Aliisa Kyoto

Lämpimästi tervetuloa Elliep :)

Voih kävin tänään lääkärissä, kun pari-kolme päivää on vaivannut inhottava pohjekipu. Nyt sitten on varattu viideksi trombiultraääni, että poissuljetaan tukoksen olemassaolo. Raskaana riski tukoksiin on ilmeisesti vähän suurempi ja meillä kun on noita sukurasitteitakin. Että kismittää jos joudun taas pistämään napapiikkiä!!(jouduin piikittämään sitä kuukauden verran kun mursin kinttuni). Pitäkää peukkuja ettei minuu passiteta sairaalaan :/. 

Terkuin, Trombi-Aliisa

Megan: se on hyvää harjoittelua tulevaan, arvaa joutuuko sen plussan jälkeen ajattelemaan 24/7 tekemisiä :).

Uiui Tyttö ja Varis, minkä rotuisia hauveleita teillä on?

Oltiin tänään yhdessä kansallispuistossa pieni päivävaellus tekemässä ja nyt sitten olenkin niiiiiiiin naatti että oksat pois. Toivottavasti teillä on ollut kiva viikonloppu, tää kömpii petiin viluilemaan ja sammumaan. Öitä :)

Terv. Aliisa Turhapuro

JanetteO: miulle taas psykiatri sanoi että tuo Citalopram on ainoa kunnolla tutkittu lääke jota voisi huoletta käyttää raskauden ajan. Samoja oireita tuli minulla siitä kuin sinullakin, siksi minulla se vaihdettiin, hmm, olisikohan ollut Venlaflaxiniksi (?). Sen piti "hillitä" tuota syömistä. Se oli kyllä myöhäistä kun kilot ehti tulla jo :). Mutta siis minun lääkäri suositteli siirtymistä takaisin Citalopramiin jos tulisin raskaaksi ja haluan jatkaa lääkitystä. Tuosta Venlaflaxinistakin tuli aikamoiset oireilut alasajossa, levottomat jalat, kiukkuisuus ja ärtyneisyys. Mutta kun lääkkeen vaikutusaika loppui (alasajo mielestäni kesti melkein 1,5 kk), tuntui kuin sumuverho olisi hälvennyt. Tunteet tuli paremmin mukaan. 

Mutta kuulostele missä vaiheessa siun olot on menossa, onko nyt se hetki että voisit lopettaa? Onko asiat "tasaisesti"? Kaikki ratkaisuthan on hyviä, oli ne lääkkeillä tai ilman kunhan teet ne oman vointisi mukaisesti :). 

Heh Tyttö ja Varis, otan käyttöön tuon turhapuromaisuuden ;). Jännältä kuulostaa vaiheesi lääkkeiden ja uusien kiertojen suhteen, jännä kuulla mitä tapahtuu seuraavaksi :). Itseäkin vähän ihmetyttää tuo Ukrainan tilanne, mitä ihmettä siellä oikein tapahtuu...

Huh Tuutikki miten surullisia tarinoita. Nämäkin tarinat muistuttavat hyvin siitä, että pitää kuunnella omaa kroppaa ja oireiluja ja tarttua niihin jos tuntuu kummalta. Ja aina ei se yksi lääkäri ole jumala, kannattaa aina kysyä toinen mielipide toiselta jumalalta ;). Tämä asia opittu myös meidän lähipiirissä kun on parin hoitovirheen seurauksia tullut seurattua aika läheltä. 

JanetteO: mie lopetin masislääkityksen tammikuussa, suurimpana syynä tuo vauvaprojekti (vaikka optiona oli lääkkeen vaihto toiseen jos en olisi pärjännyt ilman). Toisena syynä lopettamiseen oli parempi vointi ja kolmantena juuri tuo painon nousu. Vähän ristiriitaista tekstiä oli masennuslääkkeistä ja raskaudesta, joidenkin mielestä vaikuttaa, joidenkin mielestä ei. Minimoitiin epävarmuustekijät siis lopettamalla kokonaan, mutta oli rankkaa aikaa se lääkkeen alasajokin, huh. Onneksi tein sen ajoissa, olisi ollut aikamoinen stressitekijä ainakin minulle se lääkkeen lopetus ja vauvayritys samaan aikaan. 

Heips kaikki ja ihanaa tulevaa viikonloppua!!

Minä täällä jo piletän että saa NUKKUA koko viikonlopun :D. No ei vaiskaan, mutta aika väsynyt olen päivisin, työt ei todellakaan rullaa. Ihan kiva vaan olla pari päivää. 

Maggiemee kiva kun kerroit neuvolakuulumisia! Mie kamuilta olen kuullutkin että se on sitä turisemista ekalla kerralla. Se jo vähän turhauttaa kun todellakin se lopullinen varmistus tulee vasta siinä ultrassa! Tämä odottaminen ei lopu ikinä :D. Ensin odotat että kierto tulee "normaaliksi", sitten alat bongailemaan oviksia, sitten odottelet kuukautisia ja testaamisia, sitten odotat että tulee plussa, sitten kun tulee plussa odotat neuvolaa , sitten ekaa ultraa, ja sitten mahan kasvua ja että voit kertoa kaikille ja sitten vasta alatkin odottamaan! Tää odottamisen kehä ei lopu ikinä :D. 

Tiedän jo valmiiksi että joudun kaiken maailman kontrolleihin ja rasituskokeisiin. Itselleni on tullut masennuslääkitysten ansiosta useita kiloja lisäpainoa ja kilpparin vajaatoiminta jonkun verran vaikeuttaa painon pudotusta. Ja nyt ei saakkaan pudottaa painoa.

Sitten siihen päälle sukurasitteena olevat sokeritaudit, sepelvaltimotaudit, verisuonitukokset, sydäntaudit.. Saan varmaan rampata kokeissa koko ajan. Sitä sokerirasitustestiä odotan jo kauhulla, isä niissä käynyt jonkin verran ja on kuulemma aika kamalaa se litkun juominen, yök!

En tiedä miten tarkkaan syyniin joudutaan miekkoseni näkövamman takia. Ainakin neuvolan esitietolomakkeessa kysyttiin jotain vammaisuuksiin liittyen. Mieheni on siis näkövammainen, vamma  ei ole perinnöllinen mutta varmaan tämän asian takia ollaan erikoissyynissä? Paljon ollaan puhuttu mitä miehen näkövamma vanhemmuuteen vaikuttaa. Itse olen sitä mieltä että ei oikein mitään, tässä kodissa vain sitten äiskä ajaa autoa ja kuskaa harrastuksiin :). Vammainen on muutenkin negatiivissävytteinen sana, meille se taas on arkipäiväinen sana, ei mörkö :). 

Vielä kerran ihanaa venetsialaista viikonloppua kaikille, sohva here i come :D

Terkuin, Aliisa 6+1