DXTR
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kirjeen kirjoittajat haluavat vangita suomalaiset määrättömäksi ajaksi, jopa vuosiksi. Puheet viidestä viikosta ovat kaivonkatsontaa ja toiveajattelua, eivät mitään kummempaa. Allekirjoittajia eivät kiinnosta pätkääkään ihmisten perusoikeudet eikä taloudellinen lasku. Heillä ei voi olla sellaista tieteellistä tietoa, jota muilla ei ole, koska kukaan ei tiedä nyt riehuvasta koronaviruksesta oikeastaan mitään. Silti juuri he muka puhuvat tieteellisesti ja muut eivät. Hybridin sijaan allekirjoittajat valitsevat hybriksen.
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuurilla ne laivatkin seilaa xD
Eivätkä seilaa pelkällä tuurilla.
Tuo sanonta oli minun edesmenneen 90v sukulaisen vanha sanonta, ei tietenkään nykyaikaa.
Tosissaan pidä kaikkea ottaa ?
Etpä kertonut tuota alunperin, joten taisit itse ottaa perintöhokemasi tosissasi.
Vierailija kirjoitti:
DXTR kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leena Lehtolaisen koko tuotanto alkuaikoja lukuunottamatta. Tekstistä näkee, että kirjailija kirjoittaa orjallisesti toimistotyö-aikataululla, kuten on kertonut. Joka kirja etenee samalla tavalla, samat Maria Kallion salitreenit ja punk-bändi-jammailut. Pahinta kuitenkin se, että teksti muodostuu vain päälauseisya, sivulauseita kirjailija ei osaa enää käyttää ja siksi teksti ei solju eteenpäin sujuvana virtana. Uusimmissa teennäisissä Ilveskeroissa en vain jaksaisi sitä ihmeellistä lesboilu-täytettä. Etsiikö kirjailija omaa seksuaalisuuttaan, vai miksi sitä on pakko olla turhana täytteenä dekkarissa?
Dekkareissa raivostuttaa:
1. Päähenkilön (poliisi) perhe-elämä liiallinen kuvaus (Liza Marklund, Maria Wern-sarja, Leena Lehtolainen, juu ei kiinnosta poliisin tissit, upea vartalo, perhe-elämän vaikeus). Naurettavin kuvaus on Jo Nesbon dekkarin (Harry Hole) naispoliisi, joka on niin kaunis että miehiltä suunnilleen lähtee taju.
2. Päähenkilö (poliisi) lähtee ulkomaille (Harry Hole Australiaan, Jussi Vares Teneriffalle, Helsinkiin, Venäjälle tms) Tästä tietää että kirjailijalla on vaikeuksia keksiä tarinaa. Poikkeuksena A Christien Hercule Poirotin seikkailut ulkomailla.
Koetko alemmuuden tunteita, kun kuvaillaan fiktiivisen poliisin viehättävyyttä?
Totta kai, kukapa ei haluaisi olla fiktiivinen hahmo joka on olemassa vain ihmisten mielikuvituksessa.
Tosiasiassa "täydellinen" päähenkilö on tylsä. Varsinkin jos kuvaillaan oikein yksityiskohtaisesti millaiset tissit, vyötärö, peppu jne. Hyvin harva nainen on oikeasti sen näköinen, siihen on vaan vaikea samaistua. Samoin se kun kaikki miehet piirittävät hahmoa. Todellisuudessa edes maailman kaunein nainen ei ole kaikkien miesten mielestä viehättävä. Ja kun se sama arkkityyppi toistuu kirjasta ja tyylilajista toiseen. Ei viitsitä irtautua muotista, vaan kirjoitetaan se sama upea nainen jota kaikki haluavat.
Ja Leena Lehtolainen itse on arkisen näköinen, tavallinen keski-ikäinen nainen. MIksei hän voi kirjoittaa omasta kokemuksestaan? Ehkä hän sitten elää jotain omaa fantasiaansa noissa kirjoissa, mutta sitä on kyllästyttävää lukea.
-eri
Voi tosiaan olla, että se hahmo on Lehtolaisen täydellinen fantasiaversio itsestään, mistäs sen tietää. Tai sitten hän vain ymmärtää miehistä näkökulmaa eikä koe olevansa huonompi, vaikka on olemassa paljon viehättävämpiä naisia kuin hän. Joka tapauksessa vähän yllättävää kuulla että hänen kirjoissaan on tuollaista, mikähän sen funktio mahtaa olla. Houkutella mieslukijoita?
Laitoin pilkun vähän huonoon kohtaan, tuo täydellisen kaunis naispoliisi on Jo Nesbon kirjoissa, Harry Holen pari. En muista hänen nimeä.
Itse ainakin tulin iloiseksi kun Lisbeth Salander ei ollut kaunis vaan pienikokoinen rääpäle. No, hänen siskonsa sitten olikin huippumallin näköinen, tosin vasta Lagergranzin kirjoissa, ei Larssonin.
En tiennyt että fiktiivisillekin hahmoille voi olla kateellinen.
