Ansku09

Olen tässä jo useamman viikon lueskellut teidän juttuja ja elänyt hengessä mukana. Itse tein vain aikanaan päätöksen, että liityn keskusteluun jahka np-ultra on takana ja tänäänhän se oli :)



Kaikki oli hyvin ja laskettu aika on 8.12.



Voin vain yhtyä edellisiin, että noiden ikävien uutisten jälkeen oma jännitys ultraa kohtaan vain kasvoi. Kävin koko aamun ihan ylikierroksilla, mutta positiivisestihan se sitten meni ja saatiin vino pino kuvia mukaan.



Ilmoittaudunpa vielä erikseen mukaan tuohon suljettuun ryhmään, koska keskustelu on tainnut siirtyä enimmäkseen sinne.



Niin ja esikoista täällä odotellaan, joten kaikki on uutta ja ihmeellistä.



Tsemppiä ultriin ja odotukseen :)



-Ansku

Heips kaikille!



Täällä sitä ollaan taas pitkästä aikaa.

Ensin alkuun oikein paljon onnea kaikille plussanneille :)



Täällä ollaan ihan sekaisin, nimittäin täällä olisi yksi plussannut joukkoon mukaan :D

Tänään aamulla testiin pärähti selkeääkin selkeämpi viiva ja heti minuutin sisään testin tekemisestä.



Mikä tästä tekee uskomattoman on se, että juuri viime viikolla hain clomifen-reseptin ja odottelin menkkoja alkavaksi, jotta pääsee aloittamaan kuurin. Verikokeiden tulokset kun eivät olleet hyvät (mutta eivät täysin huonotkaan). Mitattiin siis progesteronit, koska minulla on PCO-tyyppiset munasarjat. Ehkä ovulaatio tapahtui vain testin jälkeen, eikä antanut oikeaa tulosta.



Ihan uskomatonta :) Kahdeksan kuukautta se otti ja nyt näyttäisi olevan luomu-vauva tulossa ilman mitään teroluteja tai clomeja.



Nyt täytyy vain toivoa, että pieni pysyy matkassa. Ensimmäinen neuvola olisi sitten vappuaattona ja siitä pari viikkoa niin ultraan.



Jännittävää :)

Puhallan täältä plussa-puhureita muillekin!



Ja PCOlaiset, toivottavasti tämä luo uskoa teille.

Kylle se raskautuminen on mahdollista.



Varmasti taustailen täällä vielä, koska en uskalla o-puolelle ihan vielä siirtyä.



Ihanaa kevättä kaikille,

Ansku

Heipä hei :)



Lupailin, että tulen käymään täällä kuukauden päästä ja nyt se kuukausi on jo mennyt, vähän ylikin.



Ihan ensiksi lämpimät onnittelut kaikille plussanneille!! Näitä onkin tullut ihan melkeinpä liukuhihnalla.



Sitten omaa: Edelliset kuukautiset alkoivat 27.1. eli nyt mennään kiertopäivällä 36... Kierron lopulla, kp 34 tai jotain, rintoja vihloi koko päivän. Siis viilsi. Koskaan ennen ei ole ollut mitään tuollaista, ennemminkin rinnat ovat olleet hieman kosketusarat ennen menkkoja. No, minä sitten tietysti testailemaan, kun ei menkkoja kuulu. Negahan se, kuinkas ollakaan. Eilen sitten tuli paperiin tuhrua ja tänään myös. Tosin kunnolla menkat ei ole vielä(kään) alkaneet. Puuh...



Tämä kuluva kierto on ensimmäinen 3 kk:n terolut-kuurin jälkeen eli ns. luomuna mennään ja taas näyttää kierto venyvän. Pisimmillään ollut ilman teroja 45 päivää. PCO-vaivojahan nämä. Terojen kanssa kierto alkoi vakiintua siihen 31 päivään.



