Av-Miia

Hei, ethän sä nyt todellakaan ole romuttanut yhtään mitään! Tämä yksi sortuminen ei kumoa tekemääsi vuosien työtä. Ihmisille sattuu virheitä ja lipsumisia, olipa kyse mistä tahansa riippuvuudesta. Ole armollinen itsellesi.

Itsekin olen tänään valitettavasti sortunut ahmimiseen ja kaiken lisäksi vedin kännitkin yksin. Olo on aika surkea, laskuhumala. Mutta huomenna on uusi päivä ja uusi mahdollisuus.

Miten sun mies suhtautui tähän lipsumiseesi? On varmasti ymmärtäväinen? Ihanaa, että sinulla on mies ja etenkin ihanat lapset.

Todella ärsyttävää, jopa surullista, että hyvästä nimestä on tehty sellainen "nimiassosiaatio" (vai miksi sitä voi kutsua?). Aiemminhan Jorma oli suosittu nimi.

Mielestäni on hyvä nimi vieläkin, ja uskon että jos se vauvalla olisi, jotkut kyllä saattaisivat ensin ajatella jotain tyhmää, mutta äkkiä se heiltäkin unohtuisi. Toki lapset saattaisivat aluksi esim. koulussa kiusata tai nälviä, mutta sitä ei voi tietää varmaksi. Voivat yhtä hyvin kiusata jostain toisesta asiasta, tai sitten olla kiusaamatta.

Minunkin isäni nimi on Jorma, ja on kyllä totta että jopa minua kiusattiin isäni nimestä pienenä. Ei pahasti, mutta joskus nälvittiin, ja herkkänä lapsena otin sen itseeni. Joten riskinhän te tavallaan tuon asian suhteen otatte, mutta jos ja kun nimi on tärkeä, olen kyllä ehdottomasti sen antamisen kannalla.

Voisivat jotkut aikuiset ihmiset miettiä, kun usein naureskellaan juuri esim. Jorma-, Yrjö- jne. nimille, että se voi oikeasti loukata jotain henkilöä, jolla kyseinen nimi on.

Itse juuri googlailin "miten päästä eroon ikävästä ihmisestä", joten aika ajankohtainen keskustelu.

Itselläni tuollainen tilittäjä-"kaveri", joka pitää minua ilmaisena terapeuttinaan. Terapiaa kyseinen henkilö kyllä tosin kaipaisikin. Hän soittelee usein, ja lähes aina jätän vastaamatta. Yritän muutenkin vältellä häntä, mutta ei näytä menevän perille. Silloin kun vastaan, hän alkaa heti tilittämään ongelmistaan ja kyselee "milloin nähdään?". Vastaan lähes aina jotakin tyyliin "pitää katella myöhemmin, nyt on kyllä kaikki päivät täynnä" tms. Koskaan en ole häneen itse ottanut yhteyttä.

Tiedän että hänellä ei ole (luultavastikin hankalan ja itsekkään luonteensa vuoksi) paljon kavereita, joten minulla ei ole sydäntä sanoa suoraan etten jaksa pitää yhteyttä. En tiedä mitä tehdä! Tuntuu etten enää jaksa, mutten haluaisi loukata häntä. Pelottaa myös että hän aloittaisi jonkin "mustamaalauskampanjan" minua vastaan, jos niin tekisin. Hän on nimittäin juuri sellainen luonteeltaan. En tietenkään haluaisi myöskään pahentaa hänen henkisiä ongelmiaan. Hän on joskus kertonut, ettei hän aikanaan pystynyt käymään edes terapiassa, koska ei tullut tämän kanssa toimeen (toisin sanottuna terapeutti on luultavasti vähän kritisoinut / kyseenalaistanut hänen ajatuksiaan, ja "kaverini" on raivostunut tästä, näin veikkaisin). Eli oikeasti hankala ihminen kyseessä. En tiedä mitä tehdä!

Itsekin olen liian kiltti ja ystävällinen, joten tavallaan voin vain syyttää itseäni. Mitäs olen antanut hänen joskus avautua minulle ongelmistaan, olen jopa aikoinaan yrittänyt auttaa häntä. Nyt en vain enää jaksa.