eikkuli80

Meillä nyt 2-vuotias muutti omaan huoneeseen 5kk sitten ja hyvin meni. Viikon verran suunnilleen kulki, mutta kaikkien uni rauhoittui huomattavasti. Minä heräsin aina pienimpäänkin äännähdykseen ja lapsi aikuisten kyljen kääntämiseen. Hoksasin tuon siirtoajatuksen, kun kävin tuttavaperheen luona jossa hyvällä menestyksellä oli siirretty omaa lastani vähän nuorempi nukkumaan lastenhuoneeseen - ajattelin, että nyt sen on tapahduttava. Ja kun äiti oli päättäväisellä päällä, niin tenavakin innostui - isä oikeastaan kammoksui ratkaisua eniten, mutta sopeutui hyvin äkkiä kun huomasi miten paljon öitä se helpotti. Mutta, korostan, jos minä olisin ollut asian suhteen epäröivä, niin lapsi olisi varmasti aistinut tämän ja nukkuisi vieläkin samassa huoneessa. Nyt ei muuten nukahda enää edes meidän väliin kuin pahasti sairaana!!! Nukutukset meillä helpottui samalla, mies on juottanut maitopulloa (josta kohta toivottavasti luovutaan) säkkituolissa sängyn vieressä, minä taas olen juottanut olohuoneessa ja vienyt sen jälkeen nukkumaan ja aika harvoin enää lapsi kuikuilee sieltä sängynpohjalta. Eli hyvin itsenäiseksi on ruvennut ja oma sänkynurkkaus on tosi tärkeä paikka, kun se on HÄNEN OMA PAIKKANSA. Kyllähän minä sen siirron jälkeen luonnollisesti haikailin vähän kovasti kasvaneen poikani perään, mutta tein sen visusti poissa lapsen silmien äärestä ja mieluummin tosiaan laitoin miehen nukuttamaan siinä vaiheessa kuin olisin itse mennyt sinne haikumielellä uniaikaa häiritsemään.

että tuossa tripptrapissa on se hyvä puoli, että tenava pääsee itse kiipeämään siihen (on muuten isoa poikaa!) ja tuolin saa niin lähelle pöytää, ettei ruoka tipu välistä vaatteille kuten olen huomannut tavallisella tuolilla polviseisonnassa syödessä käyvän harmittavan usein.

ja 2-vuotispäivän aattona otettiin turvakaari pois. Mutta sen tuolin kun ostaa, niin siihenhän ei " automaattisesti" kuulu se kaari, vaan siitä pitää maksaa erikseen - joten ei sen hankkiminen ns. myöhäistä tosiaan ole taaperollekaan. Mietinnässä meillä on nyt, että ostetaanko kakkosellekin samanlainen, kun tuo esikoinen siinä niin kovasti viihtyy ettei varmaan malttaisi luopua... kaarihan olisi nyt valmiina jo.

Lääkäri epäili myös viruksen aiheuttamaksi, mutta koska samalla reissulla löytyi korvatulehdus niin saimme antibioottikuurin. Minusta kuitenkin tuosta kuurista oli apua myös kurkunpääntulehdukseen, koska jo seuraavana päivänä yskä oli vähemmän kauhean kuuloista ( kuulosti aivan kojootin haukkumiselta ja lapsi heräsi yöllä aina täristen yskänkohtaukseen). Sairaanhoitajasiskoni antoi ensiapuohjeeksi viedä ulos viileään ilmaan jos tulee noita ahdistuskohtauksia. Huom! aikaisemmin on käsketty tehdä juuri päinvastoin (saunaan, kuumaan höyryyn yms.) mutta se pahentaa oireita ja turvottaa limakalvoja entisestään. Meillä onneksi niiltä vältyttiin ja ulkoiltiinkin sitten jo kuumeen laskettua muutaman päivän perästä pieniä aikoja kerrallaan. Nyt poika on jo terve, yskäisee pari kertaa päivässä mutta ei tosiaan enää onneksi samalla tavalla kuin aikasemmin.

Noista tarvikkeista, meillä on esikoisen jäljiltä 62cm toppapuku, joka saatiin silloin käytettynä ja sitä olen ajatellut pitää aluksi. Lisäksi esikoiselta on jäljellä olikohan tutan kevyesti topattu versio, samettikankainen - ei siis kovin lämmin, mutta se menee varmaan sitten kun lämpötila pysyttelee +5 yläpuolella. Vaunuihin olen ajatellut tukkia taljan pohjalle niin pitkäksi aikaa kun routa sulaa, joten sinne ei välttämättä niin kamalasti vaatetta makuupussiin tarvitse. (eri asia, mahtuvatko kaikki mukaan...) Esikoinen syntyi helmikuussa, ja tuntui että topata sai vallan kamalasti, nyt ehkä voisi päästä vähän vähemmällä.



Rintapumpun hankin etukäteen ja se oli hyvä hankinta. Tienasi minusta itsensä jo ensimmäisenä iltana (joka oli sunnuntai!) laitokselta kotiutumisen jälkeen. Suosittelen Aventin pumppua. Itkuhälytinkin hankittiin etukäteen, mutta näin jälkeenpäin sen olisi voinut jättää myöhäisempään ja meillä tuskin olisi tullutkaan hankittua, niin vähän sitä on käytetty. Enkä oikein tykännyt siitä mallistakaan, on padvico-merkkinen, siinä oli jatkuvasti jotain häiriötä vaikka piti olla niiiiiin hyvä, ja aina häiriön tullen aparaatti huusi kuin syötävä (milloin ei muka kuuluvaisuusalue riittänyt tai patterit olivat lopussa vaikka laite olisi ollut seinässä kiinni!!!) Minä hankin kantoliinan etukäteen, ehkä jos olisin nyt ensikertalainen, hankkisin kantoliinan vasta sitten kun pääsen vauvan kanssa sovittelemaan. Nimittäin alussa sen käyttö tuntui vähän hankalalta. Tällä hetkellä kotona odottaa kolme erilaista liinaa, joista yksi on hankittu nimenomaan tätä tulokasta varten...



Mutta nyt päikkäreille. Pakkanenkin on onneksi tullut tuolta parinkympin päältä kohtuullisempiin lukemiin :)

eikkuli