eikkuli80
Seuratut keskustelut
Kommentit
itse arvelin vk 23 ultrassa sen röpelön jalkovälissä nähtyäni, että voi olla kumpi tahansa, ehkä vähän enemmän tytön vehkeiltä näytti, mies kun ei halunnut kuulla niin kätilö ei sanonut. Mutta oli mielestäni vielä aika epäselvä kuva. Vk 32 ultrassa näkyivät häpyhuulet ihan selvästi kuin valokuvassa, jotenkaan en uskoisi että se tästä muuttuu enää... tietysti tuo kivesten laskeutumattomuus täytyy ottaa huomioon. Vaan eihän sitä tietysti aivan varmasti voi tietää. Vk 36 ultrassa aion kyllä kysyä vielä että onko sukupuoli pysynyt samana, tyttöä kun nyt odotellaan...
eikkuli, 33+2
itsekin ajattelisin turvautua perhepäivähoitajaan, sopia siis sosiaalitoimen (vai mikä sitä hoitoa nykyään järjestääkään) kanssa järjestelystä ja käydä esim. tutustumassa johonkin hoitajaan joka suostuisi järjestelyyn. Ymmärrän hyvin huolesi, mahdollisesti nopea synnyttäjä kun itsekin olen ja sairaalakin on tunninmatkan päässä... Yksi vaihtoehto on tietysti ottaa lapsi mukaan sairaalaan, ei paras mutta jos vaihtoehtona on jättää yksin kotiin niin parempi sitä kuitenkin.
Esikoinen kiekaisi itsensä hereille klo 7, jipii, ja on tänään kotona kun pph on sairaskäynnillä. En tiedä johtuuko mpr-piikistä vai meneekö uhman piikkiin, mutta tavattoman ärsyyntynyt on joka asiasta ja äänensävykin on niin kitisevä että hermoja raastaa..
Minä koin eilen pakokauhunhetkiä, kun auto lähti mutkaisella tiellä käsistä. Onneksi nopeutta oli vain 60-65km/h. Auto tanssahteli tiellä puolelta toiselle niin monta kertaa että toivo alkoi loppua ohjailemisesta, kunnes viimein vauhti loppui ja oltiin toisella kaistalla nokka kohti vastakkaista penkkaa. Tie oli liukas ja polanteella, luojan kiitos mitään vakavampaa ei sattunut eikä ketään tullut vastaan, läähätin jonkin aikaa kun sen vajaan minuutin minkä tilanne varmaan kesti, olin pidättänyt henkeä vaistomaisesti. Masu oli pitkään ihan hiljaa, ei onneksi alkanut supistelemaan tms. koska tuskin olisin itse silloin pystynyt ajamaan kotiin saakka. Säikähdys oli kyllä melkoinen. Ja pienestä on kiinni tämä elämä!!!
Muuten ei kuulu mitään erikoista. Vyöhyketerapeutti kehui että ihan hyvässä kunnnossa tunnun olevan, ainoastaan rintalastan alla on jotain pientä - liekö vähän turhan ahdasta jo :) Huolimatta tuosta reissulla sattuneesta aion kyllä mennä parin viikon päästä vielä kerran ennen synnytystä käsittelyyn, mies saaa lähteä kuskiksi, mutta sen jälkeen en varmaan uskalla niin kauas lähteä ajelemaan viimeisillä viikoilla.
Mutta nyt ulkoilemaan, jos vaikka saataisiin samalla vähän tuon villikon energiaa purettua.
eikkuli (33+2)