Aliisa Kyoto

Nokunoku miusta tuntuu että kirkot on kolkkoja jos siellä ei ole tupa täysi :D. Yksissä häissä oltiin Kerimäen isossa puukirkossa. Vaikuttava rakennus mutta tuntui kolkolta kun oli vain pari riviä vieraita ja morsian-raukka käveli piiiiitkän matkan ja kaikki tuijotti. Huomatkaa tämä miun kauhu liittyen tuijottamiseen. Nuo kotijuhlat kuulostaa kivalta, sopivan kotoisa. Toinen mitä mietin olisi tosi kiva ravintola missä syödä hyvin. Äh, heti alkoi hermostuttaa. Voiko sen tehdä niin että ei vaan kerro kenellekkään? :)

Keskiviikkoa kaikille :)

Heh, olen ollut miekkoseni kanssa 12 vuotta ja kihloissa vuodesta 2005 (piti tarkistaa sormuksesta kun en muistanut :D). Tykkään häistä, jos ne on jonkun muun häät :). En tiedä miksi kaihdan tätä omalla kohdallani. Ajatus itsestäni jossain mekossa, ja kaikki tuijottaa.. Iiik. 

Nyt mies on kovasti ehdotellut naimisiinmenoa ennen kuin Papu (kyllä, meillä on työstönimi, ällöä) syntyy. En oikein tiedä miten sen toteuttaisi. Toisaalta haluaisin juhlat, mutta en myöskään haluaisi olla juhlan keskipiste. Ja toisaalta taas maistraatissa käynti kahdestaan kuulostaa vähän apealta. Tiedän, olen outo ja vaikea :D. Mutta käytännön takia olisi varmaan järkevää naimisiin mennä, ei tarvitsisi isyyden tunnustamista jne. 

Megan: tiedän niin tuon siun tunteesi! Meidän kaveriporukassa ja sukulaisissa on ollut parin vuoden aikana tosi paljon vauvauutisia, ja vaikka kuinka olen iloinen heidän puolestaan, itkin joka ikinen kerta (ja sain itkeä aika monta kertaa). Siitä varmaan mieskin huomasi että tämä likka on tosissaan tuon vauvakuumeen kanssa. Se tunne oli aivan kamala, ei se kuitenkaan ollut minulta pois että lähipiiriin tuli uusi vauva, mutta se tieto että se en ollutkaan minä vaan joku muu..

Anteeksi kun taas paukauttelen mielipiteitäni, mutta en oikein tajua että miksi pitää niin kauheasti pelätä sitä keskenmenon riskiä kun plussaa? Eikö semmoisen pelkääminen tuo aikamoisen varjon koko odotuksen alkuajalle?

Itse en jotenkin "osaa" pelätä ja stressata asiaa, enkä itse asiassa halua. Tiedostan sen riskin ja sen takia en ole vielä koko maailmalle kertonut, mutta jollakin tavalla oloni on varma? Varma siitä että kaikki menee ok tai jos jotain ikävää pitää tapahtua, niin sitten se tapahtuu.

Vähän harmittaa toisten puolesta esim. tuolla muissa keskusteluissa ja ryhmissä kun tuntuu se keskenmenon pelko menevän jo hysterian puolelle. Tietenkin ymmärrän näiden ihmisten kohdalla joille se on tapahtunut. 

Odotappa Iines14 kun plussaat, jos on yhtään taipumusta "hormoninäppyihin" niin sitten se riemu alkaa. Miulla on leukaperät ihan täynnä näppyjä, ja nyt ovat alkaneet leviämään kasvojen reunoille myös. Raskauden aikainen hehku, missä olet???

Oioi Murrmelitar!! Selkeän haalean viivanhan mieki tein silloin aluksi, iiiiiik!

Huomenta, 

Fiu, vaara ohi :). Suonet oli avoimet eli ei tukosta, lihasperäistä tulehdusta ilmeisesti. Että kerkesin jo pelästyä ja harmitella, että eikö mikään suju meidän perheessä ilman ongelmia, edes raskaus. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä että oli hyvä käydä tarkistamassa asia kun on näitä "rasitteita". Mukavasti maksoi 200 e koko eilinen touhu, onneksi minulla on tosi hyvä vakuutus :). Nyt taas iloisin mielin jatkan pahoinvointioloani ilman muita huolia :D.

Menin muuten kahdelle työkaverille kertomaan eilen raskaudesta kun olin ihan paniikissa tuosta tukosriskistä, sain iloiset reaktiot, se tuntui aika mukavalta. Toivottavasti kaikki nyt vaan menee hyvin loppuun saakka. Näin myös viime yönä unta että sain maailman kauneimman poikavauvan (mielestäni kaikki vauvat ei ole ihan niin "kauniita" kuin toiset. Jotkut vauvat näyttävät mielestäni hassuilta. Anteeksi jos suututin jonkun tällä kommentilla)

Kiva kuulla kaikkea positiivista, Murrmelittaren reissu ja onnistuneet talletukset, Assistenten uusi-ihana työ ja häät!! Tuleeko teille millaiset juhlat? Ja Eitnen ovisolot kuulostavat lupaavilta, tämä pitää täällä kovasti peukkuja!

Tiistaiterkuin, Helpottunut-Aliisa