Sektiosta toipuminen

Kiireellisen sektion jälkeen olin melkein kaksi vuorokautta seurannassa jossain yksityishuoneessa raskausmyrkytyksen pahentuessa. Välillä sain nähdä vauvaa vähän aikaa. Sen jälkeen minut siirrettiin sekavana kuin seinäkello pieneen perhehuoneeseen, jossa alkuperäisten suunnitelmien mukaan minun piti olla yksin ensimmäinen yö.

Mutta koska ensisynnyttäjä voi ihan hyvin huolehtia vauvastaan täysin ilman minkäänlaista opastusta koko yön, vaikka on kahlittuna katetrista sängynlaitaan, eikä ole vielä päässyt ylöskään niin näin tapahtui.

Että apua ei välttämättä saa vaikka ei sängystä ylös pääsisikään. (Vauvan voi esimerkiksi ajatuksen voimalla koittaa saada leijailemaan syliin, jos se on nälkäinen.) Jos et osaa imettää tai maitoa ei tule niin se on voi voi, imetysohjausta ei välttämättä kukaan ehdi antaa, ainakaan minulle. En päässyt edes kyljelleni kääntymään, enkä pystynyt pitämään vauvaa kipujen takia sylissä imettääkseni, mitään ohjausta en saanut. Maidon sain nousemaan järjestelmällisestä pumppauksesta ja imetysyrityksistä huolimatta vasta lääkkeillä vauvan ollessa noin 7vk. Lääkettä vaadin itse, kukaan ei kertonut, että sellaista on edes olemassa.

Tuskat olivat aivan helvetilliset varsinkin alussa, sillä yskin keuhkoni pihalle heti heräämöstä alkaen. Jälkivuoto oli melkoista ja meni läpi siteestä sänkyyn asti oikein reippaasti. Tämä olisi ehkä voitu välttää, jos joku olisi tullut aiemmin avustamaan siteen vaihdossa. Vihdoin kun apu saapui, niin naamasta kyllä näki ettei nuori hoitsu todellakaan tekisi sitä jos ei olisi pakko. Siinä vaihdon ohessa revittiin myös katetria ronskein ottein. Lakanoita ei vaihdettu.
Tässä ei edes tullut kaikkia kauheuksia, mutta ymmärrät varmaan pointin, että kaikilla ei ole helppo ja nopea parantuminen eikä henkilökunta välttämättä paranna tilannetta ollenkaan.

Henkistä ja fyysistä tuskaa riitti monen vuoden edestä koko sairaalassaoloajan, 5 vuorokautta. Kahden viikon päästä pystyin jotenkuten toimimaan itsenäisesti. Rappuset pääsin itse ylös noin kolme viikkoa sektiosta.

Ekan (kiirellisen) sektion jälkeen olin tosi kipeä ja pääsin edes istumaan vasta kolmantena päivänä, osittain johtui siitäkin että olin salissa tuskissani 3vrk ennen leikkauspäätöstä. Parissa viikossa toivuin niin että kävin jo vaunulenkeillä, uskomattoman nopeasti sit kuitenkin!
Toinen sektio oli suunniteltu ja kipupumpun laitto onnistui, pääsin nousemaan sängyn laidalle jo alle vrk leikkauksen jälkeen ja kävelemäänkin seuraavana päivänä. Haava vähän vihoitteli eikä meinannut parantua mutta muuten olo oli parissa viikossa kun ei ois koskaan mitään sektiota ollutkaan!

Suunniteltu sektio aamusta, päivälliselle nousin jo istumaan ja vessaan. Illalla kävin suihkussa. Toipuminen oli itsessään kyllä todella nopeaa. Minulla vain sattui huono tuuri, että sain verenmyrkytyksen ja olin yhteensä kuukauden sairaalassa iv-antibiootissa

Palstan sektiomammat ovat yleensä toipuneet parissa tunnissa. Imetys, vessakäynnit ja maraton onnistuu yleensä samana päivänä eikä särkylääkettä tarvita koskaan ;) Sektio kun on niin helppo!

Pääsin nousemaan sängystä istumaan leikkauspäivän iltana ja seuraavana aamuna heti sitten jaloilleen. Vauvaa nostettiin heti ja kyljen vaihdossa ei ongelmaa, vaikka vähän tietenkin tuntui. Särkylääkkeitä taisin syödä vain viikon tämän jälkeen.  Sairaalassa olin 3 kokonaista päivää, neljäntenä aamuna kotiin.

