äityli80 (Deleted)

Tiedän tarkalleen tuon tunteen ja tosi ilkeä on. Odotan nyt neljättä lastani ja minulla on ollut tuota vihlontaa jokaisessa odotuksessa. Äitini kanssa asiasta olen puhunut ja hän sanoi sen johtuvan siitä, kun vauva painaa päätään alas kohdunsuulle. Ja olenkin huomannut, että nuo vihlonnat alkaa aina näillä loppuviikoilla, kun vauva on jo kääntynyt pää alaspäin. Ja tuntuu kovimmin silloin, kun vauva liikkuu masussa vilkkaasti. Eli ihan normaalia, mutta inhottavaa.

Olen kuullut, että maidon maku voi muuttua, mutta sen koostumukseen ei kait pitäis uuden raskauden vaikuttaa. Itse aloin odottaa uutta vauvaa esikoisen ollessa vasta 5kk ja imetin sen jälkeen vielä kaksi kk, samalla totutellen vauvaa korvikkeisiin.7kk:n ikäisenä siis lopetin, koska neuvolasta neuvottiin niin. Imetys ei sinällään haittaa kasvavaa sikiötä, mutta äidin jaksamiseen se voi vaikuttaa, kun täytyisi riittää ravintoa sekä äidille, vauvalle, että kohtuasukille.

Minä olen kulkenut posliinia maalaamassa nyt muutaman vuoden kerran viikossa. Olen nyt kolmatta kertaa raskaana posliinimaalauksessa ja ainakaan edellisille lapsille se ei aiheuttanut mitään ongelmia, eikä tässäkään odotuksessa ole ollut mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Rakenneultran mukaan vauva on normaalisti kehittynyt. Toista lasta odottaessani kävin piirissä, missä maalattiin sekä lystereillä, että tavallisilla vesiohenteisilla maaleilla, mutta nykyisen asuinkuntani posliinipiiri on jaettu niin, että lysterimaalaus on erikseen. Kolmatta ja nyt neljättä odottaessani olen käynyt tässä piirissä, enkä siten ole joutunut altistumaan lysterimaalien kaasuille. Mutta lapset ovat siis olleet kaikki terveitä ja en usko, että sinullakaan on syytä huoleen. Jos et itse maalaa lystereillä, etkä mene ihan viereen kun joku muu maalaa, niin ei se kerta viikossa maata varmaan kaada. Minulle tuli silloin toisen odotusaikana huono olo, kun itse yritin lystereillä maalata. Muiden maalaus ei haitannut, kun en mennyt ihan lähelle.

esikko syntyi tammikuussa ja puin hänelle sairaalasta lähtiessä bodyn, trikoo paidan ja potkuhousut. Näiden päälle kypärämyssyn, villaisen lakin, tumput, töppöset ja toppahaalarin. Meillä kotiin oli 1,5 tunnin matka ja vauva olisi varmaan ehtinyt tukehtua enemmissä vaatteissa. Huhtikuussa syntyneelle kakkoselle puin muuten saman vaatekerran, mutta toppapuvun vaihdoin kevyttoppaiseen. Hyvin tarkeni.

1. ja 2. lapsen välillä ja nyt 3. ja 4. lapsen välille tulee saman verran. Raskaus on mennyt kuin sumussa isompia hoidellessa, myös toisen lapsen odotus meni esikoista hoidellessa samoin. Mitään ongelmia ei minulla ainakaan ole raskauksissa ollut, vaikka väli onkin ollut niin lyhyt. Esikoinen syntyi meillä vielä hätäsektiolla ja hieman pelkäsin silloin uudelleen raskaaksi tullessani, että miten haava kestää, mutta hyvin kesti. Elämä sitten vauvan synnyttyä kahta melkein vauvaikäistä hoidellessa on tietenkin välillä rankkaa, mutta kun ottaa myös itsensä huomioon ja muistaa sen, että apua saa pyytää silloin kun sitä tarvitsee, jos ei muuta apua ole niin neuvolan kautta. Itse olen selvinnyt suureksi osaksi mieheni ansiosta, hän on ollut ihanasti apuna. Eli tsemppiä vaan, kyllä siitä selviää!