Ambrosius

Hei!

Tässä toinen isä, jonka vaimo "rikkoi perheen". Terminä tuo on tietysti raaka ja tuomitseva, mutta totuus ei pala tulessakaan. Exäni petti minua useamman kerran putkeen yht'äkkiä satunnaisten miesten ja naisten kanssa, ja se touhu minulle riitti vaikka yritin pitää kiinni kynsin ja hampain. Koski aivan mielettömästi, ja nyt olen yksin kahden alle kouluikäisen lapseni kanssa. Tottakai se nainen syytteli minua kaikesta mahdollisesta, kuten sinunkin kohdallasi ("Nyt vaimo ilmoitti että haluaa eron, syynä kuulemma aiempi käytökseni"), mutta tämähän ei ole totta. Hän vain yrittää saada omaa syyllisyyttään kaadettua niskaansa, kuten niin monella naisella tuntuu olevan tapana.

Mikäli vaimosi ei suostu terapiaan, anna mennä. Se on lasten kannalta kamalaa, mutta älä hyvä mies kuitenkaan laske irti lapsistasi. Vaimo muuttakoon muualle uuden "rakkautensa" kanssa, jää sinä lasten kanssa kotiin ja ala rakentaa raunioista elämääsi uudestaan. Lapset kyllä tulevat näkemään totuuden myöhemmin, kyseessä on vain naisen hillittömyys ja unohdus lupauksesta - myötä- ja vastamäessä. Kyseessä ei ole luovuttaminen sinun osaltasi, mutta roikkuminen ja loputon anteeksiantaminen vie sinulta viimeisetkin kunnian (kyllä, kunnian, nykymaailmassa tuntuu sekin unohtuneen) ja miehisyyden rippeet, jotka on paljon vaikeampi, jos mahdoton, saada enää takaisin muutenkin kipeän ja inhottavan eron jälkeen. 

Omatkaan tunteeni eivät ole exää kohtaan hävinneet, rakastan häntä edelleen, vaikka mielenterveysongelmat alkoivatkin hänellä eron jälkeen kun tajusi mitä oli tehnyt. Luottamus vaimoosi on aivan varmasti mennyt, ja hänelläkin lie joku elämän kriisi päällä. En kuitenkaan suosittele yliymmärtämään tuota käytöstä, se on henkistä luovuttamista vaimosi osalta. Älä sinä tee tätä, sinulla on täysi oikeus purkaa liitto. Muista, ettet voi kontrolloida toista nykyisen lainsäädännön puitteissa, eikä pidäkkään. Helpompi se on kontrolloida kirppusirkusta kuin kiimaista naista. Menköön menojaan, jatkakaa te lasten kanssa normaalia arkea. Älä anna kuitenkaan selvästi epävakaan naisen ottaa mitään etulyöntiasemaa lapsiin nähden, hän on se, joka mennä haluaa, et sinä. Minusta tällaisessa tilanteessa sinun pitää olla se, joka jää kotiin lasten kanssa. Tapaamiset ja muut sovitte sitten jälkeenpäin.

Sinulla on jumalattoman vaikea prosessi edessäsi. Minä kävin todella alhaalla ja henkisessä helvetissä, mutta lopulta oikeus voitti ja aikaa tästä on nyt kaksi vuotta. Minulla on kuvioissa nyt myös mukana uusi nainen (YH-äiti hänkin), ja elämä alkaa jälleen hymyillä. Niin kornilta kuin se kuulostaakin, antaa ajan kulua ja pidä huoli itsestäsi ja lapsistasi. Ota nyt jo kova asenne vaimoasi kohtaan ja "unohda olemassaolonsa", ja keskity töihin/harrastuksiin/lapsiin. Klassinen neuvo, mutta toimii oikeasti. Mikäli nainen tulee (todennäköisesti tulee) vuoden - kahden päästä toisiin aatoksiin, älä ota takaisin. Rakkaus on julmaa ja ratsuväki raakaa, pidä itsesi miehenä.

Saat kaiken henkisen tukeni.