Aapeli77

Hei kaikille



Pinouduin kerran tuonne tammikuisiin, mutta jotenkin tämä tuntuu kotoisammalta paikalta...



Kovin on hiljaista, mutta ehkäpä tämä tästä.



Omasta navasta:

Olen 35-vuotias ja odotuksessa on toinen pikkuinen.

Raskaus on viides, joten keskenmenoja on kohdalle osunut kolme: ensimmäinen noin rv8 06/05, toinen rv13 04/07 ja kolmas rv6+ 04/12.

Käsittämätöntä kyllä, tämän viimeisimmän jälkeen tärppäsi heti uudelleen ja nyt on menossa 12+2. Tärppi kävi muutoinkin hurjan pian, sillä nyt on uusi mies ja jätimme ehkäisyn helmikuussa ja tämä on jo toinen raskaus. Lienee siis oikeata kemiaa :) (keskenmenosta huolimatta)



Ultrassa olen tietenkin ravannut kahden viikon välein (olkoot siitä kuka mitä mieltä tahansa) 4+, 6+,8+ ja 10+, mutta eilisen nt-ultran jälkeen jo ehkä hiukan uskallan tähän luottaa.



Hiukan ihmettelen vielä raskausjuttuja, poikani kun on syntynyt 2006 ja siitä on jo aikaaa. Aina jotakin muuttuu, nyt ei saa enää syödä inkivääriä jne...



Tuntuu, että olen raskaana, mutta itse vauvaan henkinen kiinnittyminen on tosi vaikeaa, vaikka pikkuinen säpsähtelisi ultra-näytöllä. Kovin sitä on kyyninen. Mutta uskottava tähän on.

Vatsa ei vielä ole sanottava, välillä ei lainkaan ja välillä varsinkin ruokailun jälkeen mahdottoman iso raskausvatsa. Huono ja etova olo on alati - ja jollei ole - olen tietenkin heti paniikissa pohtimassa vaihtoehtoja. Muutoin olen voinut paremmin kuin poikani odotuksessa. Tuolloin oksensin viikolle 30. Nyt en ole oksentanut kertaakaan, vaikka lähellä käydään joka päivä.



Aiemmin täällä oli - siis silloin vuosia sitten - tosi aktiivinen "haahu"-pino, jossa keskenmenon kokeneet vaihtoivat ajatuksia. Lisäksi oli joku muu suljettu ryhmä, johon saattoi liittyä, vieläköhän sellaisia on?



Tulipas nyt täysin omanapainen viesti, mutta jospa nyt tämäkin auttaa aktivoimaan tätä raskauden aatosta :)



Kauniita päiviä joka vatsalle



- Aapeli 12+2

Hei vaan



Vuosien jälkeen täällä ja olen paljon varhemmilla viikoilla kuin te muut. Siksi hyvin hyvin varovaisesti tässä pinossa kurkin.



Viikkoja kasassa noin 4+, kenties. Testejä tehty viimeisen viikon aikana 7 (todella) ja plussahan ne näyttävät. On ollut negoja, roskishaamuja, haamujenhaamuja ja vaaleita plussia, mutta kyllä se nyt on plussa. Oikeasti taidan olla pari päivää pidemmällä ;) tai ainakin niin toivon.



Tänään kävin lääkärissä vaihtamassa verenpainelääkkeet raskausajan lääkkeisiin, mutta todettiin, että turha edes katsoa onko siellä mitään kun tuskin mitään näkyy kuitenkaan vielä. Turhaa panikointia vain. Otettiin kuitenkin HCG ja lääkäri lupasi soittaa, jollei vastaa sitä mitä sen pitäisi olla. Joten tiistaina sitten odottelen kauhulla josko puhelin soi.



Minä olen vahvasti varhaisultran kannalla ja sen olen varannut samalle lääkärille 6+3 kuun loppuun. Muutoinkin aion laukkoa ultrassa niin tiuhaan kuin mielenrauhani vaatii. Vaikka joku pitäisi sitä ihan hulluna.

Tämä raskaus on minulle viides. Lapsia minulla yksi, poika pian 6v. Takana siis kolme keskenmenoa. Yksi noin rv 8-9, yksi 13+ ja viimeisin neljän viikon takaa noin 6+. Näistä voin kertoa joskus tarkemmin, jos joku haluaa tietää. Viimeisin oli kuitenkin ihan alussa ja ilmeisesti rv 6+ tms, ja vasta toisen vuotoaallon keskellä testasin, joten se oli sitten sellainen kumma tarina.



Hauskaa tilanteessa on se, että pojan isän(ex-mies) kanssa yritimme noin vuoden ja sitten olivat nuo kaksi keskenmenoa ennen ja jälkeen pojan syntymän - nyt on uusi mies ja päätimme aloittaa yrityksen helmikuussa. Sepä tärppäsi heti ensimmäisestä kierrosta, mutta meni siis kesken ja tämä nykyinen tärppäsi reilut kaksi viikkoa tuon keskenmenon jälkeen. Kaksi kiertoa siis yritetty ja toinen raskaus menossa.



Tässä siis ollaan.

Haluaisin luottaa täysin tähän raskauteen ja odotan innolla kaiken kaatavaa väsymystä ja massiivista pahoinvointia kertomaan, että kaikki on kunnossa. Poikani raskaudessa voin pahoin noin viikolle 30 ja noin rv6+ jälkeen olin viisi viikkoa sairaslomalla pahoinvoinnin vuoksi. On jotain mitä odottaa :)



Juuri nyt tuntuu hyvältä ja uskon näihin vatsan nippailuihin, menkkamaisiin tuntemukseen, hiukan raskaisiin rintoihin - viime yön 9 tunnin yöuniin ja tämän iltapäivän vartin pikapäikkäreihin. Kaikki ne kertoisivat hyvää raskauden tilasta.



Joku kirjoitteli nukkuneensa kahden tunnin päikkärit ja kymmenen tunnin unet. Kuulostaa ihanalta ja lienevät tarpeeseen. Pohdin vain, että missä ihmeen välissä niitä päikkäreitä työpäivän aikana otetaankaan :)



En oikein muista kuinka tällä pinouduttiin tai mitä juttuja piti kertoa, mutta tässä olen.

Olen siis 35-v, yhden pojan äiti ja nyt uusperheeseemme toivottavasti odotetaan sitä yhteistä murua. Menossa rv4+? ja LA jossakin 19.1. paikkeilla.



Ihanaista alkua kaikille tammikuisille