Carpe diem

[quote author="tunafishu" time="16.05.2013 klo 17:56"]

Ainiin, ajattelin että onkohan ihan rikollinen teko laittaa tänne ultrakuvia?

http://aijaa.com/X8HUal (tuo pallon näköinen tuossa etualalla on istukka :))

http://aijaa.com/GtttmK

Tunafishu 10+5

[/quote]

Siellä se ihana pikkuinen kuvassa köllöttelee <3  Itsellä pitäisi vielä ensi keskiviikkoon malttaa odottaa, kun ekaan ultraan pääsen.

Carpe Diem 9+1

Se on morotus kaikille!

Mukana edelleen ollaan vaikka hijaiseloa olen pitänyt. Aivan hurja väsymys seuralaisena. Ei ole jaksanut enää työpäivän päätteeksi tietokonetta kotosalla avatakaan kun työkeen saa ruutua katsella. Tämä raskaus onkin lähtenyt eri urille kuin aikoinaan kaksi edellistä. Etova olo on ollut lähes joka päivä, mutta kertaakaan en ole vielä oksentanut. Odotin, että pää pöntössä pitkin päivää kykitään lähemmäs puoltaväliä. Mutta ei, ei ainakaan vielä :) Enpä kyllä laita lainkaan pahakseni ;)

Ensimmäisessä neuvolassa käyty viime perjantaina ja eka ultra on kahden viikon päästä. Sellaista papereiden täyttöähän se eka käynti oli. Ja kotitehtäviäkin saatiin. Toisaalta oli ajatuksia herättävä käynti, noin yleisellä tasolla. Varsinkin tutustuminen runsaaseen materiaaliin, jota tuli kotiin viemisiksi. Ei kaikilta osin mieltä ylentävällä tavalla. Paljon oli asiaa alkoholin ja huumeiden käytöstä. Yksi kotitehtäväksi tullut tehtävä onkin alkoholin ja huumeiden käyttötottumusten kartoituslomake.

Se toki on äärettömän hyvä asia, että asiat selvitetään ja tällaisista ongelmista irtautumiseen tarjotaan apua sitä tarvitseville. Mutta toisaalta taas alkoi mietityttämään, onko Suomi niin huonossa jamassa, että alkoholi- ja huumeongelmista on tullut arkipäivää äitiysneuvoloissa, joiden asiakkaina on nuoret, perhettä perustavat / lisäännyttävät ihmiset? Tokihan neuvolassa kysyttiin jo kolmetoista vuotta sittenkin alkoholin käytöstä ja tupakoinnista mutta huumeista ei, eikä neuvolasta saatava materiaali sivunnut näin voimallisesti em. aiheita.

Kotitehtäväksi saimme myös kartoituslomakkeen jossa kartoitetaan perheen arjen voimavaroja. Myös vauvan tuloon liittyvään elämän muutokseen liittyvää materiaalia on runsaasti. Mutta miksi minä löydän tästä materiaalista keskittymistä enemmän negatiivisesti sävyttyneeseen muutokseen? Pitäisikö odottavan äidin tai perheen aina kokea ristiriitaisia tunteita, pelkoa, ahdistusta ja epävarmuutta, joita hyvin monessa kohtaa materiaalissa korostetaan? Onko epänormaalimpaa tai jopa vastuuttomampaa suhtautua perheenlisäykseen ja raskauteen murehtimatta, luonnollisena ja jopa positiivisena muutoksena? Saako nykyään näin edes sanoa?

Tottakai, aina asiat eivät ole ruusuilla tanssimista eikä aina jaksa eikä voi olla "hymy pyllyssä"... tai pitäisikökään? Näinhän se on, esimerkiksi masennus on vakava asia ja tällöin perheen on saatava viivytyksettä kaikki mahdollinen apu jotta pääsee taas jatkamaan normaalia arkea. Jos tämä neuvolasta jaettava materiaali auttaa ihmisiä tunnistamaan yliväsymisen ja masentumisen merkit paremmin, tosi hyvä niin. Mutta en voi välttyä ajatukselta, voiko vaikutus olla jossain määrin vastakkainenkin? Saako se ihmiset useammin suhtautumaan muutoksiin negatiivisemmin, kuin olisi tarpeen? Tieto on useimmiten hyväksi, mutta lisääko liika tieto tuskaa ja etäännymmekö ihmisinä maailman luonnollisimmista asioista?

Tällaista pohdintaa ja perjantai-illan pöperrystä sai ensimmäinen neuvolassa käynti ja materiaali aikaiseksi. Kaikkea sitä yhteen pöljään päähän osaakin putkahdella :D

Carpe Diem 8+2 

Ensimmäinen 47 h 35 min. päätyi sektioon. 

Toinen 17 h 28 min.. josta ponnistus 34 min. Tosin synnytys käynnistyi jo vuorokautta aiemmin kun lapsivesi meni ja supistukset alkoivat, mutta sitten supistusten väli meni niin pitkäksi että jouduttiin käynnistämään uudelleen ja uudelleen käynnistymisestä meni tuo rapiat 17 h.

Minä oon kait jotenkin hidas mutta hyviä lapsia tuli :) Saas nähdä kuinka tällä kertaa käy kun viime synnytyksestä aikaa 11 vuotta :D

Onpa ihanaa, onneksi olkoon!

Yhdellä munasarjallakin saatta pärjätä hyvin... Minä "luonnon oikku" kans jouluihmettä odotan.  20- vuotiaana minulta poistettiin toinen munasarja pahan endometrioosin vuoksi. Toinen munasarja jossa oli myös endometriooma, saatiin pelastettua lääkityksellä (pidettiin puoli vuotta kuukautiset kokonaan pois). Minulle kerrottiin etten tule enää kolmikymppisenä lapsia saamaan ja nuorempanakin joutuneen turvautumaan hoitoihin.     

Erinäisten vaiheiden jälkeen sain kaksi lasta ennen kuin täysin 26- vuotta. Nyt olen 36 ja raskaana... Pillerit lopetettuani, kerkesi olla vain yhdet kuukautiset ja sitten jo tärppäsikin :)

Tein testin aamulla ennen töihin lähtöä. Pyysin miestä tarkastamaan raskaustestin tuloksen, jotta onko siinä kaksi viivaa vaiko eikö. No hänkin sitä kaksi viivaa löysi... Ja kysyi, että mitä siinä näkyy jos ei ole vauvaa tulossa ja mitä sitten jos on tulossa. Kerroin että jos siinä kaksi viivaa on niin raskaana ollaan. Reaktiona hirmuisen leveä hymy ja kasvot kuin aurinko.... Kun tulin töistä, kotona minua odotti  iso kimppu upeita punaisia ruusuja ;)

Lapsi on miehelleni ensimmäinen oma ja niin kovasti haluttu.