lapsiperhe ja rescue koira?

Älä missään nimessä ota rescue koiraa tuohon tilanteeseen!

Jos olet valmis näkemään vaivaa ja sitoutumaan koiran kouluttamiseen sekä ajallisesti että rahallisesti, niin miksikäs ei :)

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 20:58"]Jos olet valmis näkemään vaivaa ja sitoutumaan koiran kouluttamiseen sekä ajallisesti että rahallisesti, niin miksikäs ei :)
[/quote]

11kk lapsi ja rescuekoira! Ei ikinä!

Meillä rescue sekä vauva! Tosin koira tuli ensin. Hyvin menee, vauvalle (10kk) ei koskaan ärise. Koira pelkää vieraita hulluna.

[quote author="Vierailija" time="17.05.2015 klo 21:02"]Meillä rescue sekä vauva! Tosin koira tuli ensin. Hyvin menee, vauvalle (10kk) ei koskaan ärise. Koira pelkää vieraita hulluna.
[/quote]

Koira tuli eka teille. Iso riski kuitenkin ottaa rescue koira ensimmäiseksi koiraksi jos vauva talossa.

ok. sitä mietinki :) ap

Jos koiran taustat ei VARMUUDELLA ole tiedossa, voi edessä olla hankalia tilanteita. Ei ole olemassa yhtään sellaista testiä, jolla voisi varmuudella selvittää millainen koira oikeasti on ja rescue-koiran luonne voi muuttua paljonkin ajan kanssa. Itselläni on ollut useampi kodin vaihtaja mutta en missään nimessä voi suositella sellaista lapsiperheeseen!

Odota vielä kaksi vuotta ihan sama, minkä koiran otat.1-3v. on pahin ikä, jos sulla on koulutettava koira lisäksi. Pentu on koulutettava, mutta niin on suurin osa rescue koirista. Mä olen koiraihminen ja silti ei meinannut riittää aika ja rahkeet hoitopennun kouluttamiseen, kun omat lapset oli 4v. Ja 2v. Ja tää pentu oli meillä työpäivän ajan hoidossa 8-15 arkisin muutaman kuukauden.

Yksi vaihtoehto voisi olla kotihoidossa ollut koira, lähes kaikilla järjestöillä on näitäkin tarjolla.

Kaverilla on rescue-koira, otti pari vuotta sitten. Osasi ottaa, kun koira oli Venäjällä asunut tutun luona jo puoli vuotta ennen Suomeen lähettämistä. Ehkä jostain voisi kysyä sellaista koiraa, jonka luonteesta joku jo tietää enemmän?

Erittäin kannatettavaa, että olette päättäneet ottaa rescue-koiran. Olette varmasti pohtineet koiran ottamista pitkään ja harkinneet huolella, mitä se todella merkitsee. Rescue-koiran kohdalla on muutamia asioita, mitä täytyy tiedostaa ja ertyisesti harkita ns. peruskoiraan verrattuna.

Ensinnäkin, rescuekoira on jo kohdannut elämässään hylkäämistä, joten teidän täytyy olla varmoja, ettei koira lähde teiltä enää kiertoon.  Toki jos sellainen tilanne tulee, asia täytyy nimenomaisesti hoitaa kyseisen rescuejärjestön kanssa avoimesti.

Rescuekoiralla voi olla taustalla esim. koettua väkivaltaa lapsilta, ja koirien taustastahan ei välttämättä voida tietää mitään, mitä sille on tapahtunut entisessä elämässä. Koiria voidaan kyllä testata lasten kanssa olemista jo yhdistyksen toimesta tarhalla, mutta tämä em. fakta on otettava huomioon. Esiin tullut lapsiin kohdistuva pelkoaggressio ei ole koiran vika. Eikä sen puoleen mikään aggressio, vaan koira toimii, kuten sen kannalta on järkevää.

Vanhempi lapsenne on jo sen verran iso, että ymmärtänee ohjauksen ja neuvot koiran suhteen. Pienempi on taas mielestäni arveluttavassa iässä, tarkoitan että liikkeellelähtö tapahtuu näihin aikoihin, ja menee vielä pitkään, ennen kuin jalkojen lisäksi taaperolla pelaa myös pää. Pikkulapsi/taapero on arvaamaton lemmikkien suhteen, ja rescuekoiran ei tarvitse kokea enää lisää stressitekijöitä elämässään (eikä sen puoleen minkään koiran). Kannattaisiko odottaa, kunnes nuorempi lapsi kasvaa vielä muutaman vuoden? Mikään koira ei ole pomminvarma, mitä lapsiin tulee.

Kannattaa sisäistää myös se, että rescueyhdistykseltä koiraa kysyessänne, te ette tee valintaa siten, että haluamme tuon tai tuon. Sen sijaan yhdistys pohtii kunkin koiran kohdalla tarkkaan, millainen koti olisi juuri sille koiralle paras ja täytättekö te ne kriteerit vai ette. Välttämättä näkemyksenne eivät kohtaa, vaan teille voidaan ehdottaa jotain toista koiraa tai kehoittaa miettimään asiaa vielä. Näistä ei kannata vetää hernettä nenään.

Onko perheenne aikuisilla aikaisempaa koirakokemusta muuta kuin lapsuudenperheen koira? Rescuekoiran kohdalla sitä kokemusta saisi mielellään olla ja sitä "koiraa" pitää osata lukea. Rescuekoiralla voi tulla esiin yllättävääkin käytöstä juontuen entisestä elämästä, ja sen on saatava ymmärrystä sille, miksi se toimii kuten toimii. Sopeutuminen normiin kotielämään voi viedä pitkäänkin ja se vaatii omistajalta lempeää ymmärrystä ja sinnikkyyttä sekä kykyä hyväksyä se, jos koira ei joiltain kohdin sopeudukaan kuvitellusti.

Toki teidän kannattaa asiasta kysyä, josko teidän perheeseenne ja elämäntilanteeseen sopiva koiranen yhdistykseltä löytyisi. Rescuekoiran ottaminen on kuitenkin aina kannatettavampaa kuin kasvattajien jalostus/rahastustoiminnan tukeminen puhumattakaan pentutehtailijoista/pimeistä pennuista.

Onnea kuitenkin teille, toivotaan että jossain kohden maailmassa teidän perhe ja kotia kaipaava rescuekoira kohtaisitte toisenne :) Ja huomatkaa, voi käydä, kuten muuan runossa aikanaan... mites se meni.... Koiranko tahdot? Yhdenkö vaan? Siitä se lauma lähtee kasvamaan... .... ja kohta olet kokonaan, koiriesi omistama :)