aikuinen

Tuntuupas tutulta! Ajattelin itsekin joskus noin... Juttu vain on niin, että luultavasti he tietävät asian itsekin, mutta heillä ei ole rahaa tai aikaa tehdä asialle mitään. Voi olla myös sairautta yms, mikä muuttaa prioriteetteja. Huvittavinta on, että olen nyt itse siinä tilanteessa, että oma nuori aikuinen jälkikasvu luultavasti ajattelee samoin. Keittiö on vuodelta -87 ja seinäpaperitkin >10 vuotta vanhat. Ylimääräiset rahat menevät lasten kouluttamiseen ja harrastuksiin. Ylimääräinen aika taas kuluu kodin ulkopuolella. Emme myöskään halua heittää pois 25 vuotta sitten ostettuja, edelleen käyttökuntoisia ja perussiistejä huonekaluja. Jos kaikki tekisivät niin, maailma hukkuisi rojuun. Olin nuorempana sisustusintoilija, mutta kun lapset kasvoivat aikuisiksi, into on laantunut. Kai se kuului siihen elämäntilanteeseen, kun lapset syntyivät. Nykyään ymmärrän anoppia. Toivon, että tästä oli jotain hyötyä. Minulla ei ole vauvoja enää, mutta kommenttisi tuntui tutulta omasta elämästä. Toki olen ajatellut, että pidän kodin siistinä, vaikka se onkin vanhan aikainen. Ja korjaustoimet koitan ajoittaa niin, että ikävuosina 60-> ei tarvitsisi enää rempata mitään työläämpää.