blackpanther

En oo nyt jostain syystä jaksanut pariin päivään käydä täällä, on ollut vähän mieli maassa. Se torstainen käynti siellä muistolehdossakin oli yllättävän rankka. Nyt sais sitten päivittää mun kohdalle kp1/27-28 (toivottavasti kierto palautuu tuohon entiseen) ja yk 2.. Hyvä varmaan ettei ihan heti tärpännyt, saa vähän kohtu toipua tuosta edellisestä ja kaavinnasta. Mutta toivotaan, että nyt :) Ja just ehtis vielä lokakuulle kun lasketuks ajaks tulis 26.10. 

Niin ja plussanneille tuhannesti onnea :) Toivottavasti lista lähtee tuosta piakkoin pitenemään..

Kiitos Bamse ja Alicia :) Alkaa isoin suru olla surtuna ja elämää jatketaan. Ensimmäiset pari viikkoa oli kyllä yhtä itkemistä ja varmaan hormonitkin vaikutti jonkin verran. Yksi mun vauvoista katselee meitä nyt enkelinä jostain, sille varmaan jokin tarkoitus oli. Ainakin se, että mikään ei ole niin itsestään selvää ja että mitä tahansa voi tapahtua myös itselle eikä aina "vain muille". Osaa arvostaa enemmän sitä, mitä jo on kun on jotain menettänyt. Toivottavasti vielä se kolmas lapsi kuitenkin joskus saadaan ja ihan elävänä <3 

Mitä noihin käsitöiden tekemiseen tulee: Intoa on tuhat kertaa enemmän kuin taitoa :) Kyllä ne melkoisia räpellyksiä tahtoo olla -nuo kestovaipat nyt tulee suht hyviä/rutiinilla, mutta nekin vaan sen takia kun oon tehnyt niitä niin paljon. Oisittepa nähneet ne ensimmäiset joskus aikoinaan.. jotain niin järkyttävää :D 

Mulla on kaks lasta. Poika 5/2007 ja tyttö 2/2009. Miehen kanssa tavattiin eka kerran vuonna 2000 eikä saatu toisiamme mielestä eli loppuvuodesta 2005 alettiin sitten ihan "oikeasti olemaan", 2006 tammikuussa kihlauduttiin, kesällä muutettiin yhteen ja elokuussa mentiin naimisiin. Ja kutakuinkin hääyönä sai esikoinen alkunsa (siveyden sipuli, olihan sitä vasta 4 kk sitä ennen yritetty, mutta ei selvästi halunnut olla "esiaviollinen" lapsi). Ripeästihän tuo sitten kaikki kävi :D Nyt on onnellista avioliittoa takana siis reippaat 7 vuotta. 

Kolmas lapsi on toiveissa ja kerran oli jo tuloillansakin, mutta päättyi siis surullisesti kun rv 16+5 ei löytynytkään sykettä. Ylihuomenna olis rakenneultra, mutta me mennäänkin sen sijaan käymään muistolehdossa, jonne pikkuisemme tuhkat on siroteltu <3 

Vaan joku villitys mulla nyt on päällä... Mä oon alkanut ihan innoissani tuunaamaan Imse Vimsen flanelletteja, joita ehdin jo pienelle hankkia ja nyt tilasin kestovaippakankaita niin isolla summalla, että en kehtaa edes kertoa! Ei kun ompelemaan ja jos niin onnettomasti käy, että itselle ei tule käyttöä, niin saahan nuo sitten myytyä eteenpäin :) Jos nyt jälki ei ihan ammattimaista ole, mutta vähintäänkin tyydyttävää silti. Muutenkin kun mä onneton oon myynyt joka ikisen vauvatarvikkeen, kestovaipat, vaunut, sängyt, vaatteet (joitain oon muistoksi säästänyt) jne.jne. kun tuon tytön piti olla ehdottomasti meidän toinen ja viimeinen lapsi. Vaan eihän sille mitään voi, jos vauvakuume iskee yllättäen ;)

Jos mun kierto on ennallaan niin huomenna viimeistään pitäis alkaa menkat,  mutta lähinnä se on kai sattumaa jos heti kaavinnan jälkeen kierto on sama eli oon varautunut oottelemaan niitä menkoja vielä pari viikkoa ainakin :) Vauvan tekeminenkin aloitettiin vasta tuossa viisi päivää sitten kun oltiin varmoja, että nyt se jälkivuoto on ihan oikeasti loppunut. Jos ei parin-kolmen viikon sisään niitä menkoja kuulu niin sitten kaiketi on aika kaivaa testit esiin, jos vaikka olis samantien tärpännyt :)