ei-kukaan
Seuratut keskustelut
Kommentit
ei-kukaan kirjoitti:
Mitä onnen kysymykseen tulee sinun ja minun kohdalla, niin kyse ei ollut siitä mitä minä halusin vs. mikä on muiden onni. Vaan tietenkin oli kyse siitä mitä sinä JA minä halusimme ja tarvitsimme elämiltämme. Oli minun lisäkseni kyse siitä mitä sinä tavoitit minussa. Oli kyse siitä mitä kaksi kaikkeutta kaipasivat juuri toisiltaan ja jostakin mitä juuri kukaan muu ei voisikaan heille antaa. Minun mielestäni siinä ei olisi ollut mitään järkeä olla kumpikin tahoillaan onneton.
Tietenkin halusin sinua ja aikaa toistemme kanssa, eroamistenkin hinnalla, koska olin siinä uskossa että sinäkin halusit samaa minusta. Olin siinä uskossa, etten suinkaan olisi hamuillut sinua roistona onnellisesta kumppanuudesta, vaan että olit onneton. Ettei kyse ollut yhden ihmisen halusta, vaan kahden ihmisen halusta tahtoa itselleen jotain arvokasta ja samalla antaa toiselle jotain yhtä arvokasta takaisin. Yhtenevästä, vapaasta halusta, toiveesta ja kaipuusta tehdä niin. Olin liikkeellä sillä ymmärryksellä, että yksinkertaisesti: sinä halusit minut ja minä sinut. Sen lisäksi, että kumpikin tunsi joka tapauksessa tahollaan olevansa väärässä ja epäsopivassa suhteessa.
Eihän asiassa olisi ollut mitään ihmettelemistä tai ajattelemista, jos olitkin oikeasti tyytyväinen ja onnellinen. Ei minun haluamiseni silloin omasta mielestänikään olisi painanut asiassa yhtään mitään. Ei silloin olisi ollut mitään ongelmaa tai järjettömyyttä, toisin kuin tapauksessa, jossa kaksi toisensa haluavaa ihmistä tahoillaan kitkuttelee vuosia riutuen suhteissa, joissa eivät haluaisi olla. Olen halunnut meitä, koska luulin myös sinun haluavan sitä. Se olisi ollut myös sinun toiveesi ja onnesi edistämistä. Sinusta huolehtimista ja sinulle hyvän olon, tyytyväisyyden ja ilon tuomista elämään. Ajan oloon rakastamistasi tavalla, jota itsellesi olisit halunnut ja tarvinnut. Nuo ovat asioita, jotka ovat minulle tosi tärkeitä. En pysty näkemään huonolla tavalla vain puhtaan itsekkäänä jotain mikä tähtäisi noihin asioihin. En näe sitä huonolla tavalla itsekkäänä, että korjaa elämänsä suuntaa ja huolehtii itsestään vaikkapa nyt eroamalla (vaikka ideaali olisikin että heti ekalla valitsisi oikein ja tekisi vain lupauksia jotka voi pitää). Tai että näin tekisi kaksi varattua, jotta mahdollistaisivat myös vapauden tutkailla sitä mikä heidän välillään haluaa elää.
Noin siis luulin. Että kaipasit minusta samoja asioita kuin minä sinusta.
Joka tapauksessa, hyvää yötä. Myös esim yhdeltä, joka innostunena pörisee ja hurisee laserpisteen perässä. Siis ihan kuin minä.
Mitä onnen kysymykseen tulee sinun ja minun kohdalla, niin kyse ei ollut siitä mitä minä halusin vs. mikä on muiden onni. Vaan tietenkin oli kyse siitä mitä sinä JA minä halusimme ja tarvitsimme elämiltämme. Oli minun lisäkseni kyse siitä mitä sinä tavoitit minussa. Oli kyse siitä mitä kaksi kaikkeutta kaipasivat juuri toisiltaan ja jostakin mitä juuri kukaan muu ei voisikaan heille antaa. Minun mielestäni siinä ei olisi ollut mitään järkeä olla kumpikin tahoillaan onneton.
