Ahmatar

Hei taas, vähäsen pisti hymyilyttämään tuo kuinka innoissaan Nannin on vauvaprojektista, ihanaa että joku onkin noin innostunut :). Toivottavasti tuo innokkuus palkitaan lyhyellä yritysajalla niin pääset sitten tosissasi tekemään hankintoja eikä tarvi enä vaan haaveilla ja suunnitella :). Mut yritä kestää, 5 kk menee tosi nopeasti!

Tervetuloa kaikki uudet myös! Aika monilla tuntuu alkavan yritys kevään/kesän kieppeillä ja eikös ne ilmeisesti olekin suosituimpia "raskautumisaikoja", ainakin jos väestön syntymäpäiväjakaumaa katselee :).

Nyt vähän omia löpinöitä ja gynejuttuja, ei kannata lukea jos ei halua kuulla yksityiskohtia: Meillä loppuu pillerit tämän luiskan loputtua, mulla meni totaalisesti hermo niihin kun tässä meneillään olevan liuskan aikana (7. pvä about) alkoi 7-8 vrk kestänyt välivuoto, joka oli melko runsas ja kaikin puolin veemäinen ja aloin jo ahdistua että loppuuko se ollenkaan ja mitä ihmettä se tarkoittaa että onko joku kohdunkaulansyöpä tms. Sitten totesin että ihan sama, nyt saa riittää. Eli nyt jää pillerit pois, sitten varmaan muutaman kk ajan kumijuttuja, katsotaan nyt miten oma elimistö käynnistyy. Kävin tuon välivuodon takia otattamassa papan ja gyne teki samalla tarkistuksen. Totesi elimistön olevan normaalissa "pilleritilassa" eli munasarjat lepotilassa ja kohtu pienenä. Kutsui myöhemmin keväällä kohdun ja munasarjojen ultraan, ei kuulemma nyt hyödytä ottaa koska elimistö tosiaan horrostilassa noiden pilsujen takia. Eli nyt tässä vika pilleri naamaan ja peukut pystyyn että elimistö palailee horroksesta omia aikojaan ja nopeahkosti. Ja toki että siellä papassa ei ilmene mitään epänormaalia!

Nannin kyseli lasten toivemäärää ja ajankohtia, täytyy tunnustaa etten oo juurikaan ikinä ajatellut, mutta varmaan 2 olisi haaveissa jollain 2-4 vuoden ikäerolla. Tosin ottaen huomioon ettei tässä enää ole mikään nuori tyttönen, niin ehkä jos vaan niin onnekas on että seuraavan parin vuoden aikana ykkösen saa, niin ehkä sitä haluaa kakkosen tehdä melko pian perään. Se syy siihen miksi en ihan 1 v ikäerolla kuitenkaan haluaisi on se että sitten olisi enemmän aikaa viettää esikoisen kanssa ennen kun kakkonen tulee. Itse kun olen esikoinen ja 5 vuotta sain hallita koko maailmaa (hehe) ennen pikkuveljen syntymää, niin soisin omallekin esikoiselle saman määrän vanhempien jakamatonta huomiota. Toisaalta miusta on ehkä tullut aika itsetietoinen tapaus, että varmaan tekisin palveluksen lapselle jos hän saisi sisaruksia vähän nuorempana. Niin tällä perusteella siis n. 3 v ikäero on mielestäni paras :).

Mutta, kuten Nanninkin sanoi niin miulla on kyllä sama, melko voimakaskin, pelko siitä että varmasti ei tulla raskaaksi helposti/ollenkaan. Ei ole mitään fyysisiä syitä tai taustaa, minkä takia näin olisi mutta lähinnä itsellä joku henkinen epäilys siitä, että kun olen vaan "itsekkäästi" siirtänyt koko ajan lastenhankintaa eteenpäin ja nyt jo lähes 30 v. niin epäilen että universumi tulee rankaisemaan minua tästä itsekkyydestä. Ja taidanhan miä olla vanhimpia esikoista suunnittelevia tässä ketjussakin. Mutta yritän lohduttautua sillä että ensisynnyttäjien ikä ylipäätään nykyään lähellä 30 v. että kai tässä vielä jotain toivoa on :).

