eikkuli80

ja olen ihastunut niin, että ostin ensi talveksi myös remun! Alkutalvesta oli käytössä lassie, joka sekin menetteli, mutta kyllä tuo remu on ollut vaan huomattavasti kevyempi ja ketterämpi. Olen huomannut, että myös vuorimateriaaleissa on eroa, nimittäin meillä hoitopaikassa tarttui väkevä kakanhaju nicky&nellyn välikausihaalarin (joka on käsittääkseni aika samanlainen tuon jonathanin kanssa materiaalien suhteen) puuvillavuoriin, samoin tuohon lassieen tahtoi tarttua. Eikä haju tosiaan lähtenyt edes pesussa ja tuuletuksessa kunnolla pois. Ja siitä tosiaan tuli, kun kakat saattoivat olla ulkoilun aikana pitkään vaipassa. Remun kanssa ei ole ollut sitä ongelmaa, tai jos on vähän haiskahtanut niin nurinpäin kääntämällä on lähtenyt hajut pois.

vaikka esikoista odottaessani vannoin, että kaikille ostan oman. Meillä on ollut kuitenkin vanutäytteinen patja, jonka saa periaatteessa suihkuttaa puhtaaksi, mutta koska käytin petauspatjaa, ostin nyt vain sen uuden enkä ole tuota aluspatjaa alkanut suihkutella. Myyjäkin kyllä tuumasi, että tämän hän voisi ajatella laittavansa parillekin lapselle jos hyvänä pitää. Vaunuihin ostin uuden patjan, koska se tuntui likaantuvan jotenkin enemmän, kun välissä oli pelkkä lakana.



Tämä patjafobia minulla on siitä, kun omassa kotonani patja kiersi ties kuinka kaukaa, luultavasti tädeiltäni ensin minulle ja sitten kaikille meille sisaruksille ja siinä välissä kävi lainassakin. Voin vain kuvitella, millainen pöpöpesä se on ollut pahnanpohjimmaisella 20 vuoden perästä kaikkien niitten pissa- ja pukluvahinkojen jälkeen... Vaahtomuovi on materiaaleista ilmeisesti kaikkein " pahin" , kerää sisuksiinsa pölyt yms. ja kastuessaan saattaa vapauttaa myrkyllisiä kaasuja.

Meillä nahkavekkari piti taas huolen, että ei päästä päiväjärjestyksestä poikkeamaan ja herätti klo 7.10. piti vielä illalla sinnitellä elokuvan ääressä, joten aika unentokkurassa sitä ollaan vieläkin...



Tänään olisi ohjelmassa lastenkonsertti lähipaikkakunnalla, mikäli nyt onnistutaan päiväuniaikaan sinne pääsemään kohtuullisin kitinöin. Mies ei luvannut lähteä, joten täytyy sitten ähkyä sinne tenava kainalossa mahan kanssa ;)



Masuun ei kuulu mitään uutta, liikkeitä tuntuu vaihtelevasti puolella ja toisella. Eilen enemmän taas ylävatsalla. Muljahduksiakin tuntuu, en tiedä vaihtaako vauva vaan kylkeä vai tekee koko kuperkeikkoja. En oikein vieläkään usko, että tämä vaavi olisi niin iso mitä ultra antoi odottaa, 4kg la:han mennessä, kun ei pahemmin potki tuonne kylkikaariin. Esikoinen oli sinne parkkeerannut tukevasti varpaansa ja sehän tuntui... Kovasti odottelen sitä tiistain äitipolikäyntiä, samalla tulee vähän kaupunkireissua minullekin ilman poikia =) ja kuulee sitten taas uusimmat painoarviotkin. Nyt tuntuu siltä, että tämä voi jopa mennä lähemmäs laskettua aikaa kuin olen odottanut, kun päästiin ainakin jo yhden viime raskauden merkkipaalun yli, eli minulla lähti silloin limatulppa tosi aikaisin, 35+2 viikoilla.



Vähän tuntuu taas abstraktilta se synnytysajatuskin. Ihmeesti sitä vaan unohtaa. Varmaan tulee taas sellainen deja vu -ilmiö kun tositoimiin päästään, että miten ihmeessä tämän pystyi muka välillä unohtamaan ja rupeamaan moiseen hommaan uudestaan... Mutta saisi tosiaan vielä viikot kertyä, eilen lueskelin tuolta jostain ketjusta varhain syntyneiden painoja ja sairaalassaoloaikoja ja tällähetkellä voisi joutua parikin viikkoa viettämään sairaalassa, vauvan kunnosta riippuen.



Onko muilla muuten tullut mitään pelkoajatuksia vauvan kunnosta? Minulla koko ajan on lisääntynyt pelko siitä, että jos tämä ei olekaan normaali, ts. jotain sellaista sairautta tai ' vikaa' löytyy mikä haittaa elämää. Esikoisen kohdalla en osannut mitään pelätä tai ajatellakaan, nyt kun tuttavapiirissä on ollut kaikenlaista, downia ja epämuodostumia ja keskossynnytyksiä, niin sitä on OSANNUT alkaa pelätä että jos sattuisi omallekin kohdalle joku vakavampi juttu. Esikoisella epäiltiin aika myöhään piilohalkiota suulaessa, oli aika shokki kun vauva oli jo 9kk eikä kukaan ollut maininnut aikaisemmin mitään. Loppujen lopuksi emme vieläkään tiedä, onko hänellä tällainen lievä halkio vai ei, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole haitannut mitään. asiaa ei yhtään helpota se, että miehen suvussa on ollut selittämättömiä vauvakuolemia nimenomaan tyttövauvoilla, ja meille olisi nyt mahdollisesti se tyttö tulossa...



no, mutta näistä hieman liian synkistä tunnelmista näin aurinkoisena kevätpäivänä poispäin...



eikkuli 35+4

ja vauva syntyi 38+1 ja painoi 3280g, pituus 49cm. Vielä viikkoa ennen käytiin ultrassa koon arvioimiseksi, kun th oli niin huolissaan vauvan isokokoisuudesta. Tuo ultra-arviokin oli paljon yläkanttiin, kätilö arveli synn.salissa ponnistusvaiheen alussa että korkeintaan 3400g, mikä oli lähimmäs. Siksi en oikein voi luottaa nytkään ultran arvioon, joka on la:han 4kg, sf-mitat ovat olleet keskikäyrän alapuolella tällä kertaa ja käsikopelolla lääkärit arvioineet vauvan pieneksi.

eikkuli 35+3 ja ensi viikolla vielä yksi kokoarvio edessä...

ja poika tuli. Ei kysytty rakenneultrassa sukupuolta, mutta olin vain täysin varma asiasta. Tämä " ehdoton" mielenvarmuus tuli joskus 30+viikoilla. Tässä raskaudessa en ole tavoittanut samanlaista olotilaa, enemmän olin epävarma ja ultrassa vk 32 näkyi tytön vehkeet. tuntui jotenkin loogiselta, koska olen ollut asian suhteen niin epävarma - esim. vaatteita en ollut uskaltanut ostaa ja turvakaukalonkin väriä mietin pitkään (kovia ongelmia...) kun ajattelin että jos se on tyttö, niin saisi olla muutakin kuin sinistä (mitä on esikoiselta paljon jäljellä). Kätilö on siis tämän ultran tehnyt, itsekin näin kuin valokuvasta ja olin samaa mieltä tytöstä. Saa nyt nähdä kumpi tuolta sitten putkahtaa... =)



eikkuli 35+3