eikkuli80

Voih... jos sitä itsekin pääsisi jo...



Onnelliset jotka pääsette hulluille päiville *kateellisena*, minullekin tuli mainokset kotiin mutta eipä toivoakaan lähteä enää mihinkään Ouluun asti ellei halua sinne synnyttämään...



Pipsukka, et suinkaan ole ainoa, minullakin vauva ei ole laskeutunut eikä kiinnittynyt ja kohdunvärkit ovat varmasti aivan yhtä kiinni ja jäljellä kuin 4 viikkoa sitten tarkastuksessa. Ja toinen olisi tulossa. Eikä edes enää lohduta se, ettei esikoiseltakaan moista edistystä tapahtunut ennenkuin synnytyksen ollessa käynnissä... kun sitä käynnistymistä ei ole näköpiirissäkään!!!

Meillä sairastettiin viime keväänä rotaa oikein olan takaa. Oltiin yksissä juhlissa, joissa paikalla oli yksi henkilö jonka perheessä oli tautia ollut alkuviikosta. Hän lähti paikalta ensimmäisenä, mutta myöskin söi ensimmäisenä noutopöydästä... kaikki yli 10 henkilöä jotka olivat paikalla, saivat taudin. Mieheni ensimmäisten joukossa, ja joutui sairaalaan parin vrk:n päästä kun oksensi jo verta. Oli nesteytyksessä siellä kellon ympäri ja pääsi kotiin, lääkäri tosin varoitteli kovasti ja käski meidät kotijoukot puntariin etukäteen :P No, mies pääsi pois sairaalasta ja 1-v. poika sairastui samana iltana. Minä sinnittelin siitä vielä pari päivää mutta sitten ei mikään auttanut. Syötiin maitohappobakteereita, homeopaattista mahalääkettä ja gefilusmehuja, lisäksi piti hakea apteekista osmosal-liuosta lapselle jolle tauti iski kaikkein pahiten, oksennusvaihe alkoi muutaman päivän jälkeen uudestaan ja se kamalan hajuinen ripuli kesti kolmatta viikkoa yhteensä. Itsekin jouduin olemaan viikon poissa opinnoista kun kertakaikkiaan läpivienti oli niin perusteellinen.



Enpä toivo kellekään samaa tautia! Mutta tuossa tosiaan esimerkki tarttumisen " helppoudesta," eipä olisi voinut kuvitella että ruokapöydästäkin sen voi saada noin vaan...

Ajankohtainen aihe, kun la koittaa huomenna eikä vauva ole vielä maailmassa! Ensi viikolla nimittäin jo aika äitipolille ja luulenpa että pian käynnistävät ellei ole siihen mennessä syntynyt (voi kun tulisi sieltä jo...)



Minä olen synnytystoiveisiin laittanut, että mikäli vauvan ja minun terveys sen sallivat, niin toivon ettei kalvoja puhkaistaisi aikaisessa vaiheessa synnytyksen jouduttamiseksi. Ei ole kokemusta sellaisesta tilanteesta, mutta kavereiden kokemusten mukaan supistukset saattavat äityä sietämättömiksi.



Esikoisen synnytyksessä kalvot olivat puhki vain jostain ylhäältä, ja kun olin käyrillä ja todettiin että vauvan sydänäänissä oli laskua, kätilö päätti laittaa piuhan vauvan päähän ja sitä varten piti puhkaista kalvot. Tällöin olin auki jo 9cm joten siinä mielessä se ei ainakaan " aikaista" ollut. Tuon jälkeen vaan supistukset heikkenivät, piti laittaa oksitosiinitippa (josta en kokenut saavani vauhtia ponnistuksiin) ja alkaa ponnistelemaan heikoilla supistuksilla. Napanuora oli kiristyksissä vauvan nilkan ympäri, siitä hapenpuute. Todella sekava oli koko ponnistusvaihe, asentokin vaikea kuten olen jossain toisessa ketjussa valittanut, ja lopulta vauva vedettiin imukupilla kun sydänäänet katosivat välillä kokonaan. En tiedä mikä oli kalvojen puhkaisun/oksitosiinin osuus tähän loppukaahelmukseen mutta miellyttävää se ei missään tapauksessa ollut.



Nyt toisella kerralla toivon todella, että tämä synnytys lähtisi käyntiin itsellään kuten viimeksikin, mieluiten vaikka jo ensi yönä...



eikkuli, rv 39+6

pulsatillaa kehoa valmistelevaksi lääkkeeksi, rakeina. Muutamia muita rakeita sain sitten synnytyspäivää varten. Ei niitä oikeastaan itse kannatakaan alkaa laskeskelemaan vaan varustaa MIES sitä varten että antaa oikeassa paikassa oikeaan aikaan oikeaa lääkettä. Mietin vaan, että olisikohan siitä haittaa jos sitä arnicaa ottaisi vaikka tänään, kun kuitenkin jo huomenna tuo la... Synnytyksen jälkeen sitä muuten määrättiin 2 viikoksi toipumiseen (käytin viimeksikin, muita en ehtinytkään kun lähtö tuli niin yllättäen).

Tervetuloa vaan huhtikuisten joukkoon... Jos jotain positiivista, niin teillä kellään tuskin odotus jatkuu toukokuun puolelle saakka! Täällä siis yksi alkukuun huhtikuinen jolla huomenna la, mutta ei mitään merkkiä yhtään mistään muusta kuin tympääntymisestä ja turhautumisesta!!! Esikko on syntynyt 2 vk ennen la:ta joten olo on niinkuin olisi jo 2 viikkoa yli tällä kertaa... Ja minä kun tosiaan odotin ihan tosissani saavani maalisvauvan!!! Vaan roskakoppaan saa heittää kaikki teoriat raskauksien samoista kestoista yhdellä ihmisellä.



Se mitä aloittaja sanoi, on kyllä ihan totta, että useampi projekti olisi jäänyt toteuttamatta mikäli vauva olisi syntynyt silloin kun " eniten" odotettiin. Minäkin aloin vielä virkkaamaan pipoa, näillä nakkisormilla... ja sain sen eilen valmiiksikin jopa! Imetystyynyyn pitäisi vielä vaihtaa sisälmys, kun styrox-rakeet eivät tuntuneet oikein toimivan viimeksi ja nyt ajattelin siirtyä vanuun.



Mutta tsemppiä teille ja meille, kärvistellään yhdessä... Minä tosin varmaan vielä pääsiäisenäkin, kun ei supistele eikä mitään muutakaan merkkiä ole ilmassa. Ja pääsiäisenä kun vauvaa olisi jo tulossa katsomaan parit kaukaisemmat vieraat, voi vattuhillo sentään...



eikkuli 39+6 tänään