elämässä epäonnistuneet - vertaistukea?

Normaalisti voisin tähän kertoakin, mutta nyt on niin paska päivä ettei huvita olla tuomassa muille parempaa mieltä omasta elämästään. 

Kuten kaverini sen kerran sanoi: muiden kanssa tulee sellainen fiilis ettei ole mitään eikä onnistu missään, mutta sun kanssa ei tule sellaista oloa. Sä ymmärrät. 

Vähän riippuu ap:n iästä- jos olet vielä nuori, ei ole mitenkään sanottu ettet pääsisi opiskelemaan alalle, josta nyt haaveilet. Moni yrittää monta kertaa ennen kuin tärppää. Ei saa luovuttaa. Sitten voi samaan työhön liittyä erilaisia ammatteja. Jos et pääse lääkäriksi, voit päästä sairaanhoitajaksi tai lähihoitajaksi. Jos taas ikää alkaa olla jo sen verran, että valintoja pitäisi laittaa lukkoon - siinä tapauksessa keskity olennaisiin asioihin elämässä. Yksi, lyhyt elämä. Älä tuhlaa sitä itsesääliin tai turhaan valitteluun.

Mikä ap sun mielestä on epäonnistumista ja onnistumista? En tässä nyt yritä sanoa, että et olisi epäonnistunut, vaan että millaiset ajatukset sulla on elämässä onnistumisesta?

Paras neuvo jonka olen koskaan saanut, on se, että elämä ei ole suora tie. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä selkeämmin näkee, että elämä ei tosiaan mene monillakaan kuten sen suunnitteli. Se on enemmän kuin puro, joka kiertää eteensä tulleet esteet ja löytää sitten toisen uoman. Vaatii paljon työtä omien ajatusten ja asenteiden kanssa, ettei näe näitä suunnanmuutoksia epäonnistumisina, vaan uusina mahdollisuuksina. Joskus se voi tuntua ihan mahdottomaltakin, mut joskus myöhemmin voi sitten nähdä asiat eri lailla.