Anna Mai

Toivoelää: Meillä myös kesäkuinen keskenmeno takana - senkin takia raskaana olokin selvisi vasta viikoilla 7+1, kun kuvittelin että kierto on vaan edelleen sekaisin tuon keskenmenon jälkeen. Aika onnellinen joskin vähän varovainen olo vielä, viikot on kuitenkin nyt vasta 8+3 (toki yli viikon enemmän jo kuin viimeksi). Mutta toivottelen ihan hirveästi onnea, tiedän miten ihanaa tämä on!

Heips kaikille! Vähän näin myöhään liittymässä ryhmään - yhden negan jälkeen tulikin lopulta plussa ja laskettu aika oli vähän hukassa. Ekassa neuvolassa se kuitenkin nyt huhtikuun puolelle laitettiin, viimeiseen päivään :) Eli laitoin minäkin vielä ryhmään liittymispyynnön, toivottavasti vielä mahtuu mukaan!

Päivittelen tänne oman tilanteeni ja sitten jättäydyn tästä ryhmästä. Eli eilen kävin ultrassa, jossa todettiin että keskenmeno tapahtunut, todennäköisimmin silloin torstaina kun vuotokin alkoi. Siitä oon onnellinen että nyt kun tähän sitten joutui, niin kohtu on jo itsestään tyhjentynyt ja lupa yrittää uudelleen on heti kunhan tää vuoto lakkaa - mikä luultavasti tapahtuu jo tän viikon aikana, niin vähiin on käynyt.

Ihan hirveän epäreilulta tää edelleen tuntuu, ja kauheen julmalta se että tosiaan heti seuraavana päivänä tuosta ekasta neuvolasta. Enkä ymmärrä miten pystyn sitten mitenkään järkevästi suhtautuun siihen seuraavaan raskauteen, pelottaa jo nyt että mitä jos sekin menee kesken. Toivon kovasti että tärppäisi heti ilman yksiäkään kuukautisia välissä, sitten niiden olisi pakko laittaa varhaisultraan määrittään raskausviikkoja ja saisi heti alkuun jo jotain varmistusta.

Mutta kaikille muille tässä ryhmässä toivottelen paljon parempaa onnea, toivottavasti teillä kaikilla menee raskaus hyvin ja saatte ihanat pikkuiset itsellenne tammikuussa!

Kiitos tästä ketjusta, jotenkin tuonut hieman helpotusta omaan oloon. Keskenmeno mitä ilmeisimmin käynnissä. Eilen (viikot 7+2) alkoi ensin kauhea alavatsakipu ja sen jälkeen sitten kova vuoto. Hiukan se vuotaminen on täksi päiväksi rauhoittunut, kävin terveyskeskuksessa ja sain lähetteen sitten ens viikoks ultraan, jossa katsotaan onko kohtu tyhjentynyt.

Mutta jotenkin tää on ihan käsittämätöntä, miten äkkiä hirvee onni vaihtuu musertavaan suruun. Ehdin toissapäivänä käydä ekassa neuvolassa ja jotenkin koko elämä oli jo suunniteltu tätä vauvaa silmälläpitäen. Eli tuntuu että mulla jo melkein oli se lapsi ja nyt on otettu pois...

Ensi viikolla sitten selviää jatko tarkemmin, terveyskeskuksen gynekologi sanoi että yleensä suositellaan niitä yhtiä kuukautisia alkaviksi mutta jos tämän keskenmenon kanssa ei oo mitään ongelmaa, hän kyllä on sitä mieltä että heti voi ryhtyä yrittään lasta. Että se yksien kuukautisten odottaminen on vain lääkärien työn helpottamista varten. Joten kai me heti ryhdytään odottaan, jos kohtu vaan on tyhjentynyt ja kaikki ok. Kuudennella yrityksellä sai tämä alkunsa, toivottavasti seuraava nopeemmin.

Huh, täällä on nyt menty aika lailla tunteesta toiseen. Eilen oli eka neuvola (rv 7+1), jossa sitten laiteltiin lähetettä labraan ja varattiin aika ekaan ultraan, joka täällä pitää käydä viikolla 12+0-12+2. Ihan fiiliksissä ja innoissaan vihdoin uskalsi alkaa miettiä kaikkea.

No, lyhyt oli tuo ilo, melko varmasti tänään mennyt kesken. Ihan hirvee vuoto pari tuntia tässä iltapäivällä. Huomenna pitää soitella neuvolaan ja sitten katsotaan että mitä kävi, mutta kauheesti ei hoitaja antanut puhelimessa toivoo. Toisin sanoen täällä lähinnä itketään tänään, mutta ehkä tää tästä jossain kohtaa sitten vielä uudeks toiveikkuudeksi muuttuu.

Että sellaista. Käsittämätöntä miten ensin voi olla kolme viikkoo niin onnellinen ja sitten yhtäkkiä ihan murtunut.