Niin haaveilija1982 tainnut saada ykkösen hieman alle 30 v.? Oliko teillä pitkä yritys alla vai tulitko ihan helposti raskaaksi? Tuo ennenaikainen synnytys varmasti aika rankka kokemus, poika kuitenkin selvinnyt hyvin ilmeisesti? Miten äiti, jäikö pelkoa uutta raskautta ajatellen? Mutta tosi kiva kun tulit mukaan sinäkin, tervetuloa!

Eipä miulla kai muuta lisättävää. Sellaista tässä vielä pohdin että oliko täällä joku muukin joka oli jättämässä pillerit pois nyt ihan piakkoin, mutta aloittamassa yritystä vasta sitten kesän korvilla? Mulla ihan on muistikuva että joku olisi suunnitellut samaa.

Garnet: ymmärrän kyllä täysin tuon dilemman, samana vuonna ollaan näköjään valmistettu (ja sama tutkintokin), itsellä kävi onni kun sain vakipaikan melko pian valmistumisen jälkeen, mutta tiedän monia ketkä sinun kanssa samassa tilanteessa! Mutta, toisaalta nään että tää koko kansallisesti huono työtilanne on hyvä aika tehdä vauvoja, koska olet hieman kuitenkin kokemusta kartuttanut tässä ja jos talous taas elpyy esim. vuoden -17 aikana niin silloinhan äippälomat alkaa olemaan jo ohi kumminkin ja hyvä mahdollisuus päästä takaisin työelämään. On se kuitenkin todella turhauttavaa tällä hetkellä olla työtön kun tietää ettei paikkoja avaudu ja jos avautuu niin hakijoita helposti 400 kpl ni eipä siinä lisääntymisikäiset naiset yleensä ensisijoille pääse. Mutta siis toki ymmärrän huolen siitä ettei voi enää päästä työelämään kiinni, mutta kyl miä luulen et jos ehtii vielä takas ennenkuin 35 v tulee mittariin ni varmasti vielä ehtii töitä tekemään!

Mulla on ehkä uraa suurempi epävarmuuden syy se että mietin ollaanko miehen kanssa vielä kuitenkaan tarpeeksi yhdessä eletty ja nähty, naimisiinkin olisi kiva mennä vaan eipä tässä ole kaikkea kerennyt.. Vahva suhde meillä kyllä eikä sillai suhteen kestävyyden puolesta tms. ahdista vaan lähinnä se että ei työkuvioiden ja -kiireiden takia olla edes kauan asuttu yhdessä, puhettakaan että oltais ehditty matkustella jne. niin mietin että nyt jos tässä perheenlisäystä tulee niin meneekö yhteiselämä liian nopeasti liian arkiseksi. Toisaalta tuosta matkustamisesta mietin myös että kyllähän lapsenkin kanssa voi matkustaa ihan hyvin, toki hieman eri mentaliteetilla kuin aikuiset keskenään mutta silti, ja eihän sitä oikeasti kun molemmat käy töissä niin ehdi matkalle kuin korkeintaan yhdeksi viikoksi vuodessa ja ne 51 muuta kuitenkin vietät Suomessa, niin onko se nyt niiin iso muutos sitten kuitenkaan :)?

Eli ehkä se on suurelta osin enemmän siitä omasta muutosvastaisuudesta kiinni, ja siitä että on tottunut elämään elämäänsä yhdellä tapaa ja kyllähän se aika mullin mallin menee kun pieni ihminen tulee. Mutta tietenkin kannattaa itseä kuunnella, varsinkin jos mietityttää onko se lapsenteko oikeasti omasta halusta kiinni vai puolison tai perheen halusta tms. Äitihän se kuitenkin aina loppuviimeksi on joka siitä lapsesta vastaa seuraavat 18 vuotta.

