blackpanther

Mä syön foolihappoa, koska siihen se greippimehun "tehokin" kuulema perustuu :) Tohtori Tolosen Foli-B Strong on käytössä, lisäks vielä raskausmonivitamiini, maitohappobakteerit (parantaa vastustuskykyä), D-vitamiinia 100 mcg, tulee yhteensä d-vitamiinitableteista, kalaöljykapseleista ja monivitamiinista. Ja sitten tuota kalaöljyä -oikeen kunnon vahvaa Tolosen E-Epaa otan kaks kapselia päivässä, parantaa verenkiertoa, myös tuolla alapäässä ;) Iltaisin otan vielä 375 mg magnesium-tabletista puolikkaan (puoli siks kun monivitamiinissakin on jo), suojaa sikiön aivoja jos jossain vaiheessa raskaudun. Jos ei tällä koktaililla nyt sitte raskaus onnistu niin sitte on jo pahempi vika jossain ;)

Joo, kyllä nyt on ihan oikeat menkat kyseessä.. tosin.. taidan vuotaa kuiviin. Joo, kyllähän ne mua varoitti, että ekat menkat voi olla "runsaammat", mutta.. No, kai mä henkiin jään :)

Ampperi: voi kurjuus :( varmasti tulee pitkä puoli vuotta, mutta toivottavasti sitten heti onnistuu :)

Mulla on nyt tasan kuukaus siitä kaavinnasta. Tänään luulen tai luulin, että alkoi menkat. Mutta vuosikin vaan vähän ja loppui nyt illaksi.. yleensä kun mulla on menkat niin eka päivänä vuoto on kyllä niukahkoa, mutta ei se ikinä lopu vaan enemmänkin runsastuu ja sitte seuraavana päivänä on se kaikkein runsain päivä. PMS-oireita, mulla kyllä oli tuossa nii, että aavistelin menkojen olevan tulossa -siis kärttyisyyttä ja siivousintoa vuorotellen alakulon kanssa nyt lähinnä, mutta ei ihan niin voimakkaasti kuin pahimmillaan. Katotaan nyt mitä huominen tuo. Onko nämä oikeat menkat vai voiko hormonit olla vieläkin ihan sekaisin? Normaalisti mulla ihan säännöllinen kierto ja 5-6 päivää kestävät menkat (6 jos viimeisen päivän ihan pieni rusehtava tuhruvuotokin lasketaan).

Ja Ruhtless: Ymmärrän täysin sun ajatuksia. Oon ite sairaanhoitaja ja joutunut kuolemaa työssäni kohtaamaan ja varmasti samoja pohtinut. Myös sitä kun ei aina jaksa olla kaikille kiva, varsinkaan niille "hankalimmille" potilaille/asukkaille/mitä missäkin ovatkaan. Yllättävät kuolemat jää monesti mieleen parhaimmin. Mutta siihen kuolemaan tosiaan turtuu -ei se ruumis enää ole sen kummempi kuin eläväkään. Omaisten suruun mä en kyllä vielä ole tottunut. Aina siinä meinaa kyynel itelläkin silmäkulmaan tulla kun toiset itkee ympärillä.. Enkä tiedä, miten ammatillinen siinä surutilanteessa edes pitäisi olla? Onko parempi olla "kylmä hoitaja" vai "ihminen ihmiselle" -lohduttaa ja vaikka vähän itkeäkin niiden itkevien kanssa? Jokainen kuitenkin tekee työtä omalla persoonallaan :)

      - ja meidän suvusta loppuu muuten naiset kesken jos jonkun pitää aina kuolla kun uusi syntyy eli huonolta näyttää. Onhan se ihan selvä se elämän kiertokulku, toiset syntyy ja toiset kuolee, mutta ehkä ne ei tarvitse samaan sukuun yhtä aikaa ajoittua tai edes lähipiiriin. Vaikka tuleehan sitä kaikenlaista ajatelleeksi <3

Onnea Lilly of the valley! :)

Menhir: Ihanaa, että ultrassa kaikki hyvin ja nyt tosiaan unohdat meidän onnettomien tarinat <3 Sulla on jo 99 %:n mahdollisuus siihen, että saat vauvan ihan elävänä ja hyvinvoivana syliisi. Kuulut siis todennäköisesti suureen enemmistöön :)

Vauvaunelmia: Ihanaa, että "syy" on selvillä ja toivotaan, että saadaan sun arvot nopeasti kohdilleen lääkkeillä ja plussaat pian <3

ON: Menkat alkoi.