DXTR

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leena Lehtolaisen koko tuotanto alkuaikoja lukuunottamatta. Tekstistä näkee, että kirjailija kirjoittaa orjallisesti toimistotyö-aikataululla, kuten on kertonut. Joka kirja etenee samalla tavalla, samat Maria Kallion salitreenit ja punk-bändi-jammailut. Pahinta kuitenkin se, että teksti muodostuu vain päälauseisya, sivulauseita kirjailija ei osaa enää käyttää ja siksi teksti ei solju eteenpäin sujuvana virtana. Uusimmissa teennäisissä Ilveskeroissa en vain jaksaisi sitä ihmeellistä lesboilu-täytettä. Etsiikö kirjailija omaa seksuaalisuuttaan, vai miksi sitä on pakko olla turhana täytteenä dekkarissa?

Dekkareissa raivostuttaa:

1. Päähenkilön (poliisi) perhe-elämä liiallinen kuvaus (Liza Marklund, Maria Wern-sarja, Leena Lehtolainen, juu ei kiinnosta poliisin tissit, upea vartalo, perhe-elämän vaikeus). Naurettavin kuvaus on Jo Nesbon dekkarin (Harry Hole) naispoliisi, joka on niin kaunis että miehiltä suunnilleen lähtee taju.

2. Päähenkilö (poliisi) lähtee ulkomaille (Harry Hole Australiaan, Jussi Vares Teneriffalle, Helsinkiin, Venäjälle tms) Tästä tietää että kirjailijalla on vaikeuksia keksiä tarinaa. Poikkeuksena A Christien Hercule Poirotin seikkailut ulkomailla.

Koetko alemmuuden tunteita, kun kuvaillaan fiktiivisen poliisin viehättävyyttä?

Totta kai, kukapa ei haluaisi olla fiktiivinen hahmo joka on olemassa vain ihmisten mielikuvituksessa.

Tosiasiassa "täydellinen" päähenkilö on tylsä. Varsinkin jos kuvaillaan oikein yksityiskohtaisesti millaiset tissit, vyötärö, peppu jne. Hyvin harva nainen on oikeasti sen näköinen, siihen on vaan vaikea samaistua. Samoin se kun kaikki miehet piirittävät hahmoa. Todellisuudessa edes maailman kaunein nainen ei ole kaikkien miesten mielestä viehättävä. Ja kun se sama arkkityyppi toistuu kirjasta ja tyylilajista toiseen. Ei viitsitä irtautua muotista, vaan kirjoitetaan se sama upea nainen jota kaikki haluavat.

Ja Leena Lehtolainen itse on arkisen näköinen, tavallinen keski-ikäinen nainen. MIksei hän voi kirjoittaa omasta kokemuksestaan? Ehkä hän sitten elää jotain omaa fantasiaansa noissa kirjoissa, mutta sitä on kyllästyttävää lukea.

-eri

Voi tosiaan olla, että se hahmo on Lehtolaisen täydellinen fantasiaversio itsestään, mistäs sen tietää. Tai sitten hän vain ymmärtää miehistä näkökulmaa eikä koe olevansa huonompi, vaikka on olemassa paljon viehättävämpiä naisia kuin hän. Joka tapauksessa vähän yllättävää kuulla että hänen kirjoissaan on tuollaista, mikähän sen funktio mahtaa olla. Houkutella mieslukijoita?

Laitoin pilkun vähän huonoon kohtaan, tuo täydellisen kaunis naispoliisi on Jo Nesbon kirjoissa, Harry Holen pari. En muista hänen nimeä.

Itse ainakin tulin iloiseksi kun Lisbeth Salander ei ollut kaunis vaan pienikokoinen rääpäle. No, hänen siskonsa sitten olikin huippumallin näköinen, tosin vasta Lagergranzin kirjoissa, ei Larssonin.

En tiennyt että fiktiivisillekin hahmoille voi olla kateellinen.

En tiennyt että tuo kateuskortti on joillain niin pinnan alla, että se vedetään heti esiin jos arvostelee jotain kaunista/rikasta, vaikka olisi fiktiivinen hahmo. Käytännössä joka keskustelussa täällä joku vetää kateuskortin esiin, tylsää.

Kai tajuat, että kritiikin kohteena on stereotypia upeasta naisesta, jonka kaikki miehet haluavat ja jota kaikki naiset kadehtivat? Stereotypiat ovat tylsiä ja laiskan kirjoittajan merkki.