Miä kuulin muuten taas eilen vauvauutisia, ystävälle pukkaa kakkosta, kyllä siinä itselle tuli taas sellanen että "apua, meillä ei ole edes ekaa!".. Et kai se vaan pitäisi lopettaa tämä jahkailu ja alkaa hommiin.. :)

Jännä tämä rivien välitys tällä sivulla niinku Meem:kin ihmetteli, katsoin esikatselussa että ei tuu ollenkaan rivejä väliin ni sit laitoin varmuuden vuoksi tuplarivit ja nyt tuli sitten kauheet välit tohon. Mut ehkä sen nyt just pystyy lukemaan..

Heippa!

Täällä olis yksi uusi etsimässä paikkaansa foorumilla, itseasiassa just viime yön pimeinä tunteina kirjoittelin uuden avauksen tonne, mut en ollut huomannut että täällä on myös tämmönen ei-vielä-aktiivinen-yritys ketjukin :).

Eli siis pähkinänkuoressa: 29v, miehen kanssa neljäs vuosi yhdessä ja ollaan sellasessa elämäntilanteessa että vauva on (teoriassa) tervetullut, pillerit käytössä, mutta tarkoitus olis jättää pois tämän vuoden aikana :). Täällä tuntuu tosi monella olevan ajatuksena keväällä/kesällä jättää pillerit pois, ja varmaan aika samoihin aikoihin se menee meilläkin, niin kiva olisi kyllä ajatuksia vaihtaa!

Omista taustoista sen verran, että mulla on itsellä aika syvälle juurtunut ajatus siitä että ensin ura kuntoon ja pitää elää omaa elämää ettei sitten tarvitse jälkikäteen harmitella että jäi jotain tekemättä. Huomasin että täällä oli pari muutakin (Garnet ja Anskuliini?) jotka puntaroi uran ja vauvahaaveiden yhteensovittamisen välillä, ja itsellä on myös pieni sisäinen dilemma sen suhteen että pitäisikö tässä vielä enemmän luoda uraa ennen vauvaa. Toisaalta mullakin alkaa ikää olla ja vauvojen tekoaika on rajallinen, uraa voi kyllä tehdä myöhemminkin, niin näin olen itselleni perustellut että pian on perhettä hankittava (tai siis yritettävä hankkia) jos meinaa.

Mutta kyllä tää vauvakuumeen olemassaolo ylipäätään ja sen tunnustaminen edes itselleen on ainakin mulle ollut yllättävän vaikeaa, koska olen monta vuotta on mennyt oma elämä ja ura ja kaikki mahdollinen vauvojenhankkimisen edellä, niin nyt kun se asia alkaa vähän realisoitua ja tännekin foorumeille sitten tulin vähän lueskelemaan niin tajusin että en kyllä ihan heti näe omien aivojeni kääntyvän "vauva mulle heti nyt" asentoon edes sitten kun pillerit oikeasti jää pois.

Ymmärtääkö kukaan mitä tarkoitan? Hirveän sekavasti kirjoitin kyllä ja täytyy tunnustaa että itsellekin omat ajatukset kamalan sekavia tällä hetkellä kun kaikenlaista pyörii päässä. Mutta ehkä se on juuri se syy miksi halusin tänne kirjoittaa :).

Mites te muut, kuinka moni kokee että vauvakuume on jo ihan 100 % päällä ja eivät malta odottaa ehkäisyn poisjäämistä? Kenestä tuntuu että aika on kyllä kypsä vauvalle, mutta silti vähän jännittää kuinka paljon se tulee muuttamaan omaa elämää ja uraa ja parisuhdetta jne.? Itse kuulun ainakin toistaiseksi jälkimmäiseen porukkaan, mutta ehkä siihen tulee tulevan vuoden aikana muutos.. :)