eikkuli80

Täällä sitä edelleen pyöritään. Tulin juuri neuvolasta ja kaikki oli ok. Verenpaine vähän nousussa (alapaine 80), painoa tasan sata (voi herranjumala sentään!!!!!!!!!!!) eli 30kg pudotus edessä kun mahasta päästään... sf vain kasvaa, 35 nyt. Hb oli yllätykseksi noussut 136:een. Viime raskaudessakin nousi synnytystä kohti, joten olisi nyt merkki... Vauva ei kuulemma ole erityisen alhaalla eikä kiinnittynyt, ja pää kuulemma tuntuu aika isolta. En olisi halunnut kuulla tuota viimeistä!!! no, keskiviikkona joka on la, uudestaan ellei ole lähtöä tullut ja sitten maanantaina (40+5) jonka jälkeen pannaan äitipolille käymään.



Tuleekohan sitä lähtöä koskaan.



Aamun ihanaksi yllätykseksi poitsulla oli 39 asteen kuume, joten sitäkin nyt tässä jännätään että tuleeko joku rokko vai onko joku muu flunssatauti. Itselle en tuota kuumetta tässä välissä toivoisi, mutta enpä kotiin mitään rokkoakaan kun vauva on kuitenkin " ovella." Eivät varmaan päästä osastolta kotiin ennenkuin kotona oleva on parantunut, jos niikseen tulee??? Ja onkohan se miehelle riittävän pätevä syy jäädä töistä lapsen sairauden vuoksi kotiin, jos äiti on synnyttämässä silloin eikä sattuneesta syystä voi hoitaa lasta...???



pohtii eikkuli, 39+5



ja onnea nyyttiänsä noutamaan lähteville... perästä tullaan (ehkä)

Tutan vaatteet ovat meilläkin kestäneet kaikista huonoiten käyttöä. Nyt kun pikkukakkosta varten kaivoin puolipotkuhousuja esiin, niin niistä mitä 2 vuotta sitten syntyneelle esikoiselle ostin, KAIKISTA joutui vaihtaa kuminauhat. Jopa minun sisaruksillani (vanhin 12-vuotias) käytössä olleiden puolipotkareiden kuminauhat olivat ihan kunnossa. Lisäksi olen todennut, että tutan vaatteissa usein purkaantuu joku sauma, tai kappaleet on laitettu huonosti toisiaan vasten ompeluvaiheessa ja sitten jostain varpaan kohdalta tulee pian reikä saumaan kun on pari kertaa pesty. Ja, täytyy vielä mainita että kuivausrumpua nämä tuttatuotteet kestävät huonoiten kaikista, kutistuvat aivan törkeästi varsinkin pituussuunnassa. Mikä siinä muka on, että henneksen, kappahlin tai lindexin vaatteet saa surutta heittää kuivuriin, mutta " korkealaatuisia" kotimaisia ei???

Mulla oli myös suurisuuntaisia suunnitelmia kestovaippailun suhteen, mikä toimikin ehkä pari viikkoa, sen jälkeen olin niin uuvuksissa nukkumattoman vauvan kanssa että eipä hirveästi tullut käytettyä enää vaan pölyyntyivät hoitotason lokeroissa. Tällä kertaa nuo vaipat ovat visusti vaatehuoneen perällä pussissa, otan käyttöön JOS jossain vaiheessa siltä tuntuu. Mutta kertiksiä on ostettu varastoon pari säkkiä enkä aio ottaa asian suhteen mitään paineita.



Esikoista viimeisilläni odottaessa silitin ihan joka vaatteen. Se olikin eka ja vika silitys, sen jälkeen on joskus joku juhlavaate " jouduttu" silittämään. Tämän toisen vaatteet on hoidellut kuivausrumpu. Myös se naurattaa, kun muistan ommelleeni esikoiselle lakanoita pinnasänkyyn. Silitin joka jumalan taitteen erikseen ja muistaakseni muutaman lakanan suoran sauman ompelussa meni mittanauhan ja silitysraudan kanssa tuhratessa koko päivä! Eikä niistä edes tullut hyviä vaan sairaan kovia reunoista, kun kangasta oli taitteissa niin monta kerrosta. Tällä kertaa luotin sormituntumaan, ne pari lakanaa mitkä nyt ompelin... ja aikaa kului ehkä vartti lakanaa kohti. Ja väittäisin jopa, että paremmin onnistui...



