daimis

Hyviä pointteja täällä muilla kirjoittajilla. Kehottaisin myös kysymään mieheltä kuinka kauas tulevaisuuteen hän lapsensaannin sijoittaisi, ja vastauksen myötä pohtisin olenko valmis odottamaan niin kauan. Tämähän ei tietenkään ole mikään lupaus, vaikka mies sanoisi että 2 vuoden päästä voidaan aloittaa yrittäminen, voi mies 2 vuoden päästä kokea yhä ettei olekaan vielä valmis ja taas asia lykkääntyy. Tätä ei voi tietää ja sellaista se elämä vaan on. En usko että itse tilanteessasi lähtisin eroamaan, sillä mies vaikuttaa olevansa sitoutunut kun olette kuitenkin jo häitä suunnittelemassa ja selvästi rakastaa sinua kovasti, koska jaksaa tuota päivittäistä keskustelua vauvakuumeestasi ja tilanteestanne. Vaikka sinulla on vaikeaa asian kanssa niin varmasti myös hänellä, koska onhan se ikävää jauhaa samoista asioista jatkuvasti ilman mitään ratkaisua. Ja varmasti hänestä tuntuu pahalta, kun ei koe vielä olevansa valmis tyydyttämään toiveitasi ja potee pahaa mieltä, koska aiheuttaa sinulle pahaa mieltä.

Itse haluaisin myös jo lapsen. Olemme 24-vuotiaita, olleet yhdessä 6,5 vuotta ja yhdessä asuttu reilu 2 v. Kaikki työtilanteita ja asumista myöten olisi otollista lapsen tulolle mikäli sellainen meille siunataan. Olen koittanut pikkuhiljaa vihjailla hienommin asiasta ja toisaalta kysynyt myös suoraan "milloin meille tulee vauva?". Vastausta en ole saanut. Itseäni alkaa jo ahdistaa iän puolesta, pian tulee 25 vuotta täyteen ja pohdin vain sitä, mitä jos lapsen saamisessa tulee ongelmia, mitä jos lasta ei tulekaan vaan joutuu käymään läpi rankat hoidot yms. Toisille 25 vuotta on vielä liian aikainen ikä saada lapsia, mutta itsestäni tuntuu että olen jo ikäloppu. Tämä johtuu varmastikin siitä että isovanhempani sekä vanhempani ovat saaneet lapsensa hyvin nuorina.

Miehellä ei sinänsä ole mitään lapsen saamista vastaan, mutta olen huomannut ettei hän tietoisesti halua lasta alkaa yrittämään. Jos se tulisi vahinkona, ei varmasti olisi ongelmaa eikä alkaisi mitään abortteja ehdottelemaan. Meilläkin ehkäisynä vain keskeytetty yhdyntä ja joka kuukausi toivon että josko olisi vahingossa napannut. Miehelle olen sanonut että kortsua voidaan käyttää, mutta eipä ole halunnut kun tottui paljaalla vetämään aikoinaan kun pillereitä käytin. Tietää samalla kantavansa riskin siitä että vahinko voi käydä. Tällä tavalla ollaan menty viimeiset 3 vuotta eikä ole lasta tullut. Tiedän ettei miehelläni touhutippoja tule, seksiä on ihan kuukaudesta riippuen 1-6 kertaa. Ei vaan ole vahinkoa käynyt, tämänkin takia pelottaa, että meillä voisi hyvinkin ilmaantua ongelmia lapsensaamisessa kun sille tielle lähdetään. Toiset kun tuntuvat tulevan raskaaksi pelkästä katseesta, meillä keskeytettyä harrastettu 3 vuotta ja ei..

Mies tietää riskit ja on selvästi valmis kantamaan vastuun mikäli näin kävisi niin en ymmärrä miksi on niin vaikeaa vain tehdä päätös siitä, että ihan vaan yritettäisiin saada se lapsi :(

Pahoittelut että meni näin oman asian pohtimiseksi. Tuntuu vaan että täytyy jollekulle saada puhuttua. Ehkä saa jotain tukeakin kun voi lukea muiden tilanteista? Ehkä voisi saada pidempiaikaistakin keskusteluseuraa jolle purkaa pahaa mieltä miehen haluttomuudesta lapsen saamista kohtaan? Ei tarvitsisi aina sitä omaa kumppania rasittaa näillä asioilla kun voisi purkaa tuntojaan jollekin toiselle. En tiedä, kunhan pohdiskelen. Toivottavasti en pahoita mieltäsi ja toivon kaikkea hyvää sinne :)

Toivotan paljon voimia vaikeaan tilanteeseen

Riippuu tosiaan tuloista ja vielä tätä enemmän muista menoistanne. Itse sanoisin että suurelta kuulostaa, mutta teillä voi olla hyvinkin "parempi" elämäntilanne kuin esim. meillä. Meillä 190 000 laina, mutta toisaalta molemmat vasta nuoria ja muutamia vuosia työelämässä olleita. Varmasti menojanne ja tulojanne pohtimalla pääsette ratkaisuun :) ja toki siltä pankilta pitää ensin varmistaa antaisivatko teille tämän suuruisen lainan

[quote author="daimi" time="03.01.2015 klo 23:42"]

Että saisimme parisuhteemme ongelmat korjattua ja kaikki olisi taas hyvin. Hankalaa kun toinen ei suostu puhumaan ilman että täytyy saada riita aikaiseksi.

[/quote]

Kannattaa kirjoittaa toiveensa tänne, niistä osa vaikuttaa toteutuvan ;) toiselle kirjoittajalle tuli suukko vaimolta ja me saimme parisuhdekiemuroitamme selvitettyä pitkällä yöllisellä keskustelulla. Hyvää onnea tuovan keskustelun sijaan ehkä kuitenkin ennemmin sen ansiota että päätin että nyt jutellaan ottaen riskin taas vain uudesta mahdollisesta riidasta. Yllättäen sitä ei tullutkaan vaan saatiin sovussa käsiteltyä asiat. Miettikää unelmianne ja sitten vaan parhaansa mukaan tekemään asioita, jotka mahdollistaisivat niiden toteutumisen! Korkealentoisiin "lottovoitto minulle"-toiveisiin on toki itse vaikeampaa vaikuttaa :)

6,5 v ja jatkuu, edellinen suhde oli 1,5 v ja siinähän ne olivatkin :) kieltämättä on joskus harmittanut kun ei ole ikinä saanut sinkkuna viilettää baareissa, mutta sitten palauttaa mieleen kuinka hyvä suhde on niin eipä se baarisekoilu samalle tasolle yltäisi, parempi näin :) itselle siis, toisille voi olla tyydyttävämpää toiset asiat, erilaisia kun kaikki ollaan. t: N 24