Pilvi

Niin siinä käy, kun inflaatio on monta kertaa tulojen nousua suurempaa.

Emme siis osaa arvostaa sitä, mitä meillä jo on.

Vierailija kirjoitti:

Mulla loppui ammattikorkeaopinnot saman ongelman vuoksi. Jäin jotenkin niin näkyvästi yksin, että se oli ahdistavaa. Aloitin sitten toisen asteen tutkinnon, ensin ylioppilaspohjaisena, ja siellä oli sama ongelma.

Sairastelin sitten välissä ja pääsinkin toiseksi vuodeksi aikuisryhmään, jossa oli yllätyksekseni ihan erilainen ilmapiiri. Kaikki olivat kuin yhtä suurta kaveriporukkaa, kenen kanssa tahansa oli luontevaa mennä ruokailemaan ym. Ikähaarukka oli 24-58. Se oli elämäni kivoimpia vuosia.

Kaipa en vain jotenkin sopeutunut ikäisteni joukkoon. Työpaikoilla on ollut myöhemmin samaa, että yleensä tutustun ja pääsen niiden selvästi vanhempien työntekijöiden juttuihin mukaan, ja oman ikäiset jäävät etäisiksi. 

Mukava kuulla, etten ole ainoa. Minulle on jostain syystä helpompaa ja luontevampaa tutustua vanhempiin (tai nuorempiin) kuin samanikäisiin ihmisiin. En tiedä syytä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos nuoruutta muistelee, ryypättijn ja naitiin. Nykynuorethan eivät tee kumpaakaan.

Olen todella onnellinen että ehdin juuri ja juuri elää nuoruuden ennen kuin netti tuli koteihin. 

 

Sama. Joku tuolla vitsaili hiihtämisestä, mutta itse asiassa kyllä me nuoretkin vielä hiihdettiin ihan huviksemme vielä ennen nettiä. Ja luisteltiin. Nykyään ne on jotain pikkulasten harrastuksia, joihin koulut pakottaa. Ja sitten biletettiin, juotiin ja naitiin. Kukaan ei jäänyt yksin, ellei nyt ihan täysin toivoton vammainen ollut. Ujoillekin löytyi yleensä ottajansa, kunhan vaan uskalso ovesta ulos.

Aika raflaavaa väittää, ettei muka kukaan olisi jäänyt yksin. Ihan varmasti jäi, se vaan meni sinulta kokonaan ohi eikä koskenut juuri sinua. Ihan samalla tavalla on hölmöä sanoa, ettei vaikkapa nykyään kukaan nuori bilettäisi. Kyllä aika moni bilettää, osa enemmän ja osa vähemmän. Ei pidä yleistää liikoja.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tää ihan ahterista, että nykynuoriso, sekä myös aikuiset aivan riippuvaisia älylaitteistaan. Mitään ei osata tehdä, ilman että näprätään näitä laitteita. Ennen tavattiin ihmisiä ihan naamakkain, harrastettiin liikuntaa yms. porukassa. Käytiin viikonloppuisin baareissa ilman mitään Tindereitä. Tänä päivänä, jos jossain tulee ihmisiä tavattua, niin se luuri on aina siinä näperreltävänä. Ei ihme, että Suomessa syntyvyys on romahtanut, kun ei enää osata kommunikoida, kuin sen älylaitteen kautta. Tulisipa EMP, niin kärvähtäisivät nuokin laitteet ja ihmiset havahtuisivat, että on muutakin elämää, kuin se netti. Tästä hyötyvät ainoastaan laitteiden myyjät, teleoperaattorit ja digisovelluksien myyjät. Ihmiset ovat niin tyhmiä, että maksavat itsensä ulos normaalista elämästä. Lapsetkin ovat täysin taantuneita, ei osata enää lukea tai kirjoittaa omin käsin. Puhumattakaan siitä, että harrastaisivat liikuntaa.

Nuorisoa syytetään todella paljon älylaiteriippuvuudestaan, vaikka 1) se ei ole heidän oma vika tai valinta, ja 2) sama riippuvuus koskee nuorten lisäksi niin lapsia, aikuisia, keski-ikäisiä kuin jopa joitakin vanhuksia, eli isoa osaa väestöstä. Ei se esimerkiksi minun sukupolveni vika ole, että meidän maailmaamme istutettiin älypuhelimet yläasteiässä.