Omasta mielestä parannuin todella superhyvin, olen kuullut hyvin erilaisia tarinoita sektiosta palautumiseen. Eikä ilmeisesti aina näin iisisti mene.

Sängystä pääsin nousemaan heti, kun puudutus lakkasi, vauvaa nostelin heti osastolla. Kyljenvaihto kyllä onnistuu heti, kyllä se kipupumppu sen verran tujua kamaa antaa :D Sairaalassa olin 4 päivää.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:38"]

Palstan sektiomammat ovat yleensä toipuneet parissa tunnissa. Imetys, vessakäynnit ja maraton onnistuu yleensä samana päivänä eikä särkylääkettä tarvita koskaan ;) Sektio kun on niin helppo!

[/quote]

Oiskohan mahdollista, että kokemuksia on erilaisia? Oisko mitenkään?

Vai toivooko joku näistä synnytys/imetys/sektio-ketjuista aina sitä tappelua?

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:42"]

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:38"]

Palstan sektiomammat ovat yleensä toipuneet parissa tunnissa. Imetys, vessakäynnit ja maraton onnistuu yleensä samana päivänä eikä särkylääkettä tarvita koskaan ;) Sektio kun on niin helppo!

[/quote]

Oiskohan mahdollista, että kokemuksia on erilaisia? Oisko mitenkään?

Vai toivooko joku näistä synnytys/imetys/sektio-ketjuista aina sitä tappelua?

[/quote]

Niinpä. Sektio on samalla lailla kuin alatiesynnytys ja muut operaatiot kuten muut leikkaukset kuin sektio, täysin tapaus- ja tapauskohtaisia onnistumisen ja toipumisen kannalta.

Oma sektioni oli "helppo" kuten tämä kommentoija ivaa (kateutta?) eli sairaalassa tarvitsin buranaa ja panadolia maksimiannostukset mutta kotona en enää 5. päivän jälkeen sektiosta tarvinnut, välillä otin yöksi buranaa jos kääntyminen sängyssä alkaisi juilimaan haavaa. Vauva heräsi n. 10 kertaa yössä syömään eikä haava haitannut imetystä eli siihen liittyvää kääntyilyä tai vauvan nostelua.

Liukkaat lakanat helpottanevat alussa kääntymistä sängyssä jos haava on kipeä! Kun/jos haavassa ei ole tulehdusta ja sitä hoitaa asianmukaisesti eli antaa ilmakylpyjä ja suihkuttelee kuten epparihaavaakin niin mikäs siinä paranemista kovin paljoa hidastaisi. Terve ihminen toipuu nopeasti.

suunnitellusta sektiosta toipuminen nopeampaa. Kiireellisessä sektiossa jo alkutilanne on eri, usein on yritetty synnyttää ensin ja käynnissä oleva synnytys muuttuu sektioksi. Lihassäikeet on eri tilassa.

Ekan suunnitellun sektion jälkeen olin kipeämpi ekan vuorokauden aikana kuin toisen suunnitellun sektion. Luulen tuon osittain johtuneen paremmista vatsanalueen lihaksista ennen ekaa sektiota.

Minulle tehtiin kiireellinen sektio. Seuraavana päivänä könköilin vessaan ja toimin normalisti, mutta hyvin hitaasti. Vauvaa en saanut itse nostella kahteen päivään. Seuraavana päivänä tarvin tujumpaa kipulääkettä kertaalleen, sen jälkeen sitä burana+panadol comboa reilu viikko. Kipeä olin, mutta kyllä sen kivun kanssa pystyi elämään. Tympeintä oli, että sairastuin flunssaan jo sairaalassa ja yskiminen oli ihan kamalaa. Kolme päivää olisivat pitäneet sairaalassa, kun tehtiin sektio, mutta meillä venyi kuuteen päivää, kun vauvalla ei paino tahtonut nousta. Kotona sängystä nouseminen oli kivuliasta muutaman viikon, mutta yllättävän vähällä kivulla selvisin omasta mielestäni.

Sairaalassa seuraavana päivänä pääsin ylös mutta vaikeaa oli. Varmaan n. 4-5pv meni toipumiseen.. Verta kyllä tuli aika pitkään varmaan 2-3vk

Mä olin jalkeilla jo samana iltana (lapsi syntyi aamupäivällä), sairaalasta pääsin kotiin neljäntenä päivänä ja särkylääkkeitä taisin käyttää noin viikon ajan.

