Anlina

Linnee: Kyllähän se hieno uutinen oli. :)

Me käytiin yksityisellä tuossa varhaisultrassa, ei siis olisi päästy kunnallisella puolella vielä. Mut hyvä että käytiin, koska muuten en olisi tiennyt, että mun pitää varoa fyysisiä ponnistuksia...

Ihan aluksi, kaikille uusille tervetuloa mukaan, ja onnittelut plussaamisesta. :)

LMC: Meillä on sen tyyppinen ongelma, että vain ICSI tuli kyseeseen. Siitä on vuosi, kun hakeuduimme hoitoon, mutta vastassa on ollut erinäisiä ongelmia, eikä lääkärikään antanut meille paljon toivoa. Kun sitten plussasemme, piti lääkärikin asiaa lähes ihmeenä. Tästä kaikesta johtuen nuo vuodot saavat minut todella huolestuneeksi. Onneksi ne ovat kuitenkin olleet vähäisiä. Sen olen huomannut, että omalla kohdalla on toiminut kun olen kertonut tilanteestani ja huolistani läheisille. Monet ovat kertoneet jostain kaveristaan tms, jolla oli myös ollut vuotoja, ja kaikki oli silti mennyt hyvin. Noista tarinoista olen saanut paljon voimaa.

Havu: Tuo tilasto on tosiaan aika pelottava, tntuisikohan se vähemmän pelottavalta jos kääntäisi asian niin päin, että 85-90 % raskauksista etenee normaalisti...? Jaan muuten ajatuksesi varhaisultrassa käynnistä ihan täysin. Itse olen sitä mieltä, että keskenmeno on rankka juttu, oli sitten kyseessä tuulimuna tai vaikka syke olisi ehditty havaita. Kummassakin tapauksessa sitä ehtii elää kuitenkin sitä raskautta, joten surua tulee joka tapauksessa.

Useampikin täällä (itseni mukaan lukien) miettii, mitäs kun tuli syötyä jotain kellettyä vaikka oli jo raskaana. Varmasti melkein jokainen syö vahingossa jotain "kiellettyä" jossain vaiheessa raskautta. Useimmiten silti asiat menevät kuitenkin ihan hyvin. Nuo ovat kuitenkin vain "ruokasuosituksia". Tässä pätee kyllä se, että tieto lisää tuskaa. Hyvähän se on, että yrittää parhaansa mukaan noudattaa suosituksia. Itsekin söin alkuraskaudessa vahingossa haukea, kun en muistanut sen olevan kiellettyä. Aina voi soittaa myös neuvolaan ja kysyä, jos jokin asia painaa mieltä. Se henkilökunta on siellä sitä varten, että heiltä voi kysyä. :)

Mishu: Varmasti haastavaa oleilla ulkomailla tässä tilanteessa. Voisitko ottaa juhliin mukaan jotain omaa naposteltavaa, tai kysyä vaivihkaa kokilta ruokien sisällöstä?

Helmi80: Ymmärrän huolesi. Koska meillä ei ole tosiaan raskautuminen olut helppoa, meinaa omakin ajatus kääntyä huoleen ihan koko ajan. Sitten yritän muistuttaa itselleni, että tämä on todella ainutlaatuista aikaa, ja pitäisi koittaa nauttia. jatkuva murehtiminen ei ole hyväksi. :)

Ai niin, ja käytiin tosiaan eilen ultrassa. Kiitos tsempeistä! :) Löytyi alkio oikeasta paikasta ja sykekin löytyi. Tosin löytyi myös hyytymä, jonka johdosta lääkäri näytti hieman huolestuneelta, ja jouduin rasituskieltoon. Ei siis mitään fyysistä ponnistelua. Ensi viikolla tarkistetaan tilanne. Ei auta muu kuin toivoa parasta.

Anlina

(Joka luuli viikkojen olevan 7+2, mutta alkion koon perusteella viikot saattavat ollakin 6+4)

Toivoa täynnä: Lämmin osanotto sinulle, en löydä sanoja tähän. Tuo on varmasti monen odottajan pahin pelko, ja itselläkin huoli tuosta alituisesti mielessä. Suuntaat niin ihanasti kuitenkin katseen tulevaisuuteen, sinulla on sopiva nimimerkki. :) Toivon, että onnesi kääntyy ja pysyy hyvänä!

