Ahmatar

Onpa täällä paljon uusia, tervetuloa mukaan Prinressa, Ljos, imn92 ja ketä kaikkia muita siellä olikaan! Itse kirjoittelen laiskuuttani paljon enemmän FB-ryhmään mutta yritän myös tätä seurata silloin tällöin :).

Ja kevätkukka: Todellakin arveluttaa! Eikä edes silloin tällöin vaan enimmän osan aikaa! Mutta välillä sitten taas miettii että "it's now or never" ja ainakin toistaiseksi olen ollet ollut sillä kannalla että "never" on kuitenkin se huonoin vaihtoehto :).

Luotan siihen että jos ja kun joskus tärppää että siinä on sitten itsellä aikaa 9kk henkisesti kasvaa mahan mukana :D. Eli näillä mennään, onneksi on vielä pari kuukautta aikaa sulatella asiaa ennen yrityksen todellista alkua :). Je vetää Ladyvitaa! En o ikinä ennen käyttänyt jodi- enkä foolihappolisiä mutta lueskeltuani vähän Kaisa Jaakkolan kirjoja niin totesin että nuo nyt vähintään pitää ottaa käyttöön! Entuudestaan olen käyttänyt säännöllisesti omega-3 ja sitä meinaan myös jatkaa :).

Vaikea tilanne sinulla, eikä kukaan muu osaa tuota ratkaista muuta kuin sinä itse mutta kaksi asiaa huomioisin päätöksenteossa:

- Pohdi tuota että kuinka paljon oikeasti haluat ja tarvitset lapsen. Onko tämä "kehosi" halu (biologiset toiminnot kuten tikittävä kello voi oikeasti sekoittaa pään pahastikin, vaikka olet ennen ollut varma ettet halua lapsia) vai haluatko SINÄ vauvan ja olla äiti loppuelämäsi ajan jne. Toisaalta se että olet jo päättänyt pysyä miehesi kanssa vaikka hän ei ikinä haluaisi lapsia niin kertoo mielestäni siitä että vauvatoive ei tunnu kuitenkaan yhtä pahalta kuin ero, eli silloin ehkä kyseessä enemmän tuo biologisen kellon tikitys ja vähemmän siun oma pakottava tarve tulla äidiksi. Ihan sen takia toivon sinun pohtivan tätä koska jos kyse on nimenomaan SINUN halusta ja elämää suuremmasta toiveesta tulla äidiksi, niin silloin luultavasti ajan kuluessa katkeroidut miehelle. Jos et nyt niin 20 - 30 vuoden kuluttua.

- Toisekseen kannattaa pohtia vakavasti Heinähaave15:en kommenttia, koska vaikka ero näyttää nyt kuinka epätodennäköiselle niin tiedän ihan liian monta paria, jotka on seurustellut läpi naisen parhaimman hedelmällisen iän, ja sitten kun ero tuli kuitenkin joko erimielisyyksien tai pettämisen (vaihtaminen nuorempaan) tms. kautta, niin sitten harmittaa tuplasti enemmän se ettei eronnut ajoissa ja etsinyt sellaista miestä jonka kanssa lapsi olisi tullut tehtyä.

En ole koskaan kuullut eronneen naisen (tai miehen) katuneen hankkimaansa lasta mutta tunnen monta, jotka katuvat etteivät eronneet aiemmin mikäli kyseessä oli ylipääsemättömät erimielisyydet kuten vauvatoiveet.

Tämän viisaampia neuvoja ei valitettavasti ole antaa. Minä tiedän vain tapauksia, joissa mies ei koskaan muuttanut mieltään vauvahaaveen kanssa. Toisaalta en tunne myöskään kovinkaan montaa miestä, jotka eivät omaa lastaan rakastaisi, olivat he sitten alunperin halunneet lasta tai ei.

Tervetuloa uusille! Toivottavasti täällä tai tuolla suljetussa ryhmässä riittää myös juttua vastaisuudessa, yritän käydä joskus kurkkimassa mitä täällä kirjoiteltu, vaikka enimmäkseen seuraan salaista ryhmää somen puolella. Eka olin vähän kauhuissani ryhmästä, jossa ollaan omalla nimellä ja tuosta että jos sinne tuleekin joku tuttu :D. Mutta toisaalta sit jos tulee niin sitten ainakin tietää että samassa veneessä kellutaan, että tuskin kumpikaan lähtee sitten kylillä toisesta juoruamaan :). Ja täällä taas ei voi kertoa itsestään mitään kun pelkää että joku lukija tunnistaa, niin itse alkustressin jälkeen tykästyin kyllä tuohon salaryhmään. Mutta tervetuloa mukaan itse kullekin sillä tavalla mikä itselle tuntuu sopivalta, mielenkiinnolla kyllä odotan sitä kun ihmisillä pikkuhiljaa alkaa yritykset tuossa kevään ja kesän korvilla niin varmasti paljon juteltavaa riittää :).

