Aila Onerva

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:55"]

Abortti on kova päätös. Onnesi on ainakin se, että olet hyvin nuori ja voit ehtiä myöhemmin tekemään vielä vaikka kuinka monta lasta - jos terveydentilasi siis kohenee. Sinun on kuitenkin hyvin rehellisesti kohdattava itsesi ja pohdittava, voiko olla mahdollista ettet saa lapsia koskaan lääkityksesi vuoksi?

Jos päädyt aborttiin, käy se tarkasti ja huolella läpi psykiatrin ja mahdollisten tukiryhmien kanssa. Minä tein abortin kun olin 17-vuotias, ja nyt 13 vuotta myöhemmin olen raskaana ja huomaan, miten suru nousee pintaan aivan yllättäen, vaikka luulin asian olleen minulle selvä. 

[/quote]

Jep, harmittaa, että joudun tällaisen päätöksen eteen, varsinkin kun tiedän herkät paikkani ja lapset ovat kyllä sellainen. Lääkitykseni on mahdollista purkaa vakaammassa elämäntilanteessa. Tällä hetkellä olen kuitenkin melko riippuvainen niistä unen saamisen vuoksi. Tämä unettomuus ei ole mitään pientä unettomuutta, vaan minun on ihan oikeasti mahdollista valvoa vaikka viikko ja seota, jollen ota tätä lääkettä. Se on varmasti psyykkistä, muttei tee siitä vähemmän todellista. Jotain unilääkettä minun on käytettävä ja kaikki lääkkeethän läpäisevät istukan. 

Olen miettinyt tätä tulevaisuuden lapsen hankintaa myös tältä kantilta. Joskus mietin, että psyykkisten juttujeni ja lääkitysteni vuoksi minun olisi parempi adoptoida lapsi (antaa koti sitä tarvitsevalle, valmiina olemassaolevalle lapselle), kuin synnyttää itse biologinen. 

Mutta kyllä minä jollain keinolla joskus toivon lapsen saavani hyvään tilanteeseen :)

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:55"]

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:36"]

Meillä ollaan samassa tilanteessa, tosin aiomme pitää lapsen. Olemme molemmat kotona yhteensä kolme vuotta käyttäen sen ajan mm. verkkokursseihin ja sen jälkeen opiskelut jatkuu täyspäiväisinä. Lähin päiväkoti on yliopiston naapurissa. Hyvin tästä selvitään, ja ap:kin selvisi jos haluaisi!

[/quote]

Mutta AP ei usko miehensä osallistuvan vauvan hoitoon. Ottaen huomioon AP:n unettomuuden se olisi kovin hankala tilanne.

[/quote]

Näinpä - kuten sanottu, ei ole lainkaan varma, että hän on viikon tai kuukauden päästä edes Suomessa.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:36"]

Meillä ollaan samassa tilanteessa, tosin aiomme pitää lapsen. Olemme molemmat kotona yhteensä kolme vuotta käyttäen sen ajan mm. verkkokursseihin ja sen jälkeen opiskelut jatkuu täyspäiväisinä. Lähin päiväkoti on yliopiston naapurissa. Hyvin tästä selvitään, ja ap:kin selvisi jos haluaisi!

[/quote]

Toivon teille tosi paljon onnea. On hyvä asia, että teillä on luottoa toisiinne ja teitä on tilanteessa kaksi.

Kiitos vastauksesta! Ajatuksesi kuulostavat hyvin samanlaisilta kuin omani. Elin myös köyhän lapsuuden ja vanhempiani mitenkään syyttämättä tai väheksymättä tällä hetkellä, olin siitä lapsena usein vihainen. Tiedän, että taloudellisen turvan puuttuminen aiheuttaa lapsessa monia tunteita, itse koin köyhyydestämme melkoista häpeää ja joskus jopa vihaa vanhempiani kohtaan. Enää en koe asiaa siten, vaikka ajattelenkin, että heidän olisi kannattanut miettiä resurssejaan ennen lasten hankintaa. Ihan kuten nyt itse teen.

Toivon myös, ettei tämä asia jää hirveästi kummittelemaan mieleeni. Olen kuitenkin hyvin herkkä ihminen ja niin saattaa käydä. Kaiken kaikkiaan ajattelen, että tämä ratkaisu on tähän tilanteeseen järkevä.

[quote author="Vierailija" time="20.10.2014 klo 18:26"]

Ihme selittelyä. Luovu ajatuksesta, että asia kuuluu muille. Olet vapaa tekemään niin kuin sinulle on parhaaksi.

[/quote]

En tarkoita selitellä enkä ajattele, että asia kuuluu muille. Kirjoituksellani halusin taustoittaa asiaa ja kuulla kokemuksia. En ymmärrä, miksi keskustelupalstoilla asia lähtee niin usein ihan sivuraiteille ja oletetaan ihan muuta kuin aloittaja on tarkoittanut.