daimis

No joo, onhan se sinänsä törkeää ajatella noin, mutta eipä siinä vaiheessa voi sitten kun itseään "syyttää". :P Oon kuullutkin ettei monille miehille edes tule koskaan sellaista tunnetta että olisi valmis isäksi. Sitten kun sattuukin tulemaan niin sen alkujärkytyksen jälkeen on vaan tosi onnellinen ja kasvaa siihen isyyteen. Niinhän se vaan on, ei sitä voi millään tietää ennen kuin itse kokee. Miehille se vauvakuume tulee varmaan sitten 50-vuotiaana kun alkaa tajuta että pitää päästä niitä omia geenejä jatkamaan, haha :)

Mutta tosiaan, tuohon törkeään ajatteluun syyllistyn usein itsekin. Pari kertaa ollut aivan varmana että nyt ollaan raskaana, kun kuukautiset olleet niin pahasti myöhässä ja sitten sitä alkaa jo kuvitella kaikkia oireitakin, mutta hups vaan sieltä ne menkat tulee sitten vaikka kaks viikkoa myöhässä.. Todella raivostuttavaa.

Ei sitä vaan tiedä mitä vois tehdä, avuton olo. Ei voi toista pakottaakaan isäksi, eikä tietenkään haluaisikaan, kyllä sen pitäis olla yhteinen päätös. En vaan voi käsittää niitä naisia jotka vetää sitä "hups pari pilleriä jäi ottamatta"-paskaa. Onhan se helppoa mutta ite en vois kyllä koskaan tehdä toiselle niin. Varsinkin jos sitten vielä salaa sen pillereiden jättämättä ottamisen vaan ihan pokkana väittää että tuli niistä huolimatta. On tietysti niitäkin joille siten käy, mutta ihan uskomatonta huijata tuollaista kumppanille. Ei oo niissä suhteissa ihan parisuhdearvot kohdallaan.

Oispa niin helppoa jos vaan vahingossa tulisi..

Ja hänkin tosiaan aina puhuu että kyllä lapsen/lapsia haluaa "sitten joskus"...

No tuo on kyllä hölmöä että vahinko pelottaa, mutta ei kuitenkaan käytä kumia, ei taida tarpeeksi pelottaa ;) luottaa tietenkin noihin varmoihin päiviin, mutta se on kyllä ikävää että seksit jää saamatta ihan vaan sen takia että mahdollinen ovulaatiopäivä lähellä, kiva miettiä päiviä jolloin seksiä sopii harrastaa... :/ minullakin pikkuhiljaa alkaa kavereille lapsia tulla, miehen kavereille ei niinkään. Hänelläkin muutamalla työkaverilla syksyllä syntyneet vauvat ja työkavereiden kommentit seuraavaa luokkaa: "ihanaa päästä töihin ettei tarvitse olla kotona!" ja silmät ristissä "oon nukkunut kaks tuntia viime yönä". Koita siinä sitten selitellä että ei sitä voi tietää millainen vauva on, voi olla rauhallinenkin...tai sitten itkeä jatkuvasti...mutta ei se vaihe ikuisuuksia kestä! Työkaverit varmaan vielä harvemmin jakaa sitten töissä niitä hyviä hetkiä vauvan kanssa vaan nimenomaan saa kuulla nuo kauhutarinat. Että innostus on oletettavasti korkealla :D

Kiva juttu! Laitan sinulle meiliä kun tässä ehdin, huomenna tai tänään! :)

Maustamattomista broilerinfileesuikaleista pippurista kermakastiketta ja sen kanssa joko keitettyjä perunoita tai täysjyväpastaa. Pastaa tekisi enemmän mieli mutta noi perunat taitaa jo kävellä kohta itse ulos jääkaapista.. :D