Voi kamalaa Haaveiluja, osanottoni :(. Voimia kevääseen, toivottavasti löydät pian fiksumman ja kypsemmän Miehen, jonka kanssa pääset lisääntymispuuhiin! Ja todella, onneksi et jäänyt odottamaan hänelle, joten onni onnettomuudessa :/.
Etsinpä käsiini ryhmän, olen jotenkin myös vainoharhainen että joku naapuri tunnistaa mut täältä :D.

Moikka! Hei ihanaa että tähän joku vastasi :). Kiva tietää etten ole ainoa, joka ei ole koskaan kokenut varsinaista vauvakuumetta, vaan vasta iän ja vakavan parisuhteen myötä alkanut tosissaan harkita asiaa. Lapsista kyllä tykkään ja kummilapsia on, mutta jotenkin aina ollut (on osittain) edelleen sellainen ajatus että rajoittaa liikaa omaa elämää.

Tuo kehon puhdistaminen kuulostaa fiksulta, itsekin varmaan pitäisi aloitella ainakin rasvaprosenttia vähän pudottamaan ja syömään vieläkin monipuolisemmin. Käytän kyllä alkoholia jonkun verran, mutta omalta osaltani olen valmis hyväksymään että jos kerta kuukauteen jää niin se saa riittää. Raskautuessa sitten jää kumminkin pidemmäksi aikaa :). Mutta toki jos tietää että suvussa vaikeuksia raskautumisessa ja synnytyksissä niin uskon että tuntuu hyvältä myös oman mielenrauhan kannalta varmistaa että varmasti ei tosiaan omissa elämäntavoissa mitään syytä ongelmiin. Eli tsemppiä puhdistukseen!

Itsellä on onneksi jo opinnot ohi, ja työelämässä ollut muutaman vuoden nyt niin tuntuu että nyt voisi myös uran osalta oikeasti harkita pientä taukoa ettei kaataisi enää koko tulevaisuutta. Toisaalta siullahan on myös mahdollisuus jos kova kuume iskee niin hoitaa lastenteko pois alta opintojen aikana. Toki se on rahallisesti hieman haastavampaa, mutta toisaalta sitten ei työuraan tule sillai taukoja :). Että varsinkin jos tuntuu iän lisääntyminen ahdistavalle raskaushaaveiden kannalta, niin sellainenkin vaihtoehto on. En siis halua painostaa millään tavalla, tarkoitan vaan että ainakin itselle on monet ystävät (40+) sanoneet että heidän ystäväpiirissään monilla alkoi 30 jälkeen selvästi vaikeutua raskautuminen ja koska itsellä on paljon lapsettomia ystäviä myös niin olen ajatellut, että en halua ainakaan syytellä itseäni siitä että jätin perheenperustamisen aivan liian myöhään, jos sattuu ettei voidakaan lapsia saada.

Toisaalta, ollaan me puhuttu että ei se maailmanloppu ole jos ei vauvaa tulisikaan, välillä muutenkin miettii että noinkohan tähän saastuneeseen, pahaan maailmaan haluaa viattomia vauvoja edes tehdä :).

Mutta kiva kun kirjoitit, tosi kiva jos saadaan täällä joku jengi kokoon ei-niin-innokkaita/kiireisiä-haaveilijoita! Miä olen myös kirjotellut tuolla "vauva vuodelle 2016", koska meillä jää ehkäisy pois varmaan tämän vuoden aikana mutta sitä ennen itsellä vielä aika paljon työkiirettä ja -matkustelua vähintään kesälomalle asti, eli ei ole mitään kiirettä mihinkään ja ainakin toivon että silloinkin kun ehkäisy jää, niin mentäisiin enemmän tulee-jos-on-tullakseen meiningillä kuin tiukalla yrittämisellä kaiken maailman ovistikkujen kera :D.