Tietenkin halusin sinua ja aikaa toistemme kanssa, eroamistenkin hinnalla, koska olin siinä uskossa että sinäkin halusit samaa minusta. Olin siinä uskossa, etten suinkaan olisi hamuillut sinua roistona onnellisesta kumppanuudesta, vaan että olit onneton. Ettei kyse ollut yhden ihmisen halusta, vaan kahden ihmisen halusta tahtoa itselleen jotain arvokasta ja samalla antaa toiselle jotain yhtä arvokasta takaisin. Yhtenevästä, vapaasta halusta, toiveesta ja kaipuusta tehdä niin. Olin liikkeellä sillä ymmärryksellä, että yksinkertaisesti: sinä halusit minut ja minä sinut. Sen lisäksi, että kumpikin tunsi joka tapauksessa tahollaan olevansa väärässä ja epäsopivassa suhteessa.
Eihän asiassa olisi ollut mitään ihmettelemistä tai ajattelemista, jos olitkin oikeasti tyytyväinen ja onnellinen. Ei minun haluamiseni silloin omasta mielestänikään olisi painanut asiassa yhtään mitään. Ei silloin olisi ollut mitään ongelmaa tai järjettömyyttä, toisin kuin tapauksessa, jossa kaksi toisensa haluavaa ihmistä tahoillaan kitkuttelee vuosia riutuen suhteissa, joissa eivät haluaisi olla. Olen halunnut meitä, koska luulin myös sinun haluavan sitä. Se olisi ollut myös sinun toiveesi ja onnesi edistämistä. Sinusta huolehtimista ja sinulle hyvän olon, tyytyväisyyden ja ilon tuomista elämään. Ajan oloon rakastamistasi tavalla, jota itsellesi olisit halunnut ja tarvinnut. Nuo ovat asioita, jotka ovat minulle tosi tärkeitä. En pysty näkemään huonolla tavalla vain puhtaan itsekkäänä jotain mikä tähtäisi noihin asioihin. En näe sitä huonolla tavalla itsekkäänä, että korjaa elämänsä suuntaa ja huolehtii itsestään vaikkapa nyt eroamalla (vaikka ideaali olisikin että heti ekalla valitsisi oikein ja tekisi vain lupauksia jotka voi pitää). Tai että näin tekisi kaksi varattua, jotta mahdollistaisivat myös vapauden tutkailla sitä mikä heidän välillään haluaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse otan loukkauksena sen jos joku varattu kuvittelee että olisin valmis alentumaan jonkun panopuuksi.
Niin minäkin.
Sivusta oman arvonsa tietävä nainen
Sama täällä. Siksi semmoinen vihjailu siitä että jonkinlainen toisen naisen, rakastajattaren tai salaisuuden osa olisi käynyt, loukkasi. Kyllä mussa sen verran justiinaa on että en tuollaiseen rupea itseäni alentamaan oli tunteet miten vahvoja tahansa. Tuollainen saa epäilemään ihan aiheellisesti ettei toisen tunteet kovin aitoja ja helliä sitten olleetkaan kun olisi katsonut sopivaksi ja mun arvoiseksi alentaa tuohon osaan. Eikä sitä puolisoakaan pidä yhtään sen enempää alentaa petetyn osaan. Erot ensin ja sitten vasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano minulle yksi sana niin jatkan siitä mihin jäit, en käytä pisteitä niissä asuu ehdottumuus, haluan olla vapaa kanssasi, en sinusta.
Syvyys
sinussa saa minut hämmästymään omia tunteitani
Leikki
rakkauden sanoit ja käänsit pääsi pois
Sydämeni
on pitkämielinen, tiedät sen
Sivusta, tämä oli ihana idea😊💖
Se johtuu osittain siitä, että parhaita tunnisteita ei ulkopuolinen edes tunnista erityiseksi tunnisteeksi. Mut joo, pitäisi kyllä itsellekin olla yhdessä ja samassa viestissä 3+ erilaista tunnistetta ja osa erikoisempia että enää miettisinkään tunnistaneeni. Tai olla rekattu nimimerkki, mätsäävät tunnisteet eikä poissulkevia muita faktoja tai tunnisteita. Vaikka kuinka sopisi itseen ja olisi sisäpiirivitsiä tai jotain lähestulkoon varmaa yms, niin en osaisi omia mikäli viesti on vaikka blondille tai mieheltä, jolla oli v. 2016 vihreä auto. Maailmaan mahtuu niin paljon sattumia ja itsessä ainakin huomaan välillä myös vahvistusharhan vaikutuksen. Jotkut kai harrastavat faktojen muunteluakin tunnistuksen vaikeuttamiseksi. Mä taas en nykyään erityisemmin pyri tunnistettavuuteen. Ei se hänen valintaansa muuttaisi ja luulen että tuskin tahtoo tietää. Halunnee vain unohtaa.