LoveMyChildren: Meillä on yhteistä tarinoissa se, että mullakin on punktio takana ja kirkasta veristä vuotoa tullut muutamaan otteeseen. Olen tosi huolissani tilanteesta, koska meillä ei ole enää juurikaan mahdollisuuksia yritää uudelleen, jos tämä menisi kesken. Vuoto huolestuttaa minua kovasti, mutta onneksi tänään on varhaisultra, toivottavasti siellä saataisiin hyviä uutisia.

Apila: Kyselit kenelle ollaan kerrottu raskaudesta. Me ollaan kerrottu lähimmille perheenjäsenille ja ystävile. Helpompaa, kun ei tarvii niin paljoo peitellä ja salailla juhlissa yms. Lisäsi, jos kävisi huonosti, niin ei tarvitsisi yksin olla sen surunkaan kanssa...

Kyselit myös sokerirasituskokeesta. En ole varma muistanko oikein, mutta semmoinen mielikuva mulla on, että jos ensimmäinen raskaus on tietyn ikävaiheen jälkeen (olikohan raja 30v tms), niin sokerirsituskokeeseen joutuis automaattisesti.

Anlina, rv 7+1

Höh, tää hävitti kappalejaot mun kirjoituksesta… Jospa siitä kuitenkin jotain tolkkua sais. :D

Anlina

Voinko liittyä porukkaan? Olisi kiva päästä jakaman ajatuksia muiden samassa veneessä olevien kanssa. :)

Paljon onnea kaikille plussanneille! :)

Plussasin äitienpäivänä, ja laskettu aika on 15.1.2015. Toinen olis tulossa, esikoistyttö on kolmevuotias. Kovasti ja hartasti tätä on odotettu. Lääkäri jo piti meitä aika toivottomana tapauksena, kunnes tärppäsi. Lääkärinkin mukaan meillä kävi aikamoinen tuuri. Toivotan että tuuri kestää loppuun asti, sillä en tiedä voisiko toista kertaa enää olla yhtä hyvä onni matkassa.

Luin koko keskustelun läpi, ja vaikka nimimerkit menevät mulla sekas täällä, että kuka on mitäkin kirjoitellut, niin paljon tunnistin tuttuja ajatuksia ja juttuja teidän kirjoituksista. Mulla eka oire oli hirmuinen palellus ja väsymys, vatsa on myöskin jo turvonnut kiitettävästi, että välillä näyttää kuin oisin jotain seitsemännellä kuulla. Kiva tässä koittaa sit vaatteilla peitellä, kun viikkoja oikesti vasta näin vähän. :D Joku valitteli, että housujen vyötäröt kiristää, no mulla on ollu sama ongelma ihan alusta asti, olen joutunut leikkelemään pikkareiden vyötärönauhaa saksilla, kun en haluis mitään mammapikkareita vielä käyttää… :D

Folaatistakin joku täällä oli kirjoitellut. Minä otin heti kohta plussattuani multivitan raskaus ja imetys vitskut käyttöön, ja niissähän on se suositeltu määrä folaattia. Silti mietin onko se tarpeeksi, kun tuota folaatin käytön tarpeellisuutta niin monessa yhteydessä korostetaan. Myöskin joku kertoili kyyläävänsä hirmuisen tarkkaan syömisiään. No sekin kuulostaa hirveän tutulta, taidan hetkittäin olla hiukan hysteerinen ja ylivarovainen. Toivon että osaisin enemmä nauttia raskaudesta ja vähemmän hermoilla. No, jospa sitä sitten 12 viikon jälkeen osais rentoutua. Hirvittää kyllä kun kuulee paljon näitä keskenmenotarinoita, ja aika monilla on mennyt kesken siinä viikoilla 8-10, niin niitä viikkoja olen ruvennut oikein pitämään semmoisena vaaran paikkana. :/

Mut toivon meille kaikille paljon onnea matkaan, että kaikki menisi hyvin. Koitetaan iloita ja nauttia olostamme. Ja kiva olis jos täälläkin kirjoittelua olisi jatkossa, sillä itse epäröin facebookryhmään liittymisen suhteen…

Anlina 6+3