Lapsi oli vauvojen teholla ekat päivät joten imetystä ja nostamista en voinut edes kokeilla kuin noin viikkoa syntymän jälkeen.

Minulle on tehty kaksi sektiota. Molemman n. Puolen yön aikaan (viilto pystyyn).
Joskus iltapäivästä minut on kärrätty sillä sängyllä suihkuhuoneeseen. Siihen saakka on ollut katetri joten en edes ole sängystä voinut nousta. Pääsin suihkuun ja suihkusta kävellyt jo takaisin huoneeseen.
Viikon verran olen ollut tosi kipeä. Ensimmäiset päivät sairaalassa pahiten vaikka on ollut kipupumppu sen ekan reilun vuorokauden.
Sänkyyn meneminen ja sieltä nouseminen kestää useamman minuutin. Samoin kuljen kääntäminen.
Vauva nukkuu vieressäni myös sairaalassa, koska sängystä nouseminen oli niin tuskaa.
Pikkuhiljaa kipu hellitti, mutta tosiaan viikon ajan kesti se pahin kipu.

Niin ja vauvaa olen kyllä pitänyt ja nostanut silloin heti kun jalkeille pääsin.
Vaikka ekalla kerralla vauva olikin teholla par päivää, niin siellä kävin hoitamassa.

T.11

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:36"]Miten pian pääsit nousemaan sängystä? Onnistuuko kyljen vsihto imetystä varten? Milloin vauvaa saa nostaa itse? Kuinka pitkään sairaalassa?
[/quote]

Eka iltana avustettuna. Sektio tehtiin aamulla. Halusin illalla vessaan koska vuoto oli niin runsasta. Kipeää teki ja lääkkeistä tokkura.

En suosittele kyljellään vaihtoa ekana päivänä mutta onnistuu se, tosin vaikeaa voi olla kuten oli itselle. Lääkepöhnässä ei satu mutta ei tuntoa. Kun tunto palaa on kamalaa mutta pakkohan se on vaihtaa asentoa. Tein itse tyynyistä saarekkeen jotka piti hieman kohollaan, sängynpäätyä ylös, 2 tyynyä pään/hartioiden kohdalle ja kiinni sängyn laidoista kun haluaa hivuttautua tai siirtää vauvaa.
Vauvaa saa nostaa heti kun jaksaa. Vauva tuotiin mulle kunnes saman päivän yönä aloin hoitaa vauvaa. Toisena päivänä nousin ylös itse.
Torstaina sektio, lauantaina aamupäivällä kotiin. Ei sektio tarkoita todellakaan viikon jaksoa sairaalassa ellei itse halua.

Suunniteltu sektio aamupäivällä. Illalla mut jo pakotettiin nousemaan sängystä, joka vei aikaa koska silmissä vaan pimeni. Sitten jouduin kävelee vessaan, onneksi oli hoitaja mukana.
Muutamaan päivään en voinut kävellä pitkään kun heikotti, minut kärrättiin lastenosastolle pyörätuolissa katsomaan vauvaa, mutta sielläkään en voinut olla montaa minuuttia kun heikotti ja voimat pois. Olisinko neljä-viisi päivää ollut sairaalassa.

[quote author="Vierailija" time="26.05.2015 klo 10:38"]Palstan sektiomammat ovat yleensä toipuneet parissa tunnissa. Imetys, vessakäynnit ja maraton onnistuu yleensä samana päivänä eikä särkylääkettä tarvita koskaan ;) Sektio kun on niin helppo!
[/quote]

Kuten alapäänsä riekaleiksi reväyttänyt supermamma joka vain liitelee saliin ja lähtee tunnin jälkeen kotiin eikä tunnu missään ja kauppaankin kävelee elämänsä tunnoissaan, vauva vaan liikkua luikahti ulos kireästä pimpulasta eikä jälkivuoto, jälkisupistukset tunnu missään kuten ei tikit ;)

Mulla meni noin kuusi päivää. Joitain naisia ei ole vain luotu synnyttämään. Muutenkin kätilö kivasti jätti mut nelinkontin synnytyspöydälle YKSIN synnyttämään, totesi vain, että ei se varmaan sieltä vähään aikaan tule. Sellasia.

Seuraavana päivänä pääsin istumaan. Kipulääkettä meni melkoisesti vielä kotonakin. Kävellä pystyin just sen mitä piti vessan ja sängyn/sohvan välillä. Vauvaa en uskaltanut nostella moneen päivään.