Auran

Jos keskenmenoriski on enää n. 2%, niin onhan se kuitenkin kaksi sadasta. Oletus siis on, että kahdella sadasta odottajasta menee raskaus kesken, vaikka varhaisultrassa olisi kaikki ollut ok. En löytänyt tietoa moniko odottaja käy varhaisultrassa. Jos vaikka 20% vuosittaisista synnyttäjistä, ja heistä edelleen vaikka 90 prosentilla kaikki todetaan olevan kunnossa, ja näistä 2% raskaus menee kuitenkin kesken, on se jo yli 200 keskenmenoa vuodessa.

Ja moniko kirjoittaa nettiin, ettei mennyt kesken varhaisultran jälkeen? Väitän siis, että mielikuva keskenmenojen harvinaisuudesta on alakanttiin ja toisaalta netissä ja yleensäkin keskusteluissa korostuvat ymmärrettävästi ne tapaukset, joille se huono tuuri on osunut.

Kuitenkin esimerkiksi istukka- ja lapsivesinäytteidenoton aiheuttama keskenmenoriski on noin 1%, ja sitä moni pitää korkeana ja saattaa jättää nämä seulontojen mahdolliset jatkotutkimukset sen takia teettämättä. Outoa jos 2% keskenmenomahdollisuus, vaikka varhaisultrassa kaikki olisi ollut ok, mielletään olemattomaksi.

Voi 11. Osaatko ajatella, että jos teidän esikoinen olisikin ollut vakavasti sairas, niin olisiko helpompi vai vaikeampi päättää, ettei enää lähdetä uudestaan hoitoihin?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 21:21"]

Meille syntyi pieni keskospoika, 7viikkoa oli sairaalassa ja kotona alku oli hankala, vatsavaivoja, erikoisruokia, tiukka syöttörytmi tiettyyn painoon saakka, kotona heti räkätaudissa, pahimmillaan aamuin illoin käytiin sairaalassa räkää imettämässä kunnes opin oikean tekniikan kotikonstein, oli silmälääkäriä, fysioterapiaa, lääkäriä muuten vaan, pään magneettikuvaa, mahan ultraamista ym.ym.neuvolasa hypättiin, rokotteet sotkivat kaikki kuviot

Lapsi ei olisi millään halunnut nukkua ei missään, ulkona jos rattaat oli pysähdyksissä muutaman minuutin kitinä alkoi.

Nyt mukula on 1v4kk tai korjattua 1v2kk ja iso, terve, reipas poika ja kävellyt jo yli kuukauden jo, ensi viikolla viimeinen fysioterapia.

Jännä asia oli kun puhuttiin lapsista joku aika sitten en muistanut enää millä viikoilla penska syntyi?? Ihmeellisesti ikävät asiat unohtuu ja sekin voi vaikuttaa kun lapsi on terve ja reipas.

[/quote]

Kiitos tästä vaikeuksia kokeneen näkökulmaa avaavasta viestistä! Voiko käydä myös niin, että siihen sairaalassa ramppaamiseen tottuu, ehkä on tekemisissäkin muiden samojen asioiden kanssa kamppailevien perheiden kanssa, eikä osaa ajatella edes että ehkä se ei ole kaikille normaalia? Ehkä jos se on itselle raskaudesta huolimatta ollut arkea, eikä tiedä toisenlaisesta.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2013 klo 21:15"]

No meille on nuo kaikki mainitsemasi 7 juttua tapahtunut ja lisäksi vielä yksi vauva kuollut. Ajattele tällaisista tapauksista mitä haluat, mutta älä mene toitottamaan perheelle mielipiteitäsi. Olen kaikesta huolimatta onnellinen siitä, että olen saanut lapsia.

[/quote]

Onnea lapsistasi! Otan kyllä osaa vaikeuksiinne ja lapsenne kuolemaan, enkä tarkoita myöskään, että kaiken tuollaisen läpikäynyt olisi missään tapauksessa huono vanhempi. Varmaan parempikin kuin sellainen, jonka suurin ongelma on levällään olevat legot tai nahistelevat sisarukset.

Pahoittelen vielä, että tuo aloitus varmaan kuulostaa provolta tai ärsyttää joitakin näitä vaikeita asioita kokeneita.

En tarkoittanutkaan pelkästään sitä, että käydään ne lapsettomuushoidot läpi eikä anneta periksi, vaan että kun vielä se raskaus voi olla vaikea, lapsella erilaisia ongelmia ja varmasti vanhemmat jo niiden asioiden kanssa kovilla, niin annetaan tulla seuraavan ja ehkä vielä sitäkin seuraavan jne. Käykö monesti niin, että seuraavat raskaudet onkin ihan piis of keik ja nuoremmilla lapsilla ei mitään komplikaatioita?