Chinaski
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorten naisten vihamielisyys miehiä kohtaan tuntuu lisääntyneen. Puhuvat miehistä yleistävään ja halveksivaan sävyyn, tyyliin "setä-miehet".
Onko nuorilla naisilla niin huonot isät ja isoisät ja veljet, että kokemukset miehistä ovat niin kielteisiä. Vai onko seksuaalinen häirintä naisia kohtaan lisääntynyt niin paljon?
Olin 70-luvulla teini ja sitten nuori nainen, ja muistelen ainakin omissa piireissäni tyttöjen ja poikien välien olevan aika reilut, samoin nuorten pariskuntien. Yhdessä parannettiin maailmaa..tai siis yritettiin.
Vaikuttaa siltä, että nykyajan nuoret naiset ja tytöt eivät ole yhtä vapaita kuin itse olin silloin, edes rintsikoita ei tarvinnut pitää, push upeista puhumattakaan. Enkä pitänytkään. FREEDOM!
Kuvailet jotain mistä minulla ei ole hajuakaan näin 70 luvulla syntyneenä.
70-luvun teini ja 70-luvun pikkulapsi ovat eläneet aivan erilaisen 70-luvun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että kaikista asioista loukkaannutaan. Asiat ovat niin hyvin, että voidaan keskittyä älyttömiin nillittämisiin. Vanha ajatelma sopii tähän... isoisäni käveli töihin, isäni ajoi polkupyörällä, minä corollalla, poikani mersulla, hänen poikansa taitaa taas kävellä. "Tough times create strong men, strong men create easy times. Easy times create weak men, weak men create tough times."
Ai että vihaan tuota typerää quotea. Sota ei tee vahvoja ihmisiä, vaan se rikkoo kaikki. Sodanjälkeiset sukupolvet ovat aivan hajalla.
Kuitenkin kun katsoo jotain dokkaria suomalaisista veteraaneista, niin hyvin solideja, tolkun oloisia ovat. Eli kyllä siellä on nekin, jotka selviää. Ja he ainakin tietävät, mistä tulevat. Sotiminen yhdistää kansaa, tiivistää välit. Eikä tarkoita sodan ihannointia sinänsä. Nyt vain tuntuu että olemme ihan hukassa ihmisyytemme kanssa ja sodasta on 77 vuotta. Ehkä sodan muodot ovat nykyään niin ovelia ettemme vain tajua niitä tarpeeksi. Erakkomökkihaaveet voivat olla jonkinlainen havahtumisen oire.
Minä olen sitä ikäluokkaa joka vielä tunsi oikeita veteraaneja, esimerkiksi melkein kaikki miesopettajani olivat olleet sodassa. Kaikki olivat traumatisoituneita, vihanhallintaongelmaisia ja useimmat alkoholiongelmaisia. Sodalla ei ole mitään jalolostavaa vaikutusta ihmisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä, että kaikista asioista loukkaannutaan. Asiat ovat niin hyvin, että voidaan keskittyä älyttömiin nillittämisiin. Vanha ajatelma sopii tähän... isoisäni käveli töihin, isäni ajoi polkupyörällä, minä corollalla, poikani mersulla, hänen poikansa taitaa taas kävellä. "Tough times create strong men, strong men create easy times. Easy times create weak men, weak men create tough times."
Ai että vihaan tuota typerää quotea. Sota ei tee vahvoja ihmisiä, vaan se rikkoo kaikki. Sodanjälkeiset sukupolvet ovat aivan hajalla.
Sama täällä. Ja ajatus että kävellen tai pyörällä kulkeva mies on "heikko" ja saksalaisella autolla ajava on "vahva" on kyllä niin juntti ja vanhanaikainen kuin voi olla.
Vierailija kirjoitti:
Heh, seuratkaapa, kun joku vähemmistöryhmään kuuluvalta näyttävä henkilö asioi jossain kaupassa tai kahvilassa, niin miten näiden kassatyöntekijöiden (varsinkin naisten) käytös muuttuu huomattavasti makeilevammaksi. Äänensävy, artikulointi, ilmeet, eleet.. Näin käy todella usein. Kyllä pitää olla niiiiin tiedostavaa ku olla voi. Kerran yksi oikein vuolaasti pahoitteli miten tarjous ei ollut vielä alkanut. Wtf?! Puhuvat kuin pikkulapselle tai koiranpennulle.
Jos minä olisin ko ryhmään kuuluva (tai siltä vaikuttava), niin kyllä minä haluaisin ennen muuta tulla kohdelluksi ihan samalla tavalla kuin muitakin. Menis hermot jos joku alkais vääntää naamaa ja pehmentämään ääntä aina minun kohdallani.
Nykyään ollaan kohteliaita kaikille, mikä on hienoa. Ja ammattitaitoa. Itse olen tummatukkainen (lähes mustatukkainen) kantasuomalainen ja sain Helsingin kaupoissa 80-luvulla todella vihamielistä ja rasistista kohtelua osakseni. Ei sentään karatepotkuja päähän, niinkuin kadulla.
Ei oikeastaan. Nykymaailma on paljon lempeämpi ja inhimillisempi kuin vaikkapa joskus 70- ja 80-luvuilla. Vertailkaa vaikkapa itsemurhien määrää. Ja hyvä niin.