Yhtä kliseinen on nykyään angstinen ongelmasankari joka ratkoo muiden ongelmia omissa ongelmissa piehtarointinsa lisäksi. Mut hei, eipä oo täydellinen eli ihanaa?

Riippuu mitä ongelmia sillä on. Monet ongelmat ovat samaistuttavia, esim. masennus, huono onni elämässä, rakkaan menettäminen jne.

Mieluummin luen "ongelmasankarista" kuin täydellisestä. Ihan hyvä kehityssuunta.

Onhan ylipäänsä poliisista tai etsivästä kirjoittaminen kliseistä, miksei kukaan kirjoita vaikka betonimiehen elämästä? Siksi, että tietyt jutut nyt vain toimivat paremmin viihteessä. Siksi päähahmotkin ovat yleensä komeita ja kauniita ja harvinaisen päteviä joka asiassa.

Kulttuuri muuttuu ja samalla viihdekin. Se mikä toimi 70-luvulla, ei ehkä enää toimikaan tänä päivänä.

Nykyiset yleisöt kaipaavat säröjä ja vivahteita sankarin luonteessa. Ne täydellisen sankarin tarinat on jo nähty niin monta kertaa, että ihmiset kyllästyvät.

Vuosittain julkaistavista kirjoista vain pieni osa muistetaan enää 10 - 20 vuoden kuluttua. Divareissa näkee paljon joskus 70-luvulla joulumyyntiin ilmestyneitä romaaneja, joista ja joiden tekijöistä ei enää nykypäivänä ole kenelläkään mitään muistikuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos se olisi halpaa ja jos saisi joka marketista mitä tahansa mihin aikaan tahansa kulutus luultavasti vähenisi. Nykyään joutuu vaikka grillijuhliin ostamaan valtavan määrän juotavia etteivät varmasti loppuisi kesken kun klo 21 jälkeen ei saa ostaa. Muualla maailmassa ostetaan jonkin verran ja jos loppuu niin käydään lähikaupasta lisää. Ja sama uudelleen. Täällä ostetaan laatikkokaupalla olutta ja viinaa useita pulloja ettei lopu kesken ja kun sitä on käden ulottuvilla niin kyllä sitä sitten kuluukin.

Olen pitkälti samaa mieltä. Jos Suomessa lopetettaisiin tyystin nykyinen alkoholin eräänlainen mystifiointi tai salaperäistäminen, voisi täkäläisissäkin Lidleissä nähdä samaa kuin berliiniläisissä Lidleissä; perjantai-iltana kympin hintaiset isot Jim Beam -pullot tai vastaavat vielä halvemmat kirkkaat reunustivat kassajonoja siinä missä täällä suklaapatukat ja tulitikut, mutta edes nuorempi väki ei villiintynyt.

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin jo aloittaa elämän mutta ei voi vieläkään.

En halua kesäksi koronaa enkä milloinkaan, joten eristän itseni muista ihmisistä siihen asti kunnes se on ohi tai lopuksi ikää jos on tarvis. Siinä kyllä menee sitten isot rahat monelta yrittäjältä kun en pääse tuhlailemaan. Mutta jos ei yrittäjät Suomessa tarvitse asiakkaita, niin ei sitten.

On ihan hyvä ajatus, että eristät itsesi vaikka lopuksi ikää.

Tunnen yhden, joka ei käytä Instagramia. Hän on hyvä kaverini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tukahduttaminen merkitsisi totaalista eristämistä ja massavalvontaa kovilla sanktioilla. Silloin ei todellakaan olisi kaupat auki, eikä liikuttaisi yhtään missään. Siinä voisi monilla tulla ns. "äitiä ikävä" kökötettäessä 5 viikkoa yhteen menoon neljän seinän sisällä. Ja sen jälkeen kun yhteiskunta avattaisiin uudelleen, jostain massatapahtumasta roihahtaisi toinen aalto ja kaikki alkaisi taas alusta.

En ole liikkunut missään, tavannut ketään tms kahteen kuukauteen.

Kestän hyvin vaikka koko kesän. Pakastimia ja jääkaappeja on kaksi ja kellari on iso.

Mitä tahansa muuta kuin hulluus ja anarkia mitä Marin tarjosi.

Kökötä ihmeessä kellarissasi vaikka loppuikäsi. Mitä se tähän kuuluu?