Onhan näitä ihan varmasti muitakin juttuja. Yksi pahimmista ehkä se, että sairaalan pelottelun jälkeen yritin ja yritin saada lasta nukkumaan kyljellään, mutta niinhän siinä kävi että mahallaan tuo poika vain alkoi viimein sitten nukkumaan inhimillisiä pätkiä vasta. Siinä vaan luotti asiantuntijoihin ja väsytti itsensä täysin. Tällä kertaa aion tutkailla mikä vauvasta tuntuu parhaalta ja päätyä siihen ratkaisuun ja saada ehkä itsekin vähän nukuttua joskus...



eikkuli, pian kahden lapsen äiti

että esikoisen syntymä lähti juuri sillä käyntiin, heräsin aamuyöstä peppu märkänä (mutta en nyt missään kamalassa lätäkössä sentään). Sitä sitten lorahteli liikkuessa, ensin enemmän ja sitten se loppui (luulen että vauvan pää painui " tulpaksi" . Oulussa sanoivat ainakin silloin (2004), että saman päivän aikana pitää tulla osastolle, ja mikäli vettä lorahtaa niin että lätäköksi asti, niin heti ja ambulanssilla mieluiten makuuasennossa, mutta jos noin vähitellen niin sitten ei ole niin kiirettä kun reikä kalvoissa on ylempänä.



No siellä SVO:lla sitten ei uskottu ensinkään että se olisi lapsivettä ollutkaan, kun olin ehtinyt siinä 2 tunnin aikana ruuhkassa odotellessa vaihtaa siteen juuri ennen kuin päästiin sisään eikä ollut " todisteita." Ja paikat tosiaan kiinni vielä. Mutta Oulussa ainakaan eivät enää olisi kotiin päästäneet ilman vauvaa, eli osastolle jouduin mutta se aika jäi lyhkäiseksi kun synnytys oli jo tunteroisen päästä kunnolla käynnissä. Ilmeisesti kun kalvoissa on reikä (oli se sitten ylhäällä tai alhaalla), tulehdusriski on merkittävästi suurempi ja ennemmin käynnistävät täysiaikaisen vauvan kuin jäävät katselemaan, Oulussa ymmärtääkseni oli ainakin se käytäntö että 24h kuluessa vesien menosta ellei vauva ole syntynyt niin käynnistetään. SVO:n kätilö tosin sanoi, että se reikä voi kasvaa vielä umpeenkin ja siinä mennä 2 viikkoakin :/ Eli ota siitä nyt sitten selvää. Varmaan sitä olisi sellaisessa tapauksessa sitten seurattu ainakin tosi tarkasti. Ja kun sitten kuitenkin myös valkovuoto voi olla loppuvaiheessa tosi runsasta ja laihaa, niin kai siinä on sitten erehtymisen riskikin...



Tällä kertaa toivoisin samanlaista " aloitusta" tälle synnytykselle, että ehdittäisiin sinne sairaalaan... muussa tapauksessa aion lähteä kyllä ensimmäisestä kipeästä supistuksesta, sanoivat ohjeissa mitä tahansa!



eikkuli taas

Taas kaksi ässää pinossa, seisoskelu ja sauna eikä mitään tulosta. mies kun pudotteli lumet katolta ja minä seisoin koko 2,5 tuntia vahdissa, kun pelkäsin tippuvan ja hautautuvan kinokseen... niinkuin siinä varmaan muuta olisi ollut tehtävissä kuin soittaa äkkiä apua paikalle.



Täälläkin kärsimättömyys valtaa jalansijaa jälleen, tuli katsottua se tämänpäiväinen synnytysdokkarikin, ei nyt hirveästi tehnyt minuun vaikutusta ne alkukuvat kuitenkaan, mutta siinä kun näytettiin vauvan syntyvän niin tirskahti kyyneleet silmiin väkisinkin! Uskomatonta että se hetki on kuitenkin niin lähellä taas. Tosin olen tullut siihen tulokseen, että laskettuun päivään on 3 päivää aikaa, sen jälkeen niitä päiviä taas riittää yllin kyllin joten taitaa tämä tällä kertaa yli mennä! Kuinkahan monella tästä meidänkään pinosta loppujen lopuksi vauva syntyy laskettuna aikana??? Tuntuu vaan niin uskomattomalta, että mihin tuolla esikoisella oli hoppu (vai oliko sittenkin jotain heikosti siellä masussa) kun piti kiirehtiä 2 viikkoa etuajassa maailmaan... ja miksei tällä sitten ole mitään kiirettä?!



No, täytynee mennä miehen seuraksi olkkariin, jos vaikka saisi vähän hierontaa osakseen. Tai, hän sitä varmaan enemmän kaipaisi lumiurakan jälkeen, mutta eipä näillä meikäläisen käsillä tee taas yhtään mitään kun ovat kyynärpäistä sormenpäihin kuin puupökkelöt, yhtä notkeat ja ohuet (ja kivistävät).



Palaillaan siis huomenna, neuvolakäynnin jälkeen...



eikkuli, 39+4 (ja päivät vaan kertyy...)