Käyttäjä6183

Tässä perheessä kyllä elämän realiteetit ymmärretään, ei sentään olla mitään 17v teinejä enään ja se, että valtaosa ihmisistä käy töissä ja heillä on myös omaa elämäänsä. Missään nimessä ei oletettu eikä oleteta, että heidän pitäisi lapsi asettaa kaiken muun elämänsä edelle. Meillä on ollut samassa kaupungissa joskus ihmisiä, jotka hädin tuskin on viitsinyt käydä kerran vuoteen lapsen syntymäpäivillä (näin esimerkkinä), joten se, jos joku haluaisi ryhtyä varamummoksi ja papaksi ja heillä olisi vaikka mahdollista yhden tai jopa kaksikin kertaa kuussa tavata ja viettää aikaa, olisi sekin jo aika paljon meille. Ja lähtökohtaisesti en edes odota, että tähän vastaa ihmiset, jotka asuu itse hyvin kaukana. Ja uskon kyllä, että ihmiset, joille mummous ja ukkius on tärkeää, heillä on myös halua viettää aikaa lapsen kanssa, miten heillä nyt vapaa-aikaa jääkin, työn ja muun ohella, jos vielä työelämässä ovat ja maailmassa on varmasti myös niitä, jotka toivoisi olevansa mummoja ja ukkeja, mutta heille ei ole suotu sitä iloa. Kaikki isovanhemmat eivät ymmärrä sen merkitystä ja sen suhteen tärkeyttä lapselle, joka myös vaikuttaa paljon siihen, haluaako hän käyttää aikaansa lapseen, eli aina ei ole suinkaan kyse siitä, onko hänellä elämässään aikaa vai ei.