Demittäjäcool
Seuratut keskustelut
Kommentit
Kaupan myyjät... huh ja hyi mitä tilanteita. Muutenhan muistan yleensä kiinnittää huomiota ihmisten piirteisiin tai teen niin jopa automaattisesti, esim. uudet kuorokaverit: korvikset, vaatteet, stemma yms. Mutta kaupoissa myyjillä on usein keskenään täysin samanlaiset vaatteet, ei mitään silmiinpistäviä piirteitä, ja kun keskityn muutenkin vähän stressaavaan tilanteeseen kehdatessani kysyä onko jotain, ja myyjä menee pois näkyvistä, en todellakaan muista edes oliko myyjä blondi vai brune.
Leffojen seuraaminen on saatanasta. Telkkariohjelmista seuraan oikeastaan vain Salkkareita. Mutta miksi Eva ja Monica ovat niin samannäköisiä? Vara-Iidaa en myöskään tunnista ollenkaan ilman kontekstia. Ja siinä syyspressin hautajaiskuvausten porukassa en erottanut oliko Sannin vieressä vara-Iida vai Linda. (Sen sijaan Eliaksen viikset eivät häiritse vähääkään ja Karin tunnistin heti Apulanta-leffan kuvasta.)
Meillä oli riparilla tuo vessapaperileikki suunnilleen näin, eikös tämä ole se perinteisin?
"Tervetuloa, nyt on päässyt käymään niin että vessapaperin toimitus myöhästyi ja tulee vasta huomenna. Tämä on ainoa rulla joka meillä on täksi päiväksi. Ottakaa tästä niin paljon kuin koette tarvitsevanne ennen kuin saatte lisää huomenna lounasaikaan."
Rulla kiertämään, kun kaikki ovat hamstranneet tarpeisiinsa, paljastetaan leikin idea ja jokainen kertoo palojensa verran faktoja itsestään.
Ei toki yhtään nolo esim. 14-vuotiaalle jolla on menkat tai ripuli tai muu kiva syy ottaa huomattavan paljon enemmän paperia kuin muut. Kerro siinä sitten se viitisentoista totuutta itsestäsi kun muut nauravat määrällesi ja miettivät (tai ainakin sinä oletat niin) syitä määrään.
Itselläni ei muuten muistaakseni ollut riparilla erityisen monta paperinpalaa, kiusaaminen ei siis alkanut vielä ekana päivänä ;)
Vierailija kirjoitti:
Meillä laulettiin joskus lastentarhassa 80-luvulla.
1."Kävelin eilen illalla Tammerkosken sillalla!." (Pariton määrä lapsia käveli ristiin rastiin)
2. Sanat jatku jotenkin ja sitten tuli kohta "..eikä kukaan saa jäädä ilman." ( Siinä vaiheessa jokainen yritti tarttua kiireen vilkkaa jotain lähellä molemmista käsistä)
3. Joku jäi ilman paria ja sille alkoivat kaikki laulaa :
" Se oli oikein, se oli oikein, se oli oikein hyyvä, ettei kukaan *Minnasta* huoli, se oli oikein hyyvä"
Nykyäänhän tuommoinen inhottava ns.leikki ei olisi edes sallittu. Muistan vieläkin, miten pahalta se tuntui, kun usein jäin muutenkin yksin. Sitten siinä tarhatädit vielä hymyilivät tekomaireana vieressä.
Tosi samanlainen ruotsalainen juhannuspiirileikki löytyi kirjasta Meren syvyyksissä (Havets djup), kirjoittanut Annika Thor. Kirja tosin sijoittuu vuoteen 1943. Suomi taitaa olla kaikessa jäljessä paitsi kellonajassa.
Tässä kohtaus ruotsiksi ja suomeksi. Huom, kummassakaan ei edes ole "oikein hyyvä", kun yksi jää ilman. On vain (hyi) häpeä.
Miten niin ex-demuja? Mä oon ainakin ihan aktiividemittäjä.
http://www.julsånger.se/sanglekar/skara-skara-havre/
Pakko vielä lisätä, kun viinin voimalla tähän aikaan yöstä googletan: Astrid Lindgrenin kirjoissa mainittu "Leikkaan, leikkaan kauraa" lienee tämä sama kauhea "hyi häpeä"!
Suomennoksesta saati Suomessa leikkimisestä en tiedä senkään vertaa kuin ystävämme Google. Esim. https://irc-galleria.net/user/_Miqqo/blog/9328693