En tiennyt että tuo kateuskortti on joillain niin pinnan alla, että se vedetään heti esiin jos arvostelee jotain kaunista/rikasta, vaikka olisi fiktiivinen hahmo. Käytännössä joka keskustelussa täällä joku vetää kateuskortin esiin, tylsää.
Kai tajuat, että kritiikin kohteena on stereotypia upeasta naisesta, jonka kaikki miehet haluavat ja jota kaikki naiset kadehtivat? Stereotypiat ovat tylsiä ja laiskan kirjoittajan merkki.
Yhtä kliseinen on nykyään angstinen ongelmasankari joka ratkoo muiden ongelmia omissa ongelmissa piehtarointinsa lisäksi. Mut hei, eipä oo täydellinen eli ihanaa?
Riippuu mitä ongelmia sillä on. Monet ongelmat ovat samaistuttavia, esim. masennus, huono onni elämässä, rakkaan menettäminen jne.
Mieluummin luen "ongelmasankarista" kuin täydellisestä. Ihan hyvä kehityssuunta.
Onhan ylipäänsä poliisista tai etsivästä kirjoittaminen kliseistä, miksei kukaan kirjoita vaikka betonimiehen elämästä? Siksi, että tietyt jutut nyt vain toimivat paremmin viihteessä. Siksi päähahmotkin ovat yleensä komeita ja kauniita ja harvinaisen päteviä joka asiassa.
Kulttuuri muuttuu ja samalla viihdekin. Se mikä toimi 70-luvulla, ei ehkä enää toimikaan tänä päivänä.
Nykyiset yleisöt kaipaavat säröjä ja vivahteita sankarin luonteessa. Ne täydellisen sankarin tarinat on jo nähty niin monta kertaa, että ihmiset kyllästyvät.
Vuosittain julkaistavista kirjoista vain pieni osa muistetaan enää 10 - 20 vuoden kuluttua. Divareissa näkee paljon joskus 70-luvulla joulumyyntiin ilmestyneitä romaaneja, joista ja joiden tekijöistä ei enää nykypäivänä ole kenelläkään mitään muistikuvaa.
Kerro esimerkki.
En muista yhtään. Minulla on seinillä kirjahyllyissä paljon kirjoja, mutta ne ovat niitä, jotka muistetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tukahduttaminen olisi hyvä strategia jos se olisi toteutettavissa nopeasti ja lopputulos olisi varma. Mutta sen ongelmat ovatkin juuri siinä että venyessään yhtään pidemmäksi (kuten käytännössä tapahtuisi) se olisi monin tavoin kallis. Ja vielä kalliimpi se on jos se ei onnistu täysin vaan tauti putkahtaa aina uudestaan ja uudestaan, kuten luultavasti tekisikin.
Tukahduttaminen siis perustuu ajatukseen että voimme aina saavuttaa tavoitteen johon pyrimme eikä ota huomioon että todellisuus ei aina noudata tahtoamma. Toki jokainen haluaisi että tauti olisi nopeasti kokonaan ohi. Mutta se ei tapahdu vain toivomalla.
Ja siitä syystä strategia joka elää koko ajan sen vallitsevan tilanteen mukaan on paljon realistisempi.
Hallitus puuhaa R0-luvun tuplaamista. Siinä ei ole mitään järkeä, ajattelee sitä miltä kantilta tahansa. Tässä on nyt eletty rajoitetusti melkein kaksi kuukautta, toiset kaksi olisi mennyt jatkoksi aivan hyvin, ja sen jälkeen tilanne olisi voinut olla aivan toinen.
Ovat jopa twiittailleet, että R0 luku 2.8 olisi sellainen, ettei sitä suurempaa oikein kestetä ja siinä kohtaa pitäisi varmaan alkaa rajoittamaan epidemiaa uudelleen. Vertailun vuoksi Wuhanissa R0:n arvoitiin olleen epidemian aktiiviaikana keskimäärin 2.2 - 2.7.
Kammottavaa!! En halua uskoa tätä todeksi Suomessa. Miksi kansaa ei haluta suojella tappavalta virukselta.
Pitäisi uskoa ettei hysteerikoille pysty järkeä puhumaan mutta yritetään nyt vielä kerran.
Suomessa on koronan vuoksi tehohoidossa 44 ihmistä. 44.
Ks päivän Päivärinta.
Virologian professori sanoo että hallituksen mallilla kuolee tuhansia.
Ja hysteerikoisra puheen ollen. Koko uusi normaali Mengelen hallitus panikoi eristyksiin tänään
Marin piilottelee lastaan ja teettää vauhkona testejä.
Toistaiseksi on kutakuinkin samantekevää, mitä edes joku professori sanoo koronasta. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että kukaan ei tiedä covid-19-tapauksesta oikeastaan mitään. Ainoa varma asia on, että suomalaisia ei voi pistää vangeiksi määrättömäksi ajaksi, vaikka muu olisi sitten mitenkä vaarallista.
Puhun noita kaikkia, mutta yleensäkin kaikki kielet, joita osaa hyvin, kuulostavat hyviltä.