ei-kukaan
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei aiemmat sitoumukset merkitse mitään, miksi uusi merkitsisi yhtään enemmän?
Henkiköillä ja kahdenvälisellä ainutkertaisen suhteen laadulla ei ole mitään merkitystä sitoutumisen kannalta mielestäsi? Minulle on.
Ei niillä ole merkitystä, jos on vannonut sitoutuvansa johonkin muuhun. Elämässä tietyt valinnat sulkevat toisia mahdollisuuksia pois, ja kaikkea ei voi saada. Asioissa on kyse muustakin kuin yksilön himoista. Etenkin, jos on sellaisessa ammatissa, jossa on esikuvana muille.
Eivät ne itse asiassa sulje välttämättä yhtään mitään toisia mahdollisuuksia pois. Ja kaiken voi saada. Riippuu niin tilanteesta ja ihmisistä😊
Vierailija kirjoitti:
Varmaan saisin voimia vaikka mihin kun edes näkis sua välillä. Huokaus
Sama fiilis :
~
Oot Nuuhku rakas oli asiat miten tahansa. Yhdeksättä vuotta en mahda tuolle faktalle yhtään mitään. Unia.
Oon onneton ja kärsin näiden tunteiden takia. Ja sen takia ettet tunteideni vuoksi voi olla elämässäni. Ja sen takia mitä tapahtui ja että luottamus meni säpäleiksi. Ja hämmennyksen ja ymmärtämättömyyden takia - mitä helkattia meidän välillä oikein oli ja mikä sinussa minua kohtaan oli totta ja mikä ei? Ehkä vain aina teeskentelit etkä koskaan oikeasti tykännyt, kokenut yhteyttä tai jotain erikoista, aikonutkaan erota tai halunnut niitä asioita, mitään minusta. Kun en minä oikeasti enää tiedä mitä tunsit tai halusit.
Tämä kaikki tekee mut murheelliseksi. Ihan kuin sydän olisi pelkkää melankoliaa ja harmaalla maitolasilla peitettyä tulevaa.
Ainakin tahtoisin lopettaa tänne kirjoittelun. Lukemisenkin mielellään. Jos mitään olet ikinä laittanut, aina silloin tällöinhän täältä voi lukea jotain sopivaa (mutta silti epävarmaa eikä tarpeeksi tunnistettavaa), niin tuskin täällä enää edes pyörisit ainakaan mun takiani. En usko sun kaipaavan kovinkaan paljon.
Koska olen tosi onneton näiden tunteiden takia, tahtoisin ainakin vähentää sen vaikutusta ja olla tuhlaamatta aikaani. Mitä muuta tämä ketju on enää näin pitkän ajan jälkeen kuin ajan ja energian tuhlausta? Eritoten kun vaikuttaa siltä ettet koskaan oikeasti tuntenutkaan mua kohtaan sen syvemmin. Ainakaan en riittänyt etkä halunnut valita minua. Miksi siis olisit täälläkään? Miksi uhraisit minulle enää ajatustakaan muuta kuin syyllisyydestä? Mikään ei elämässäni parannu eikä suru muutu yhtään miksikään sillä, että jumittelen tänne. En oikeastaan haluaisi kirjoitella tai käydä lueskelemassa täällä. En enää. En näin pitkän ajan jälkeen. Tämä kaikki...tämä kaikki aika...on ollut liian pitkä. Liian väsyttävä.
~
Tänään oli kuitenkin ihan kiva päivä ystävien kanssa. Niin ne päivät voivat olla sydän särkyneenäkin. Kyllähän se ontto silti kipeästi kumisee. Ja! Söin luultavasti koko elämäni parhaimmat herneet iltapuhteiksi. Tammilehdon.
Nuku hyvin.
Puhuin yleisellä tasolla. Ihmisillä on erilaisia prioriteetteja ja arvoja, kullakin omansa. Mikä on yhdelle onnea ja rikkumaton arvo, olisi toiselle suurta epäonnea ja elämänsä hukkaanheittämistä. Mikä ei käy yhdelle, käy jollekin muulle. Jotkut todella saavat kaiken. Joku esim minun mielestäni moraalittomasti, joku taas tavalla josta aproovaisin. Pointtina se että mikä kirjoittajalle on heidän itsensä luoma ja ylläpitämä häkki (tai todennäköisesti ei häkki laisinkaan, vaan tärkeä ohjaava arvo) ei ole sitä universaalisti myös toisille. Jotkut eivät saa kaikkea, toiset saavat kaiken. Ja monesti se kaiken saaminen elämässä tyssää ihan vain siihen että uskoo, kun muut sanovat ettei kaikkea voi saada. (Vaikken kyllä kehota ketään tavoittelemaan Kaikkeaan häikäilemättömästi ja punnitsematta vaikutuksia).
Haluan toki kaivattuani edelleen tapahtumien aiheuttamista ristiriitaisista tuntemuksista huolimatta, mutta henkilökohtaisesti hänen statuksensa varattuna henkilönä ja erityisesti ihmisenä, joka tahtoi viedä valitsemansa naisen vihille, vaikka meidän kahden molemminpuoliset tunteet olivat tiedossa, ovat este ja sulkevat sen mahdollisuuden pois että meillä olisi mitään tai että voisin ns. "saada kaiken". Jos hän joskus eroaa niin ok, asiasta voi keskustella uudestaan. Eli ei, minä en voi saada kaikkea ainakaan sillä tavalla kuin se olisi kai hänelle käynyt. En voi saada "kaikkea" niin kauan kuin asiaintila pysyy näin. En btw ennusta siihen minkäänlaista muutosta. Sitten taas jos tilanteet muuttuvat, saatankin voida saada sen mitä kaipaan rikkomatta henkkoht periaatteitani.