BadRequest

Vettä, kaks viipaletta ruisleipää ja katkarapukeittoa desi-pari väkisin alas. Ei vaan ole ruokahalua tällä hetkellä jostain syystä. Nuokin syönyt vaan kun tyhjästä vatsasta tuppaa tuleen oksettava fiilis.

Toivottavasti parin päivän päästä munkit kummiskin maistuis.

No ihmisistä en tiedä, mutta masentuneena ihmisenä voin kyllä kertoo, että tänään vedin pohjat: olen nukkunut koko päivän. Menin eilen nukkumaan yhden maissa, heräsin aamulla, mutta katsoin vain vähän telkkaria ja koska ihan oikeasti voimat ei vaan riittäneet nousemaan, nukahdin uusiks. Ja torkuin puolikoomassa yheksään asti.

Inhottavaa. Nyt tajuan kyllä, että masennus on oikesti ihan paska sairaus. Haluisin tehdä kaikkea, PERIAATTEESSA, mutta kun ei kiinnosta. Jos olisin voimissani niin varmaan heräisin siinä ysin maissa, lähtisin kävelylle ja ihmettelemään ihanaa kevättä...

Kuten nelonen jo kysyi, miksi pitää olla ISO seurue nimenomaan? Minusta on kivempaa olla muutaman hyvän ystävän kanssa, ehtii jutella kaikille ja enemmän semmoinen yhdessäolon fiilis.

Et oikein aloituksessa kertonut, minkälainen kaveripiiri sulla muuten on? Onko sulla jotain kavereita kuitenkin? Perhettä tai muita läheisiä?

Sitä mieltä, että sinä nostat takamuksesi siitä missä istut. Sitten kävelet vessaan, peset naaman ja hampaat ja tallustat sänkyyn nukkumaan. Hyvää yötä. <3

Ehkä se samankailtaisuus vetoaa, varmaan usealla kiusaajalla aika samanlaiset taustat, niin tytöillä kuin pojilla ja siksi kiva mennä kimppaan samiksen kaa. Ja hei haloo, mieti nyt kun ne kurjan elämänpolun kulkeneet kiusaajat näkee itsensä niin viistoista metriä korkeemmalla ja ego varmaan siellä liiteleekin, niin eihän nyt kiusattujen kanssa olla missään tekemisissä.

Mä olin kiusattu yläasteella. Se oli outoa kiusaamista, naureskeltiin mesessä, että hehe ollaan vedetty niin monesti turpaan kuule, että sä oot helppo keissi vitun huora (kaikki vain siks, kun yks niiden ihastuksista oli ihastunut muhun. No yllätys ettei siitä tullut mitään). Mutta koulussa eivät katsoneet edes silmiinkään, vaikka minä kyllä yritin.

Surullisia tapauksia ne on. Onneks sen tajusin jo silloin, ei jäänyt traumoja. Kun vierestä katsoo, miten hölmöä se meininki on (pilkataan heikkolahjaisia ja lihavia ja hitaita jne), niin vaikea sanoa kumpaa käy enemmän sääli, sitä menetettyä tapausta eli kiusaajaa vai sitä joka joutuu sen paskan kohteeks eli kiusattua.

Varmaan julminta aikaa elämässä tuo teini-ikä.