Suoraan sanottuna itkuthan siitä eilen taas tuli kun se tuhru alkoi. Jotenkin sitä ajatteli, että nyt on tässä kierrossa lomamatkat ja kaikki (+tauko vauva-saitilta :D), niin kyllähän se nyt tässä tärppää. Mutta ei. Miten hitossa tuosta stressistä pääsee eroon??



Ja verikokeisiinkaan en päässyt, koska kp 22 oli juuri matkan aikana. Eli nyt maaliskuussa sitten tarkempiin verikokeisiin tsekkaamaan hormoni-toiminta.



Kyllä välillä alkaa usko loppua tähän hommaan, ettei tosi ole. Mutta täytyy yrittää pysyä positiivisella mielellä ja laittaa (taas kerran) uutta putkeen, kunhan ne menkat edes alkaisi ensin :) Tauko vauva-saitilta tulee jatkumaan. Saatan käydä lueskelemassa teidän kuulumisia, mutta omat päivitykset jäävät nyt taas tähän. Jollei mitään maata mullistavaa tapahdu, tiedättehän X)



Aurinkoa kevääseen ja kuulemisiin taas,

Ansku, kp 36/21-45, yk7

Emynelle onnittelut mielettömästä voitosta! Viettäkäähän unohtumattomat häät :D



Ja sitten sitä omaa napaa oikein urakalla: täti se pärähti kylään, eli kuten ennustin, korkealta pudottiin ja kovaa. Eilisestä työpäivästä ei meinannut millään tulla mitään, kun puolilta päivin aloin bongaamaan merkkejä tulevasta. Ja illalla olinkin sitten ihan hajalla kotona, kun väistämätön oli edessä.



Mietin jo itsekseni, että pitäisikö tässä huolestua omasta mielenterveydesä, kun sellaisen mielenliikutuksen kouriin jouduin. Ja syy vai ja ainoastaan kuukautiset. Huhhuh.



Nyt päätin puhaltaa pelin poikki ja pitää totaalisen tauon tässä hommassa. Tarkoittaa siis sitä, että en kyyki vessassa ovis-tikkujen kanssa ja laske kiertopäiviä jne. jne. Ehkäisyä ei missään nimessä oteta takaisin, herranjestas sentään :) Mutta nyt on aika keskittyä muihin juttuihin.



Tämä tarkoittaa myös sitä, että mulle tulee totaali stoppi myös tämän keskustelupalstan osalta. Eli palaamme sitten asiaan kuukauden kuluttua. Tai toivottavasti voin hypätä suoraan o-puolelle :D No joo, nyt katseet muihin juttuihin.



Kun seuraavaksi palaamme asiaan, toivottavasti mahdollisimman moni teistä on jo odottajien puolella.



Kirpakkaa talven jatkoa ja kuulemisiin,

Ansku, kp 2/31-34, yk7

Tuossa pohdittiin raskauskateus-asioita. Luulenpa että raskauden suhteen ollaan niiden syvimpien ihmistunteiden äärellä, että taitaa nuo tunteet olla ihan normaalejakin. Varsinkin, jos tuntuu, että oma kroppa ei kykene siihen, mihin se on luotu.



Tunnustan itsekin "syyllistyneeni" niihin. Onhan se aika epämiellyttävää huomata ajattelevansa, että miksi ei itse pääse kertomaan raskaudesta/ehtisimmepä ennen muita.



En edes tajunnut käyttäytyneeni/puhuneeni tms. tähän asiaan liittyvää ennen kuin mieheni totesi, että eihän tämä mikään kilpailu ole. Totesi vain rauhallisesti, että toisilla se nyt vain onnistuu helpommin kuin toisilla. Omatapa tuo tyyneys!



Noh, en suostu tuntemaan itseäni ainakaan huonoksi ihmiseksi näiden ajatusten vuoksi. Älkäähän tekään. Eiköhän meistä kaikki joskus ajattele näin ;)



Plussapuhureita!