 2v

niihin naksahduksiin mahasta että ihan todellisia ne ovat. Esikoinen naksutteli myös, ja tähänhän oli kaksi teoriaa, eli 1)nivelet naksuvat 2) sikiö ottaa kiinni sikiökalvosta ja siitä aiheutuu naksahtava ääni. Itse kallistun vaihtoehdon 2) kannalle, koska lapsellani ei heti syntymän jälkeenkään kyllä kuulunut sieltä nivelistä mitään enää. Tämä vauva naksuttelee myös silloin tällöin, suunnilleen joka päivä niitä kuuluu mutta tällä kertaa en ole asiasta sen kummemmin ollut huolissani (kun viimeksi kysyin neuvolalääkäriltä asti...)



Pinnasängyn sijauspatjasta sen verran, että itse hankin sen silloin esikoiselle ja oli mielestäni tosi kätevä. Riitti kun sen pesaisi kun pissat oli tulleet vaipasta ulos, kun eivät ehtineet patjaan asti eikä niinollen tarvinnut koko patjaa kuivatella (eikä niitä usein saa edes kastella, esim. vaahtomuovia). Huruuttelin petaria myös aivan surutta kuivausrummussa, kutistui vähän mutta vähät siitä. Nyt en ostanut vauvalle uutta patjaa vaikka noiden vuodevaatteiden kanssa olenkin aika tarkka, mutta uuden sijauspatjan ostin (ja peiton). Patja meillä on joku sellainen kuitutäytteinen, jonka periaatteessa saa pestäkin suihkuttamalla mutten ole sitä vielä tehnyt, tuuletellut vaan.



Ja vauvan painoarviosta, että minulla se on tehty 2 kertaa, ensin viikolla 23 ja sitten kontrolli viikolla 32 koska tuo ensimmäinen oli kasvusta jäljessä (en huomannut kyllä kysyä että mistä kohtaa).

Viikolla 31+5 siis painoarvio oli huimat 1900g, jonka uskon valehtelevan jonkin verran (eli olisi 4000g la:aan mennessä!). Esikoista arveltiin myös ultralla liika isoksi, syntyessään oli pulleavatsainen mutta ruipeloraajainen, joten siitä se ero varmaan tuli.



Synnytystapa-arvion teki viime raskaudessa nlalääkäri käsikopelolla, oli myöskin inhottavan tuntuista, nyt se tehdään 36. viikolla äitipolilla ultraten plus käsikopelolla. Noitten luitten painelu ei kyllä ole ollenkaan kivaa, toissa kerralla kun lääkäri " tunnusteli" häntäluuta, niin huuto meinasi päästä. Vaan kyllähän ne luut joutuu synnytyksessäkin aika kovasti joustamaan :/



Öistä vielä sen verran, että nyt kun olen saanut kotona olla tämän viikon, niin yötkin on rauhoittuneet huomattavasti. Käyn vain kerran vessassa yleensä, siinä 4-6 aikaan ja nukahdan heti uudestaan. Poissa ovat siis toistaiseksi 2-3 tunnin yövalvomiset tyhjän takia! varmaan vauav on siis vielä tosi ylhäällä kun ei paina alas niin että pitäisi koko ajan ravata. Pystyn jopa tekemään sen, että jos herään asentoa vaihtaessani, käännän vaan kylkeä vaikka vähän tuntuisi pissattavan - ja nukun vielä toisen pätkän ennen vessareissua! Joskus vauva intaantuu jumpalle reissun aikaan, mutta tänä aamunakin se oli vasta 6.30 maissa joten joutikin jo herätä.



Mutta nyt kun poitsu näytti viimein nukahtavan, taidan itsekin painua hetkeksi pötkölleen...



Hyvää ystävänpäivän jatkoa!

eikkuli

Täältäkin päästään viimein pinoon. SAin juuri poitsun nukkumaan, kauppareissu teki tiukkaa kun poika olisi halunnut KIRKKOON. sen ohi kun käveltiin. Vielä kotonakin jäi eteiseen huutamaan, että minä haluan kinkkoon! Oli aivan yliväsynyt, ja vielä tuolta sängyn pohjaltakin kuului omituisia toiveita kuten äiti tule avaamaan ikkunaverhot (!!??). Onneksi suu on paremmassa kunnossa sen potkukelkan jälkeen, vaikka vähän mietityttää kun poika narskutteli eilen hampaitaan eikä ole sitä ennen tehnyt, että onko siellä kumminkin joku hammas vääntynyt...?



Masua menen tänään näyttämään neuvolan tädille taas parin viikon paussin jälkeen, kerron sitten myöhemmin miten meni. Turvotusta tuntuu olevan paljon enemmän nyt kun arki ei ole sitä juoksemista mitä töissä. Sormet ovat kuin itikan makkarat, jipii. Painoakin taitaa olla tullut eniten viikkoa kohti tähän mennessä...



Mutta nyt täytyy tarkistaa, mitä piti kommentoida, laitan sitten uuden viestin ketjuun...



eikkuli 32+6